Se on täällä taas: peruskuntokausi

En tiedä mistä idea pälkähti päähäni, mutta yhtäkkiä tänä aamuna päätin kävellä töihin. Kuvittelin että aikaa menisi noin kolme varttia. No, muuton jälkeen matka onkin reippaasti pidempi kuin aiempi viisi kilometriä... Varmaan puolisen kilometriä kävelin ennen kuin satelliitit löytyivät, mitattu matka oli 6,64 km jota kävelin 1 h 2 min. Keskisyke 128 vauhdilla 9.23. Matka olisi saattanut olla lyhyempi, jos olisin mennyt heti ison tien varteen, mutta halusin kävellä hiukan rauhallisemmassa ympäristössä eli hiekkatiellä junaraan vieressä. Junia suhahteli ohi mutta aika tehokkaasti puut vaimensivat ääntä. 

Iltapäivällä piti mennä samaa reittiä juosten kotiin. Sain kuitenkin päivällä ilmoituksen, että Tikkurilassa odottaa saapunut paketti. Juoksin sitten sinne, matkaa kertyi 7,3 km johon kului 1 h 1 min. Meno oli kovasti tahmeaa ja raskasta. Pari kilometriä oli kohtalaista, syke oli helppo pitää alle 155 lukemissa.Sen jälkeen alkoi painaa ja osa osa kilometreistä meni pahasti yli tuon yhdenlaisen tavoitesykkeen. Lopputulos oli keskisyke 155 vauhdilla 8.20. Lopun tienylityksiin hidastaminen ja yksi pitkähkö pysähdys liikennevaloihin varmaan laskivat sykettä sen verran, että keskiarvoksi jäi tuo 155. 

On ehkä syytä hankkia jonkinlainen tarvikevyö, koska aion jatkossakin tehdä tällaisia treenipäiviä. Huomenna menen aamupäiväksi Tikkurilaan eli jouduin tuomaan kotiin myös työpuhelimen. Kotiavaimet matkustivat trikoiden vetoketjutaskussa, muu eli työavaimet, oma ja työpuhelin, pankkikortti sekä oma ja työmatkakortti kulkivat pakastepussissa jonka tungin urheilurintsikoiden sisään :D Yleensä mukana on vain puhelin ja yksittäinen kotiavain nipun sijaan, joten ne on saanut tuotua pienessä minigrip-pussissa. Nyt ehkä on korkea aika siirtyä varustelussa seuraavalle tasolle :) Ei tästä työmatkaliikunnasta päivittäistä tule mutta jos pari kertaa viikossa saisi tehtyä. Aina se riippuu siitä, missä olen seuraavana päivänä. Jos jossain muualla kuin työhuoneella Korsossa, on mietittävä etukäteen mitä täytyy olla mukana. Mutta eiköhän se tästä ala sujua. Ja toivottavasti juoksukin alkaa tuntua helpommalta kun saa useampia lenkkejä alle.

Kaksi viikkoa hyötyliikuntaa: muutto

Huh! 

Parin viikon rypistys on takana. Tai oikeastaan parin kuukauden. Heinäkuun alussa tuli tiedote, että koko talo menee sisäilmaongelman takia remonttiin ja asunnon pitää olla tyhjä elokuun lopussa. Jäin juuri silloin kesälomalle enkä saanut tehtyä asian eteen mitään kolmeen viikkoon. Sitten olikin vain viisi viikkoa aikaa löytää asunto ja muuttaa.

Olin erittäin onnekas. Eräänä lauantaina heräsin aamulla ennen seitsemää ja sain päähäi käydä vilkaisemassa Tori.fi:n asuntotarjontaa. Sinne oli edellisiltana ilmestynyt tämä helmi, josta ylhäällä kuvakooste. Varsin kiva ja persoonallinen, vaikka itse sanonkin!

