Tämä viikko on ollut henkisesti raskas. Alkuviikolla lähisukulaiseni sai sydänkohtauksen, onneksi ihmisten ilmoilla ja onneksi pääsi hoitoon ajoissa. Vaikka kaikki päättyi hyvin, kyllähän se pysäyttää. Töissä olen ollut kehityskeskustelussa ja lähiviikkoina pidän itse ensimmäistä kertaa koskaan alaisilleni kehityskeskustelut. Sain myös vahvistuksen tällä viikolla, että kirjastonjohtajan sijaisuuteni jatkuu tällä erää toukokuun loppuun asti. Käytiin myös keskustelua siitä, mitä sitten jos johtaja ei palaakaan tehtäväänsä. Perjantaina sain myös kuulla, että me kaikki kirjastolaiset olemme paskapäitä ja mielenvikaisia, kun noudatamme koronanyrkin ohjeita emmekä päästä "sota-ajan lasta" oleskelemaan asiakaskäyttöön rajatun alueen ulkopuolelle. En ottanut haukkuja henkilökohtaisesti, uskon että moni on väsynyt tilanteeseen ja rajoituksiin ja ennen muuta epävarmuuteen siitä, kauanko tätä vielä jatkuu. Tuntui vaan hämmentävältä, tähän asti olemme pienessä kirjastossamme olleet siinä lintukodossa, että asiakkaat ovat olleet iloisia siitä, että ovet ylimalkaan saavat olla auki ja voi käydä lainaamassa ja palauttamassa.
Viikon treenien rytmitys oli tavallista oudompi, ja itse asiassa unohdin että lihaskuntoja olisi ollut vain yksi ja kehonhuoltoja kaksi....
Maanantaina kävelin suunnitelman mukaan Orivedellä töistä rautatieasemalle. Matka oli lyhyempi, ja vaikka tein pari ylimääräistä mutkaa sain silti kasaan vain 58 minuuttia. No, seuraavalla kerralla toinen reittivalinta. Oli kuitenkin kiva mennä Tampereen päässä junalta suoraan kotiin iltaruuan laittoon.
Toisen kävelylenkin tein tänään, ja tältä lenkiltä ovat postauksen kaikki kuvat. Suuntasin Pyynikin uimarannalle, ja sieltä kohti Tahmelaa. Päädyin kapealle polulle, joka päättyi tiiliseinään. Unohdin, että Varalan urheiluopisto tulee vastaan :D Tiukka porrasnousu ylös Pyynikintielle, ja asfalttiteitä pitkin harjun ympäri, vielä koukkaus Rosendahlin rantaan ja sieltä kotiin. 1 h 7 min tuli saaliiksi. Keskisyke oli 147 ja maksimi 174, huomasin kyllä että en ole vielä paraatikunnossa näihin maastoihin...
Tiistaina oli opintojeni tutor-tapaaminen, mutta se loppuikin niin ajoissa että ehdin tehdä tyhy-jumpan livenä. Ohjelma oli samanlainen kuin 2 viikkoa sitten, 8 liikkeen patteritreeni. En tullut yhtä kipeäksi kuin edelliskerralla, ehkä lihakset jo muistivat mitä tapahtuu.
Ystäväni otti jäsenyyden GoGolle, joten menimme torstaina yhdessä jumppaan, teimme putkeen kaksi ryhmäliikuntatuntia, puolituntisen kahvakuulan ja puolituntisen vatsa-selän. Molemmat olivat patteriharjoituksia varsin raskailla liikkeillä, joten ei ihme että perjantaina alkoi jäykkyys hiipiä lihaksiin.
Menin salille ihan mielenkiinnosta, halusin nähdä kuinka ruuhkaisaa on puoli kuuden maissa illalla. Salilla oli aika paljon väkeä, mutta naisten pukuhuone oli lähes tyhjä. Maskeja käytettiin pukuhuoneessa ahkerasti. Jumppasalissa oli punaisilla pallukoilla merkitty paikat, minne osallistujat sijoittuivat. Noihin molempiin treeneihin otettiin 13 osallistujaa, kahvakuula oli täynnä mutta vatsa-selkään olisi mahtunut pari lisää. Kiva oli välillä käydä livejumpassa, mutta aion silti tehdä valtaosan lihaskuntoilusta ja kehonhuollosta kotona. Tilanne olisi eri, jos olisin kotona etätöissä, mutta minun täytyy - ja haluankin - ajatella kollegoitani ja asiakkaita, ja yrittää välttää altistumismahdollisuuksia.
Eilen kävimme puolisoni kanssa ulkoilemassa, sitä en tallentanut treeniksi. Kävelimme hakemaan puistopizzat, sitten istuimme ulkona syömässä ne, sen jälkeen kävelimme Ranta-Tampellaan katsomaan vieläkö Näsijärvi on jäässä (kyllä on), sitten pyörähdimme Tallipihan suklaapuodissa ja sieltä kotiin. Koko reissu kesti ehkä puolitoista tuntia.
Kahta kehonhuoltoa ei siis tähän viikkoon ehdi tulla, koska nyt on jo sunnuntai enkä vielä ole tehnyt ensimmäistäkään. Jonkinlaisen venyttelyn aion tehdä illalla, kenties GoGon treenikirjastosta 40-minuuttisen liikkuvuus-venyttelyn.
Nyt on siis 8 viikon liikuntasuunnitelma tehty, tosin siihen meni 9 viikkoa koska pidin yhden viikon taukoa viisaudenhampaan poiston takia. Kolme ensimmäistä viikkoa tein aerobiset sisäpyöräilynä, viimeiset viisi kävellen. Jalka on kestänyt kaksi noin tunnin pituista lenkkiä viikossa, on siinä koko ajan jotain tuntemuksia ja välillä vähän turvotusta, mutta ei varsinaista kipua. Varpaan taivuttaminen sattuu yhä, sekä sen koukistaminen että ylöspäin nosto. Liikerata kuitenkin laajenee koko ajan. Olenkin miettinyt, että joko uskaltaisin lisätä kolmannen lenkin, vai odottaisinko siihen asti että tiet ovat kokonaan sulat? Toisaalta, voisin tehdä kolmannen sisäpyöräilynä, ja varmaan lähiaikoina pääsisi myös maanteille pyöräilemään. Toistaiseksi aion sisällyttää treeniviikkoon myös kaksi lihaskuntotreeniä, ja ainakin yhden kehonhuollon.
Vähän oli omituinen viikko, toivottavasti ensi viikko on hyvä. Pääsiäisloma ainakin on kovasti odotettu! Kaipaisin pidempää lomaa, mutta en koe järkeväksi pitää sitä aikana, jolloin puoliso on kotona etätöissä. Jo joulun alla pitämäni kolme lomapäivää osoittivat sen, että joudun hissuttelemaan hiljaksiin ja seuraamaan tarkkaan, milloin voin tehdä jotain ääntä pitävää, jotta en häiritse päivittäisiä Teams-puheluja.
Ihanaa kevätaikaa! Nyt kun kelloja käännettiin, niin illat valostuvat. On muuten ollut jännä tunne, kun tällä viikolla oli ensimmäinen aamu niin, että herättyäni klo 5.40 ei tarvinnut sytyttää valoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti