torstai 16. marraskuuta 2017

Pk-kausi: uuteen vai ehkä sittenkin ensimmäiseen nousuun?

Ensimmäinen viikko Running Academy -valmennusta on menossa, ja jo nyt on saavutettu isoja asioita. Olen alkanut ymmärtää, mitä olen tehnyt väärin aiempina vuosina, miksi en ole saanut talven aikana tehtyä irti kevään ja kesän tapahtumissa. 

Tässä 8 viikon pk-ohjelmassani on kovemmilla viikoilla 3 lenkkiä + lihaskuntotreeniä, kevyillä 2 lenkkiä, 1 lihaskunto + 1 kehonhuolto. Avainasia on juoksulenkkien pituus. Esitietolomakkeella toivoin, että juostaisiin mieluummin aikaa kuin matkaa. Onhan se eri asia mennä kymppi 55 minuttissa tai liki puolessatoista tunnissa. Tämä on huomioitu. On myös mainittu sana "kevyt". Laskin, että ensimmäisellä viikolla lenkkeilyä tulee noin 3 tuntia. Olen myös tajunnut sen, että on ihan ok tehdä osa kevyistä lenkeistä kävellen, esim. tänään tein niin. Toissapäivänä oli intervalli ja eilen salitreeni, joten jaloille oli varmasti hyväksi liikkua sauvakävellen eikä juosten. 

Mutta nyt palataan alkuun. Juoksuharrastukseni alkoi syyskuussa 2012. Join liikaa valkoviiniä ja lupasin lähteä kaverini seuraksi seuraavan kevään Tukholman maratonille. Kaivoin netistä juoksuohjelman, se oli tossu.comin 5 tunnin maratonohjelma. Taulukossa 4 lenkkiä viikossa, kilometrimäärät. Siinä oli ensimmäinen virhe. Aloittelijalle 4 lenkkiä oli liikaa, varsinkin kun heti ekalla viikolla taisi olla tyyliin 5, 6, 5 ja 10 km. Lisäksi tein sen virheen, että menin melkein kaikki lenkit kovempikuntoisen kaverin kanssa. Vauhti 7.30 min / km ja keskisyke 165. Aina, riippumatta siitä mentiinkö 5 vai 26 km. Mutta pääsin maratonin maaliin, aika 5.28.

Maratonin jälkeen pidin viikon tauon, ja aloin kehittää peruskuntoa. Tiedättehän, pitkiä matalatehoisia. Tarkoittaa sitä, että kuukauden ajan sauvakävelin 2-3 kertaa viikossa, vähintään puolitoista tuntia kerrallaan. Päälle pari jumppakertaa, lähes aina niin että tein peräkkäin kaksi jumppaa tai esim. spinningin ja pumpin. Heinäkuun puolivälissä koitin juosta, ei tullut mitään. Syke oli korkea. Lisää sauvakävelyä! Syksyn 2013 Pirkan Hölkkä meni läpi, sitten viikon tauko ja perunkuntokiilto silmissä treenaamaan. Usein lenkiltä itkien kotiin, mikä on kun ei kulje? Sama syke kuin edellistalvena mutta vauhti minuutin hitaampi. Verikokeissa kaikki arvot loistavat, vaikka välillä makasin sängyllä enkä päässyt ylös kun huone pyöri silmissä. 

Alkuvuonna 2014 silloisessa kuntokeskuksessani piti alkaa maratonkoulu. Ei alkanut, osallistujia oli liian vähän. Sain kuitenkin juoksutekniikan kuvauksen, saliohjelman sekä juoksuohjelman. Nyt löysin intervallit. Juoksuohjelma ei kuitenkaan ollut yksilöllinen. Olin sanonut juoksevani HCR:n ja maratonin keväällä, mutta ohjelman mukaan maratonia seuraava viikko olisi ollut kilsamäärältään koko puolivuotisen suurin. Olinkin Tukholmassa, taapersimme kaverini kanssa yhdessä mutta jouduimme jättämään matkanteon kesken. Suurin syy taisi olla kaverini huonot lenkkarit; 18 kilsan kohdalla pysähdyttiin ensiapupisteelle, hän leikkasi lenkkarit sivusta auki että sai varpaille tilaa. Olimme niin hitaita että meidät otettiin pois radalta noin 26 kilsan kohdalla. 


Sitten taas peruskuntoilemaan! Pyöräilyä, kävelyä, sauvakävelyä - edelleen mieluusti ainakin  se puolitoista tuntia kerralla. Syksyllä muutin toiselle paikkakunnalle, jossa alkoi juoksukoulu. Olin kysynyt, käykö se maratonia tavoittelevalle. Vastaus oli kyllä, mutta todellisuus toista. Meitä aikuisia oli kymmenkunta, osa aloittelijoita, osa palannut liikkumaan pitkän tauon jälkeen. Intervallit juoksimme seuran juniorien kanssa, ja sanotaanko että on kohtalaisen raakaa vetää 400 metrin vetoja SM-tason junnujen kanssa... Ja mieli taas matalalla, olenpa huono kun jään junnuille puoli kierrosta, ja hädin tuskin pääsen maaliviivan yli kun jo alkaa seuraava kierros. Palautusaika kun laskettiin junnuille, ei minun eli viimeisen mukaan. Kauhea morkkis; yhteistreenejä viikonloppuisin eli pitkikset pitää juosta viikolla työpäivän jälkeen vaikka en jaksaisi. Morkkis; en pystynyt juoksemaan kuin puolitoistatuntisia. Ennen kevään 2015 maratonia sain alle vain pari kaksituntista juoksulenkkiä. Taas raahustin maaliin, aika 5.45.

Kyseenalaistus, onko tässä mitään järkeä? En osaa, en pysty. 

Syksyllä 2015 vaihdoin taas paikkakuntaa työn perässä. Vantaa osoittautui hyväksi paikaksi. Sain juoksuseuraa, jonkin verran kävin lenkillä Juoksujalka vipattaa - blogin Merituulin sekä Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin kanssa. Luin juoksukirjoja, kävin salilla ja joogassa, tapailin miestä jonka kanssa lenkkeiltiin yhdessä - hänen pk tarkoitti minulle vk:ta 170 sykkeellä... Kaikki sujui hyväntuntuisesti, olin henkisesti valmis onnistumaan Tukholman maratonilla 2016. Kunnes keväällä juoksin itselleni rasitusvamman. Bursiitti tarkoitti neljän kuukauden juoksutaukoa. Pyöräilin, kävelin, kävin salilla - no niin, nyt peruskunto kasvaa! Tai sitten ei.

Syksyllä pääsin aloittamaan treenin kuukautta myöhemmin kuin yleensä, vasta lokakuussa. Oli siis aivan turha ottaa tavoitteeksi Tukholmaa 2017, en ehdi kuntoon kun aloitin vasta lokakuussa syyskuun sijaan... Taas tutulla kaavalla, kolme juoksulenkkiä + 2 salitreeniä viikossa. Pitkis alussa puolitoista tuntia, parin viikon jälkeen 1 h 45 min, noin kuukauden päästä parituntinen. Niin sanottu kevyt viikko tarkoitti sitä - niin kuin on tarkoittanut tämän koko 5 vuotta - että toinen salitreeni jäi pois ja pitkis lyheni puolitoistatuntiseksi. 

Vuoden 2017 tapahtumat olivat: Bodom Night 10 km toukokuussa, HCR toukokuussa, Extreme run Sappee 10 km kesäkuussa, Pirkan Pyöräily 134 km kesäkuussa, Tampereen puolimaraton syyskuussa ja Pirkan Hölkkä 33 km lokakuussa. Nyt maanantaina, eli "vasta" 13.11 aloitin treenin kohti toukokuun puoliväliä ja Helsinki City Marathonia. Aion bujoilla itselleni treenikalenterin :) 




Iso oivallus on ollut se, että maratonia kohti lähdetään kevyellä otteella. Nyt vasta alan ymmärtää, että aiemmin olen paahtanut alusta asti liian kovaa, jolloin kevättä kohti mennessä on nousujohteisuuden ja innostuksen sijasta tullut epäusko ja toivottomuus. Nyt kun katson ensimmäistä kahdeksan viikon pk-ohjelmaa, on olo että hei tää on kivaa. 

Tätä postausta on ollut vaikea kirjoittaa. On vaikeaa palata toistuviin epäonnistumisiin, niihin muistoihin kun itkin lenkillä ja mietin että kun kotiin pääsen niin en koskaan enää juokse askeltakaan. Samalla tämä on jollain tavalla puhdistavaa. Toisaalta tuntuu pahalta, että viiden juoksuvuoden jälkeen aloitan uuden kauden taas aika lailla nollasta. Toisaalta olen onnellinen siitä, että olen saanut vielä uuden mahdollisuuden. Että nyt kun noudatan ohjelmaa, niin keväällä nähdään mihin pystyn. Nyt on itketty aiemmat vaikeudet pois ja lähdetään iloisina ja luottavaisina talveen. 

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Varjo-marrasputkessa Running Academyyn

Vanha kuva mutta laitan uudelleen, koska just tuo on fiilis. Marras"putkeni" etenee suht hyvin. Takana on yksi pidempi juoksulenkki (1 h 40 min), pari 25-minuuttista, yksi kävelylenkki, pari sauvakävelyä, kuntosalia, kotikuntopiiri ja astangajooga :) Yhtenä iltana ei olisi huvittanut lähteä lenkille, toisena ei olisi kiinnostanut kuntoilla kotona. Tein kuitenkin molemmat. Kumma juttu, lenkkeilless 25 minuuttia kuluu nopeasti mutta kuntopiiriä tehdessä se on tosi pitkä aika! Päällimmäinen fiilis on aika hyvä. Yöunet on jääneet monena yönä turhan lyhyiksi, mutta siitä huolimatta putki jatkuu. 25 minuuttia kertyy äkkiä jo siitä, että hölkkään rautatieasemalta mutkan kautta kotiin. 

Nyt katse alkaa kääntyä jo kohti uutta, suunnitelmallista treenikautta. Aiemmin postasin päässeeni mukaan Takomon Running Academy - juoksuvalmennukseen. Tänään saatiin tunnukset Syketribe-palveluun, ja sieltä ohjelmat. Järkevintä lienee aloittaa homma maanantaina, on helpompi seurata viikko-ohjelmaa. Valitsin kahdesta maratonille ja sitä pidemmälle matkalle tähtäävästä ohjelmasta sen, jossa tavoitteena on päästä maraton maaliin. Vaikka harrastusta on takana jo viisi vuotta, on peruskunnossa edelleen pahoja puutteita. Sitä lähdetään nyt korjaamaan ensimmäisen kahdeksan viikon jakson aikana. Mutta ei urakalla! Ohjelmassa on juoksun lisäksi lihaskuntoa ja -huoltoa, kevyitä viikkoja unohtamatta. Pakko tunnustaa, että olen innostunut ja luottavainen. Tästä tulee hyvä juoksutalvi!


tiistai 31. lokakuuta 2017

Kohti marras"putkea"

Puolitalvinen Tampere on valmis marraskuuhun. Tänään pikkulenkillä loppupätkä näytti tältä. Asfaltilla mennessä tiet on sulana ja lunta vain pientareella, mutta vähemmän liikennöidyillä hiekkateillä saa näköjään mennä varovasti. Vielä ei ollut nastalenkkarit jalassa. 

Facebookin juoksuryhmissä on taas marrasputki-hehkutusta. Idea on sinänsä simppeli: juokse joka päivä vähintään 25 minuuttia. Lokakuussa olen juossut tosi vähän, vain pari kertaa viikossa ja vain noin 6 kilsaa kerralla. Rasitusvammojen pelossa pidän oman putkeni sellaisena, että harrastan joka päivä jotain liikuntaa vähintään 25 minuuttia. Juoksussa alkaa taas pk:n jauhaminen, eli se on pääliikuntamuoto, mutta rinnalle otan sauvakävelyä ja uintia. Lisäksi punttisalia 2-3 kertaa viikossa ja viikottainen astangajooga. 

Haaste tulee olemaan se, että kuukauteen mahtuu päiviä jolloin olen kotona aika myöhään. Esimerkiksi ensi maanantaina olen ensin aamuvuorossa töissä, lähtö kotoa klo 6.30, töistä suoraan junalle ja Kansallisteatterin bloggariklubille, siitä junaan. Takaisin Tampereella olen klo 20.50. Ei taida olla muuta vaihtoehtoa, kun lähteä liikkeelle lenkkivaatteissa ja hölkätä rautatieasemalta kotiin. Vähän mutkitellen, että tulee se 25 minuuttia. Mukana reppu jossa on vain avaimet, puhelin ja lompakko. Koska jos liikun vasta kotiin palattuani, pääsen aloittamaan puoli kymmenen aikaan. Se on aika myöhä, vaikka tekisinkin porrastreeniä rappukäytävässä tai lihaskuntoa kotona. 

No niin, suunnitelmat on, katsotaan sitten matkan varrella miten toteutuu! :) 


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Tulossa: Villasukkajuoksun SM-kisat

Aina on syytä olla korillinen villasukkia kaapisa, käytti niitä tai ei! :)

Tässä kävi nyt niin, että ajauduin puolivahingossa mukaan toimikuntaan, joka järjestää ensi helmikuussa Orivedellä Villasukkajuoksun SM.-kisat :D Tarina alkaa siitä, että eräs henkilö tuli varaamaan kirjastomme kokoushuonetta. Minä tietysti utelemaan, että mikäs porukka sinne on tulossa? Kun kuulin sanat villasukkajuoksu ja sm-kisat, riemastuin. Kehuin, että loistoidea järjestää kisat; viime talven facebook-postauksia seuratessa tuntui että se villasukilla juokseminen on kovasti nosteessa. Henkilö kysyi lähdenkö juoksemaan, sanoin että en kai sentään mutta talkoolaiseksi voin tulla. Jo samana päivänä hän liitti minut toimikunnan facebook-ryhmään :) Sanoin siellä, että en tiedä onko minusta mitään apua, kun en ole ikinä ollut järjestämässä mitään noin isoa. No, ainakin some-näkyvyyttä voin tarjota sekä blogin että facebookin juoksuryhmien kautta. 

Vielä en voi enkä osaa kertoa tapahtumasta paljoa. Iso syy on se, että seuraava kokous on vasta tulossa, 1.11. Vanhoista muistioista näin, että suunnittelu on alkanut jo keväällä, ja on jo aika pitkällä. Mutta esim. reitti ja sarjat ovat vielä avoinna. Mutta ympyröikää kalenterista päivämäärä 17.2, silloin on päätapahtuman aika. 

tiistai 10. lokakuuta 2017

Sohvanvaltaajasta lenkkeilijäksi

Syksy! Kuraa! Tihkusade! Ihanaa!

Viime viikon lojuin sohvalla. Pari päivää meni hyvin kankeissa merkeissä Pirkan Hölkän jäljiltä. Lauantaina olin Turussa kirjamessuilla ja Helsingissä baletissa. Sunnuntaina olisin halunnut pyöräilemään, mutta en lähtenyt sateeseen. Viikon ainoaksi liikunnaksi jäi sunnuntain astangajooga. Ehkä Pirkka painoi vielä hitusen kintereissä, koska takareidet tulivat kipeiksi. 

Tänään palasin lenkkipolulle. Oltiin sovittu kaverin kanssa lenkki työpäivän jälkeen pururadalle, ja saatiin toinenkin kaveri mukaan. Sekä koira. Kevyt vitonen mentiin Oriveden pururadalla, sinne olikin laitettu uusi alusta niin oli mukava kipitellä. Ylämäet käveltiin. Ja parannettiin maailmaa :) Vauhti tänään 8.23 ja syke 147. Tärkein anti kuitenkin fiilis, olihan taas ihanaa olla lenkillä!

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Pirkan Hölkkä 2017

Pus! <3 

Kuva kertonee olennaisen. Numerolappukausi päättyi Pirkan Hölkkään, maaliin pääsin ja varsin hyvillä mielin. 

Aamuun asti jännitin, saanko reissuun seuraa. Juoksukaverini on ollut flunssassa, ja mietti kestääkö terveys. Hän päätti lähteä, olimme puhuneet että jos tuntuu pahalta niin on ihan okei jättää kesken. Kaverilla oli sauvat mukana, hän käveli ja minä hölkkäsin samaa vauhtia. Näin mentiin 14 km, kunnes hän ilmoitti keskeyttävänsä seuraavalla huoltopisteellä noin puolen kilometrin päässä. Hän sanoi minulle että lähde menemään omaa tahtia. Niin tein. Toki ensin tuli paljon kävelyä koska oli juomapiste ja heti perään ylämäkiä.

15 kilsan kohdalla pääsin kunnolla juoksemaan. Tulimme polkuosuudelle, ja ilokseni huomasin että juoksutossuilla on meno päällä. Jo heti tässä pääsin jopa ohittamaan ihmisiä, wau! Viidentoista kilsan ja Taivalpirtin huoltopisteen (reilu 19 km) välissä ohitin varmaan parikymmentä henkilöä, suurin osa tosin oli sauvakävelijöitä, mutta silti. Kerrankin näin päin että minä pääsin ohittelemaan! Kahdenkympin jälkeen oli jopa pieni flow. Olin päättänyt etukäteen, että kävelen ylämäet, jotta voimat riittää loppuun asti. Jalat olisi halunneet viedä, mutta kerrankin toteutin suunnitelmaa ja kävelin. Tasaisella ja alamäissä meno oli kevyttä ja helppoa. Missään vaiheessa ei tullut olo, että noutaja olisi lähellä. 