Koska edellisessä - vain 6 vuotta sitten rakennetussa - talossa oli todettu sisäilmaongelma, päätin pyykätä ja pyyhkiä astianpesuaineella kaiken, mikä lähtee uuteen asuntoon. Siinä olikin kova homma. Pyykkikone lauloi iltaisin ja viikonloppuisin, kuivuvia tekstiilejä kerääntyi parvekkeelle. Sinne alkoi kasaantua myös tavaralaatikoita ja kasseja. Olin päättänyt, että mikään mikä on pesty ei enää tule sisälle vaan matkustaa parvekkeelta muuttoauton kanssa uuteen kotiin.

Muutto ei tietenkään sujunut ongelmitta, kuinkas muuten. Sain avaimet perjantaina illalla, pakkasin silloin pyörän päälle muutaman kassin ja kuskasin jotain. Lauantaina oli huonekalujen siirto, muuttoauto oli tilattu iltapäiväksi. Aamulla sain soiton, että muuttomiehet ovat reilusti etuajassa, lopulta he tulivat yli kolme tuntia ennen sovittua aikaa. Huonekalujen vienti sujui nopeasti ja tehokkaasti (tosin minulta laskutettiin liikaa mutta kun ihmettelin asiaa maanantaina tarjouspyynnön tekijälle niin hän totesi virheen ja laittoi yli menneen osuuden palautukseen). Harmi vaan että pakkaamiseni oli vielä pahasti kesken.

Muuttomiesten mentyä vein taas pyörällä tavaraa. Jatkoin sunnuntaina, kunnes takarengas tyhjeni. En tiedä eikö pyörä kestänyt kirjakassien painoa vai ajoinko jonkun terävän kiven tai pikkuoksan päältä. Yhteensä ehdin tehdä 9 edestakaista pyöräreissua, yhteen suuntaan matkaa oli vain noin 2,5 km mutta kyllä se treenistä kävi kun joka toisella retkellä oli 3-4 kassia mukana. (Juoksutapahtumista saatavat varustekassit muuten toimivat hyvin, niihin mahtuu paljon mutta niitä on helpompi liikutella kuin jätesäkkejä.) Tein sitten vielä 3 matkaa kävellen eli siinäkin tuli 15 km. Olisin voinut pyytää ystävien apua, tottakai, mutta hankalaksi asian teki se että sain vuokrasopimuksen vasta viikko sitten sunnuntaina, ja silloin kuulin saavani avaimen tähän perjantaina illalla. Käytännössä oli siis vain muutama päivä aikaa hoitaa muuttoauto miehineen, toki ajattelin myös että monilla on jo suunnitelmat tehty tuoksi viikonlopuksi eikä moni välttämättä pääse alle viikon varoitusajalla avuksi,

Olin pyytänyt tuttavilta autoa lainaan tai heitä kuskiksi, ja apua oli luvattu. Kuitenkin tuli sairastumisia ja muita esteitä niin, että viikonloppuna en saanut autoa avuksi. Maanantaina oli auto, joka kuitenkin oli puolillaan muuta tavaraa. Tiistain eli tämän päivän kuljettajani ilmoitti eilen illalla klo 22 että on sairaana eikä pysty ajamaan. Siinä sitten mietin pikku paniikissa, että mistä saan kuskin. Halusin kuitenkin asunnon tyhjäksi tänään että saan huomenna palautettua avaimet ja keskityttyä uuden kodin järjestämiseen. Onneksi siskoni ennätti avuksi ja yhdessä saimme roudattua viimeisetkin kassit.

Tänä iltana en jaksa enää järjestellä, nyt vaan istun sohvalla ja tämän postauksen kirjoittamisen jälkeen luen kirjaa. Vasenta käsivartta särkee, selkä on hiukan jumissa, reidet ja pohkeet mustelmilla... Loppu hyvin kaikki hyvin, kunhan vielä selviäisi miksei nettiyhteys toimi puhelinpistokkeen kautta. Onneksi sain jaettua netin kännykän kautta, että pääsin kirjaamaan tänne tunnelmia. Tämä oli kolmas muutto tasan kahteen vuoteen ja taas totesin, että kirjamäärää on syytä vähentää ennen seuraavaa kertaa. Tai sitten pitää pakata niin reilusti etuajassa että saa mahdollisimman paljon tavaraa ympättyä huonekalujen mukaan.

Joko nyt juoksutelakka päättyy?

Joko uskaltaisin iloita juoksutelakan päättymisestä? Edes varovasti?

Lempiohjaajani joogan ja pilateksen saralla on ollut lomalla, joten ne ovat olleet minullakin tauolla. Viimeiset viikot on menneet salilla ihan vaan painojen ja kuntopyörän kanssa. Nyt lonkka tuntuu siltä, eli ei tunnu miltään, että uskaltauduin tänään juoksemaan.

Juoksin töistä kotiin, matkaa kertyi 4,95 km. Täytyy tunnustaa, että olihan se aika tuskaa. Ei kipua, mutta kovin raskasta menoa. Kroppa oli painava ja tuntui ettei pääse mihinkään. Syke oli pilvissä. Tarkoitus oli hissutella hyvin hitaasti mutta toisin kävi. Lähdin ajoissa mutta silti vahtasin kelloa että ehdin neljäksi kotiin; olin sopinut astianpesukoneen irrotuksen tälle päivälle. Vauhti ei ollut vk:ta mutta syke oli, vai mitä sanotte tästä:

Karu fakta tämän päivän osalta on, että vauhti oli sama kuin kevään pk-lenkeillä mutta syke oli 12 pykälää korkeampi. Enkä voi laittaa kaikkea vastatuulen piikkiin... Tottakai kolmen kuukauden juoksemattomuus näkyy mutta olin silti vähän yllättynyt kuinka vaikeaa oli.

Kotona mietin, että tämäkö on sitä mitä olen kaivannut ja odottanut. Olen ajatellut juoksemista paljon, ja iloinnut jo etukäteen siitä että kohta taas mennään. Ja nyt tulos oli tämä. Toisaalta on luottavainen fiilis, että kyllä se tästä taas lähtee, lenkki kerrallaan. Viime syksynä vauhti oli pahimmillaan noin 8.50 että sain sykkeen pysymään alle 155 lukemassa, silloinkin takana oli kesäkuukaudet ilman juoksua, tosin maratonista toipumisen eikä vamman takia. Siitä vauhti kiihtyi kevääksi tuohon noin 7.40 tahtiin. Eli usko on siihen että kyllä tämä tästä riemuksi muuttuu, ja todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.

Riemua odotellessa luen esim. aloituskuvan lihastohtoria ja etsin uusia vinkkejä kohti ensi kevättä ja toivottavasti uusia ennätysaikoja :)

Juoksua tukeva saliohjelma

Olen käynyt kesällä aika ahkerasti salilla, johtuen sekä rasitusvammasta että siitä, että Foreverillä saa jonkun pienen palkinnon jos käy kesän aikana 20 kertaa salilla :) Usein olen tehnyt salitreenin alle pyöräilyä, joko niin että olen pyöräillyt töistä Korsosta noin parikymmentä minuuttia, tai jos olen tullut kotoa niin fillaroinut salilla puoli tuntia. 

Yllä on fysioterapeutin tekemä esimerkkiviikko-ohjelma, sain sen viimeisellä käynnillä. Keskusteltiin, että on syytä lähteä liikkeelle varovasti ja pitää alussa useampi lepopäivä. Mutta tässä on periaatteessa runko, jota voin noudattaa kevääseen asti. Kevyellä viikolla enemmän lepopäiviä, kovemmilla enemmän juoksua.  

Lihaskuntotreeni näyttää tältä:

Toivottavasti teksti näkyy. Idea siis on, että teen ensin kaksi viikkoa 12 toistolla, seuraavat kaksi viikkoa 10 toistolla, viikoilla 3 ja 4 toistomäärä on 8 ja viimeisellä kahdella viikolla 6. Sitten kierto alkaa alusta. Tavoitteeni tietysti on, että uudella kierroksella on aina hiukan enemmän painoja kuin edelliskerralla. 

