torstai 18. elokuuta 2016

Joko nyt juoksutelakka päättyy?

Joko uskaltaisin iloita juoksutelakan päättymisestä? Edes varovasti?

Lempiohjaajani joogan ja pilateksen saralla on ollut lomalla, joten ne ovat olleet minullakin tauolla. Viimeiset viikot on menneet salilla ihan vaan painojen ja kuntopyörän kanssa. Nyt lonkka tuntuu siltä, eli ei tunnu miltään, että uskaltauduin tänään juoksemaan.

Juoksin töistä kotiin, matkaa kertyi 4,95 km. Täytyy tunnustaa, että olihan se aika tuskaa. Ei kipua, mutta kovin raskasta menoa. Kroppa oli painava ja tuntui ettei pääse mihinkään. Syke oli pilvissä. Tarkoitus oli hissutella hyvin hitaasti mutta toisin kävi. Lähdin ajoissa mutta silti vahtasin kelloa että ehdin neljäksi kotiin; olin sopinut astianpesukoneen irrotuksen tälle päivälle. Vauhti ei ollut vk:ta mutta syke oli, vai mitä sanotte tästä:



Karu fakta tämän päivän osalta on, että vauhti oli sama kuin kevään pk-lenkeillä mutta syke oli 12 pykälää korkeampi. Enkä voi laittaa kaikkea vastatuulen piikkiin... Tottakai kolmen kuukauden juoksemattomuus näkyy mutta olin silti vähän yllättynyt kuinka vaikeaa oli.

Kotona mietin, että tämäkö on sitä mitä olen kaivannut ja odottanut. Olen ajatellut juoksemista paljon, ja iloinnut jo etukäteen siitä että kohta taas mennään. Ja nyt tulos oli tämä. Toisaalta on luottavainen fiilis, että kyllä se tästä taas lähtee, lenkki kerrallaan. Viime syksynä vauhti oli pahimmillaan noin 8.50 että sain sykkeen pysymään alle 155 lukemassa, silloinkin takana oli kesäkuukaudet ilman juoksua, tosin maratonista toipumisen eikä vamman takia. Siitä vauhti kiihtyi kevääksi tuohon noin 7.40 tahtiin. Eli usko on siihen että kyllä tämä tästä riemuksi muuttuu, ja todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin.

Riemua odotellessa luen esim. aloituskuvan lihastohtoria ja etsin uusia vinkkejä kohti ensi kevättä ja toivottavasti uusia ennätysaikoja :)



2 kommenttia:

  1. Loistavaa, että jalassa ei ole tuntemuksia! Kyllä se juoksun ilo ja keveys sieltä taas löytyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään tuntuu kuin olisi jyrän alle jäänyt :D Mutta lonkkaan ei satu, se on tärkeintä! Eiköhän se kroppakin taas totu kun saa muutaman lenkin tehtyä :)

      Poista