Taivalpirtiltä olin soittanut ystävälleni, joka sanoi tulevansa Sääksjärvelle vastaan ja juoksevansa loppumatkan kanssani. Niinpä viimeiset 8 km sain taas juosta seurassa. Syke ehkä vähän nousi kun juteltiin paljon, mutta edelleen jaksoin. Huoltopisteiden tarjonta riitti, vasta viimeisellä pisteellä otin yhden energiageelin. Ei se kevyitä jalkoja antanut viimeiselle kolmelle kilometrille mutta tekipä sen että yli kymmenestä mentiin ohi vieläkin! Viimeinen hivuttava ylämäki mentiin juosten, ystäväni edelle sanoen "pysy perässä, kyllä sinä jaksat". Viimeisessä mutkassa ennen maaliin kääntymistä sanoin, että yhtään en pysty kiristämään vauhtia. Maaliin kääntyessä katsoin taakseni; ei sieltä enää ketään tule! 

Aika ei sinänsä ollut kummoinen, 4.51,58 virallisissa tuloksissa. Mutta se fiilis! Eka 11 km vei aikaa 1 h 46 min, mutta sanoin kaverilleni että tuntuu siltä kuin olisi vasta lähdetty matkaan. Kuulumisia vaihdettiin kauniissa maisemissa. Kaverin keskeytyksen jälkeen menin 10 km yksin. Ohitin monia, ja Taivalpirtin jälkeen menin pitkiä pätkiä yksin. Ketään ei kuulunut takana, ketään ei näkynyt edessä. Onneksi oli riittävästi sekä sinisiä nauhoja että kylttejä, niin en eksynyt reitiltä :D Ja lopuksi kaverin kanssa 8 km, jossa ohiteltiin lisää. Välillä joku kuului tulevan takaa, mutta aina päästiin tasamaalla karkuun. Pari kilsaa ennen maalia osoitin ystävälleni kahta miestä, joista toinen käveli sauvojen kanssa ja toinen ilman, että nuo me kyllä ohitetaan vielä. En tiedä kuulivatko he sanani, koska seuraavassa alamäessä juoksivat ja pääsivät jonkin matkaa edelle. Mutta mepä tulimme takaa ja menimme siinä viimeisessä ylämäessä ohi ja pidettiin heidät takana loppuun asti :D Loppuaikani ei siis ollut erityisen hyvä, mutta tärkeintä oli se että rauhallisen alun ansiosta jaksoin juosta loppuun asti. Vasta viimeisellä kahdella ja puolella kilometrillä tuijottelin matkamittaria aika tiuhaan, että koska tämä loppuu. Voimat tuntuivat loppuvan 200 metriä ennen maalia, mutta samalla oli olo että lyhyelle maalisuoralle käännyttäessä olisin voinut kehittää vielä pienen kirin, jos olisi ollut joku pyrkimässä ohi. 

Se, että jaksoin juosta loppuun asti, ja että nopein kilsa (7.22) oli kilsa numero 31, tuovat erityisen hyvän olon. Kerrankin oli niin, että en jo muutaman kilometrin jälkeen alkanut tuijottaa mittaria, että muuttuisipa kilometrimäärä nopeasti. Ja toinen asia: ensimmäinen Pirkan Hölkkäni vuonna 2013 kului aikaan 4.51,15 eli tänään "hävisin" siihen vain 45 sekuntia vaikka menin ekat 14 km kävelyvauhtia! Tämä antaa valtavasti uskoa omaan tekemiseen, ja motivoi ihan hirveän paljon. Toki voi olla, että jos olisin mennyt nuo 14 km kovempaa, sillä n. 163 keskisykkeellä mitä loppumatkan, niin loppuaika olisi voinut olla heikompi. Toisaalta, juomapullovyössäni oli energiageelejä ja rusinoita, eli jonkinlaista apua olisi ollut saatavilla.


En tiedä mitä apua tuohon keksisi... Jalat on kerrankin hyvässä kunnossa, vain yksi rakko yhdessä varpaassa eikä tunnu siltä että kynsiäkään heiluisi tämän reissun jälkeen. Mutta ne urheilurintsikat! Kuvassa vasemman olkavarren yläosa. Oikea puoli näyttää samalta, samoin molempien kainaloiden alunen, samoin kehoa kiertää punainen raita rintsikkatopin alareunan kohdalla. Kyllä on niin, että tuo vaate tuli nyt tiensä päähän. Ehkä se sitten oli liikaa käytössä kulunut, vaikka bapakalta tuntuikin. Loppumatkasta huomasin että vasenta kainalonalusta hiertää, mutta kaikki muu tuli yllätyksenä. On se kanssa, sen kerran kun kroppa kestää niin sitten pettää vaatteet!