Saliohjelman rakenne on sellainen, että yhdellä kerralla käydään läpi koko kroppa. Liikkeiden järjestys on se, että tietylle lihasryhmälle tehdään ensin yleisempi liike ja heti perään eristävä. Ensiksi mainittuja tehdään 2-3 sarjaa, jälkimmäisiä 1-2. 

Ensin ajattelin että apua, hirveän paljon liikkeitä, joudun tuijottamaan paperia koko ajan. Näin ei kuitenkaan ollut. Ensimmäisellä kerralla katsoin ja tein kaksi liikeparia kerrallaan. Olen käynyt sen verran paljon salilla vuosien saatossa, että liikkeet olivat vatsaliikettä lukuunottamatta tuttuja. Niinpä jo toisella kerralla tein setin ilman paperia. Tässä olisi tilaa kirjata painot ylös, mutta olen tehnyt sen polarpersonaltrainer.fi-palveluun. Ajattelin kyllä että voisin kopioida papein, tosin ensin täytyisi peittää viikkonumerot että voisi alkaa täyttää haluamallaan viikolla, ja toisaalta viikkoja riittäisi useamman paperin verran.  

Olen tykännyt ohjelmasta. Läpikäymiseen menee noin kolme varttia, ja tehdessä tulee kunnolla hiki. Riippuen siitä kuinka ruuhkaista on, voin tehdä liikkeet niin paikkalaitteilla kuin vapailla painoilla tai kahvakuulilla. Eli myös tältä osin oli hyvä juttu, että sain lähetteen fysioterapeutille :)

Terveisiä Kolilta!

Edellisessä postauksessa kerroin, että lonkassa oli ollut joogan jäljiltä tuntemuksia. Koska reseptillä oli vielä Pronaxenia, kävin hakemassa toisen kaksiviikkoisen kuurin. Ajattelin, että sillä saan rauhoitettua lonkan sekä ennen Kolia että siellä vaeltaessa. 

Viikko oli aika hulinaa, en edes tiedä montako sataa kilometriä tuli istuttua autossa. Reitti oli: To 14.7 Vantaa-Tampere junalla, Tampere-Juupajoki autolla. Pe 15.7 Juupajoki - Lappeenranta autolla. La 16.7 Lappeenranta - Orivesi autolla. Su 17.7 Orivesi - Vantaa - Tampere autolla. Ma 18.7 pysyteltiin Tampereella. Ti 19.7 Tampere - Kuopio autolla. Ke 20.7 Kuopio - Koli autolla. To 21.7 oltiin Kolin upeissa maisemissa. Pe 22.7 Koli - Jyväskylä autolla, Jyväskylä - Lahti bussilla ja Lahti - Vantaa junalla. :) 

Keskiviikkona lähdimme Kuopiosta heti aamupalan jälkeen, jotta pääsimme Kolin maastoihin ajoissa. Parkkialue oli melko täynnä mutta onneksi paikka löytyi. Hotellissa oli uskomattoman ystävällinen palvelu; saimme vaihtaa saunatiloissa vaellusvaatteet, vaikka hotellihuone oli varattu vasta torstain ja perjantain väliseksi yöksi.

Ihan putkeen ei mennyt vaellus mutta hauskaa oli. Lähdimme matkaan Ukko-Kolilta, suuntana Kiviniemi, reittinä Herajärven kierros. Alussa pysähdyimme usein, koska oli pakko mennä näköalapaikoille ottamaan valokuvia. En yhtään ihmettele, että eri alojen taiteilijat ovat käyneet täällä hakemassa inspiraatiota! 

Olimme päässeet 700 metriä, kun huomasimme olevamme nälkäisiä. Nauratti; kas kun ei kenenkään mieleen juolahtanut että aamupalasta on jo pitkä aika ja ehkä olisi kannattanut pitää lounastauko ennen klo 13 tapahtunutta lähtöä. Kiipesimme kuitenkin vielä Mäkrävaaralle noin kolmen kilometrin päähän, missä pidimme voileipä- ja suklaatauon.