Pirkan Hölkkä tapahtumana

Ilmoittautuminen aukesi elokuun alussa, ja heti laitettiin kaverin kanssa itsemme mukaan. Hinnaksi tuli 40 €. Ehdin jo huolestua että tuleeko numerolappua kotiin, se tuli keskiviikkona kun juoksu oli sunnuntaina.

Kuljetus ja lämmin ruoka oli mahdollista tilata etukäteen, kisapäivänä olisi ollut myös aamiaismahdollisuus Kauppahallissa. Käytin näistä vain kuljetusta lähtöalueelle, sitäkin siksi kun kyytini perui edellisiltana. Ihan mahtavaa, että kyytiin pääsi myös ilman etukäteisilmoittautumista, kunhan varasi kyytimaksun 5 € mukaan.

Jostain syystä kuvittelin, että reitti olisi mennyt enemmän poluilla. Aika paljon oli tiepätkiä, niin soraa, metsätietä kuin asfalttiakin. Toisaalta se on hyväkin asia. Alusta ei ole liian pehmeä, eli aloittelijakin uskaltaa varmasti lähteä mukaan kun ei ole pelkkää pehmeää polkua. Maaston vaihtelu on kivaa. Yhteistä kaikelle on hienot maisemat. Erityismaininta reitin merkkaamisesta, aina pelkään eksymistä ja ennen kisaa näin painajaisen aiheesta. Siniset nauhat erottuivat helposti, eikä yksin juostessa tullut missään risteyksessä sellaista oloa että mihinkähän suuntaan pitäisi mennä. Loppuosan kuntoratapätkälle käännyttäessä saimme kuulla toivotuksen "tervetuloa Hervantaan!" :)

Huolto toimi hyvin matkan ajan, pisteitä oli 6. Kilsat n. 6, 10, 14,5, 19,7, 26 ja 29. Joka pisteellä oli vettä ja ihanaa että monessa myös mehua. Yhdessä join urheilujuomaa, muuten vettä ja mehua. Myös mustikkasoppaa ja suolakurkkua oli useammassa paikassa. Taivalpirtillä olisi saanut banaania, mutta oli kiire soittaa ystävälle niin erehdyin menemään siitä ohi. Huoltopisteillä talkoolaiset tarjosivat kyllä kaikkea ja noin muutenkin oli hyvä tsemppausmeininki. Maaliin olisin kaivannut muutakin kuin vettä ja mehua. Lämpimän keiton oli toki voinut ostaa etukäteen, mutta ainakaan minun kehoni ei halua ruokaa heti pitkän suorituksen jälkeen. Olisi ollut kiva saada edes palautusjuoma tai banaani.

Kaikkinensa tykkään Pirkan Hölkän tunnelmasta. Tänä vuonna meitä oli 1200, joista varmasti osa oli juoksemassa tosissaan ja rikkomassa ennätyksiä. Paljon on kuitenkin myös fiilistelijöitä, jotka ovat mukana vähintään kahden sukupolven voimin. Tapahtumasta jää leppoisa maku.

Mutta nyt palauttelemaan ja sen jälkeen kohti uutta peruskuntokautta. Lokakuu saattaa olla kokonaan vapaa juoksusta, aion vielä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa (renkaan korjaus vei maanantaina vain 2 tuntia) sekä käydä salilla niin venyttelytunneilla kuin uusia jumppia kokeilemassa. Tekee varmaan ihan hyvää nollata pää juoksusta, ennen kuin uusi pk-kausi ja uusi Running Academy - valmennus alkavat.

Tsemppiä teille joilla kisakausi vielä jatkuu! 

maanantai 25. syyskuuta 2017

Juoksuvalmennukseen!

Hain ja pääsin mukaan tämmöiseen! Yhtään en vielä tiedä mitä siellä tapahtuu mutta hehkutan mukaanpääsyäni jo nyt! :) Odotus tietysti on, että juoksukunnossa ja -vauhdissa tapahtuu asioita, joita en omin neuvoin ole saanut toimimaan. Lisää tästä myöhemmin!