Mäkrävaaralle oli pitkä ja jyrkkä nousu.

Vajaan puolen tunnin tauko teki hyvää. Jo nuo kolme kilometriä tuntuivat lonkassa mutta tauon jälkeen se oli kuin uusi. Päivä oli kuuma ja aurinko paistoi, joten pidimme aika monta juomataukoa sekä toisen ruokatauon. Kokonaissaldo päivään oli mittarin mukaan 17,15 km, todellisuudessa ehkä puolisen kilometriä pidempi koska gps:n löytyminen kesti aika kauan. 

Menomatka. Aika liikkeellä 4.22,45 keskisykkeellä 128.

Loppumatkasta aloimme olla aika väsyneitä, sen huomasi siitä että varpaat kopsahtelivat puunjuuriin eikä puhetta tullut yhtä paljoa kuin aiemmin. Onneksemme ennätimme perille Kiviniemen tilalle juuri ennen kuin alkoi sataa. Siellä meille oli varattu aittamajoitus, ruoka, sauna sekä aamupala, kaikki tämä hintaan 45 €. Aamupala varsinkin oli käsittämättömän hyvä, ainakin yhtä hyvä jollei parempi kuin hotelleissa, Leipää oli useampaa lajia, samoin jogurttia ja teetä. Meiltä kysyttiin haluammeko puuroa, kun halusimme niin sitä meille keitettiin :) 

Paluumatkan teimme niin, että alkumatkasta menimme nelisen kilometriä tietä pitkin. Tavoitteena oli säästää minun lonkkaani, ystäväni joulukuussa leikattua jalkaa sekä ystäväni serkun mahdollista juoksijan polvea. Tuumasimme, että vaikka mennään osa matkasta tiellä niin metsäosuutta kyllä riittää. Teimme pienen oikopolun myös loppupäässä; emme kiivenneet uudelleen Mäkrävaaralle ja siitä Ukko-Kolille vaan kiersimme Mäkrävaaran sivulta suoraan parkkialueelle ja sieltä hotellille. Matkamittariin kertyi 17,31 km.

Paluumatka. Aika liikkeellä 4.20,04 keskisykkeellä 119.

Illalla kävimme syömässä hotellissa pizzaa ja ajoimme pienen kierroksen kylällä, sen jälkeen makasimme huoneessa. Vasen jalkani tuntui siltä, että mikään asento ei ole hyvä. Varsinaista kipua ei ollut, mutta huomasin viimeisellä taukopaikalla pari kilometriä ennen päätepistettä, että vasemman reiden ulkosyrjään ja etuosaan sattui hieroessa, oikealle puolelle ei. Sinänsä hyvä että kipulääkekuuri oli vielä päällä, kun otin iltalääkkeen niin ärtyneisyys helpotti niin että jalan oli hyvä olla miten vaan.

Molempina päivinä olimme liikkeellä noin kuusi tuntia, tauot miinustettuna liikuimme noin 4 h 20 min. Menomatkalla oli se yksi jyrkkä nousu, ja jonkin verran vähemmän tieosuutta, siksi ehkä siinä keskivauhti oli parikymmentä sekuntia hitaampi (15.22 min/km, paluumatkalla tasan 15 min/km). Toisaalta sääennusteen mukaan torstaina piti sataa,, tuntikohtainen ennuste sanoi sadetta olevan klo 11-13. Lähdimme liikkeelle klo 10.20 ja tavoite oli päästä mahdollisimman pitkälle ennen sadetta (jota ei sitten tullutkaan, onneksi) joten menimme aika lujaa ensimmäisen tunnin. 

Kokonaisuutena reissu oli aivan huikea. Maisemat olivat jylhät ja rauhoittavat. Metsässä piti keskittyä siihen mihin astuu, niin siinä kaikki kiireet ja huolet jäivät taustalle. 

Ystäväni sanoi, että seuraavan kerran kun aloitamme uuden harrastuksen niin voisimme miettiä vähän tarkemmin. Että kannattaako heti lähteä kahden päivän reissulle ja jos lähtee, niin kannattaisi miettiä vähän tarkemmin mitä pitäisi ottaa mukaan. Meillä oli makkarapaketteja nuotiopaikkoja varten mutta ei minkäänlaisia tulentekovälineitä. Onneksi kohtasimme yhdellä taukopaikalla herrasmiehen, joka antoi meille koko paketin sytytyspaloja :D Ystäväni sai rakkoja vaelluskengistä - jotka eivät ikinä ennen ole hiertäneet - eikä meillä tietenkään ollut laastaria matkassa. Kiviniemestä löytyi neula ja teippiä ensiavuksi, ja jälleen kohtasimme matkalla avuliaan kanssakulkijan eli rouvan jolla oli mukana hänelle tarpeettomia rakkolaastareita. Onnea siis oli mukana!

Pari päivää kotona oltua tuli olo, että haluan mennä uudestaan vaellusreissulle. Kolin polut eivät olleet niin pahoja kuin pelkäsin, mutta haastetta oli silti riittämiin. Kaksi päivää riitti mainiosti. 

Lopputulema on, että vaikka lonkkani ei kipeytynyt reissussa niin ei se vielä kunnossa ole. Tauon jälkeen se oli yleensä noin kilometrin ajan oireeton ja sen jälkeen väsyneen oloinen. Kiviniemessä sanoin ystävälleni, että tuntuu siltä etten jaksa nostaa polvea. Reissun jälkeen tein päätöksen, että en lähde juoksemaan Tampere Countryside Marathonia, joka olisi ollut tänään. Pyöröily on edelleen ainoa laji, joka ei tunnu missään. Kävelyä en toki ole yrittänyt muuta kuin nuo pari pitkää lenkkiä :)

Tässä kohtaa käyn salilla, nyt kun sain fysioterapeutilta juoksua tulevan saliohjelman. Lisäksi pyöräilen, nyt kun vielä on kauniita lämpimiä päiviä. Kun helteet loppuvat, ehkä sitten lähden kokeilemaan juoksua. Ja haaveilemaan, josko joskus pääsisi Karhunkierrosta kävelemään...

Edistystä ja takapakkia

Tunnustan, ensi viikon Kolin reissu jännittää. 

Viime viikolla tein sen yhden pienen juoksulenkin, torstaina. Sitten onkin ollut sadetta ja tuulta niin olen keskittynyt sisäliikuntaan. Lauantaina olin salilla kaksi tuntia, ensin yoga flowssa ja sitten venyttelyssä. Jooga oli tosi kivaa, olen vuosia sitten käynyt astangajoogassa ja tykkäsin siitä tosi paljon, siksi oli erityisen ihanaa aloittaa tunti tutuilla aurinkotervehdyksillä. Ohjaajan mukaan kesäohjelma on ehkä fyysisin, ei se kuitenkaan tuntunut kovin raskaalta. Liikkeitä tehtiin seisten, polviseisonnassa sekä lattialla istuen ja maaten. 

Venyttely kesti koko tunnin, tehtiin pitkiä venytyksiä ja myös pitkakestoista rullausta. En tiedä kuinka hyvin se sopi joogan perään - kun kuitenkin joogassa on paljon etenkin takareiden venytystä - mutta tulipa kokeiltua. Menen toistekin.

Sunnuntaina tein koko kehon saliohjelman, taas patterimaisesti eli kaksi liikettä putkeen ja vasta sitten tauko. Keskityin ylä- ja keskikroppaan, jaloille tein vähemmän. Alkuun fysioterapiassa näytettyjä kehonhallintaliikkeitä viitisen minuuttia. Huomasin, että jalkojen puoliero yhdellä jalalla seistessä on tasoittunut, vasen ei väsy yhtään sen nopeammin kuin oikea. Tasapainokin on aika lailla sama molemmin puolin. 

Maanantaina kävin uudelleen yoga flowssa. Se taisikin sitten olla liikaa. Tiistaina ja vielä tänäänkin lonkassa on ollut tuntemuksia. En oikein osaa selittää mitä, se ei ole kipeä mutta jotenkin sen tuntee koko ajan. Tänään kävin salilla, pyöräilin puoli tuntia, ja edelleen on niin että pyöräily ei tunnu ollenkaan. Päälle tein puoli tuntia lihaskuntoa, vain yhdet kohdennetut vatsa- ja selkäliikkeet, muut olkapäille ja käsille. 

Huomenna on viimeinen fysioterapia ja sitten lähden reissuun. Taidan jutella siitä, kannattaisiko vielä hakea Pronaxenia kun sitä reseptillä on. Tiistaina pitäisi lähteä ensin Kuopioon ja sitten ke-to vaeltaa siellä, hiukan huolettaa miten lonkka kestää. Toki tässä on vielä melkein viikko aikaa mutta silti. Viikonlopun olen ensin Lappeenrannassa ja sitten Orivedellä, eli luvassa on myös istumista niin junassa kuin autossa. Pari-kolme pyörälenkkiä aion tehdä ennen Kolia, juosta en nyt taida uskaltaa. Jännittää myös Tampere Countryside Marathon, siihen on enää kaksi viikkoa aikaa. Saa nähdä tuleeko koipi sittenkään juoksukuntoon siihen mennessä. Jäädään kuulolle!

Juoksulenkillä kahden kuukauden tauon jälkeen

Eilen se tapahtui: juoksin! :) Ensimmäistä kertaa sitten surullisen HCR:n 14.5. 

Fysioterapiaa on takana viisi kertaa. Eilen kävelin fysioterapeutin luo, matkaa oli 4,6 km. Sanoin että lonkka ei ole kipuillut pyöräillessä, mutta ei ärtynyt myöskään siitä että kävelin perheeni kanssa ensin yhtenä päivänä Korkeasaaressa ja toisena Suomenlinnassa. Mietin, uskaltaisinko juosta kotiin. Fysioterapeutti oli taas kerran hyvin kannustava ja rohkaisi kokeilemaan. Liikkuvuustesti näytti että se puoli on kunnossa, vasen takareisi oli hiukan kireämpi mutta siinäkin lukema asettui normaaliin. 

Lähdin siis juosten ruokakauppaan, matkaa kertyi 3,3 km. Ensimmäinen kilometri oli asfalttia ja loppu hiekkatietä. Alussa oli vähän alamäkeä ja iloitsin kuinka kivalta tuntui. Aika pian huomasin kuitenkin, että jännittää. Kuulostelin koko ajan, onko lonkassa tuntemuksia. Ei ollut. 

Kaupasta kävelin reilun kilometrin kotiin. Illalla tein taas pitkiä venytyksiä ja huomasin, että lonkassa ei tunnu vieläkään kipua. Uskaltauduin ajattelemaan, että voisiko se olla parantunut. 

Tänään tuntuu täystyrmätyltä. Tätäkö juoksemattomuus teettää, että nyt lonkka on ainoa paikka johon ei satu, selkä, kyljet, pakarat, sisäreidet jumittavat... :D Muuten olen vallan iloinen. Eilinen lenkki kesti 26 minuuttia 17 sekuntia, keskisyke oli 150 ja keskivauhti 7.54 eli samoissa lukemissa ollaan kuin ennen taukoa. Telakalla oloa kesti kahta päivää vaille kaksi kuukautta, mutta näköjään juoksukunto ei ehtinyt kadota siinä ajassa. Voi tietysti olla liian aikaista sanoa varmaksi yhden lyhyen lenkin perusteella.

Eli tästä se taas alkaa, tai pikemminkin jatkuu. Varovasti tietenkin. Ajattelin juosta alkuun vain 1-2 kertaa viikossa, muuten jatkan pyöräilyä sekä salitreeniä ja pilatesta/joogaa. Salilla näyttää olevan myös venyttelytunteja, menen ainakin kokeilemaan myös niitä.