Kinkunsulatus-intervallit

Hopsan! Jouluna on syöty ja maattu mutta myös liikuttu vähän. Joulupäivänä kävimme äitini kanssa kävelemässä tunnin ja vartin verran. Vauhti oli hidas, ei pelkästään syömisten takia vaan liukkauden. Kaikki tiet olivat paksun jään peitossa, mentiin sitten pientareella tai kävelytiellä. Onneksi monin paikoin oli hiekkaakin paljon. 

Joulupäivän ilta oli rentoutumista; kaveripariskunta on laittanut pihalleen paljun ja heillä oli paljubileet. En edes tiedä kuinka monta tuntia lojuin 40-asteisessa vedessä, jotain neljän ja kuuden tunnin välillä :D Paljuilu laittoi pissattamaan, joten ainakin osa jouluturvotuksesta lähti siinä. Tapanina kylpy oli kylmä kun kävimme ystäväni kanssa Tampereella avantouimassa. 

Tiistai oli jo arkipäivä. Olin vielä vanhempieni luona, mutta kello soi 8.30 ja yhdeksältä olin juoksemassa intervalleja :) Menin suosikkisettini, muistattehan tuon 10 min verryttelyä - 10 min juoksua - 5 min kävelyä - 8 min juoksua - 4 kävelyä - 6 juoksua - 3 kävelyä - 4 juoksua - 2 kävelyä - 2 juoksua - 1 kävelyä, 1 minuutti juoksua - 30 sekuntia kävelyä - 1 juoksua - 0,5 kävelyä - 1 juoksua - 0,5 kävelyä. Loppuverkkaan jäi vajaat 4 minuuttia, en jaksanut lähteä enää kiertämään ylimääräistä.

Olen juossut viime viikkoina muutaman kerran kolmen minuutin vetoja, joista ei kyllä tunnu olevan apua pidempiin. Olihan taas raskasta! Koska vaihdoin mittarista juoksun ja kävelyn manuaalisesti, seurasin näyttöä vähän väliä. 10 ja 8 minuutin vedoissa kilometrin väliaika oli noin 6.49, mikä on noin 45 sekuntia hitaampi vauhti kuin keväällä. Yritän tässä tsempata että ensimmäiset intervallikerrat vaan ovat kauheita, ja että kyllä se vauhti sieltä löytyy ensi vuoden puolella. 

Mietin taas myös sykettä. En ole käynyt missään tasotestissä, joten menen mutu-tuntumalla. Hengstymisen raja on edelleen noin 157, siksi menen kaikki pk-lenkit alle 155 keskisykkeellä. Nyt taas oli intervalleissa syke pariin kertaan yli 180, etenkin jos matkaan osui ylämäkeä. Tasamaallakin vedon keskisyke oli aina yli 170. Mietin, että jos saan sykkeen nousemaan yli 180:n menemättä täysiä, ja koska kävelylenkillä syke on 125-130, niin ehkä ei tarvi huolestua vaikka neljän juoksuvuoden jälkeenkään en pysty juoksemaan alle 140 sykkeillä. 

Liikuntavuosi 2016 alkaa olla takana ja päällimmäinen tunne on pettymys, etenkin juoksun suhteen. Bursiitti toi 4 kk:n tauon, ja sen jälkeen lenkkejä on ollut loka-joulukuussa viikossa enintään kolme, yleensä vain kaksi. Onneksi Lapin lumileiri hiitourakoineen osoitti sen, että lonkka on nyt terve. 

Koko vuoden saldo on kohtuullinen, 201 treeniä, 1456,8 km. Harmi vaan että juoksukertoja on vain 77 ja kilsoja 722,6. Muu matka on vähän pyöräilyä, todella vähän hiihtoa, hiukan sauvakävelyä ja kohtalaisesti kävelyä. Mittarin osastossa "muu laji 2" on sisäliikunta eli sali sekä kehonhuoltotunnit, niitä on yhteensä 66 kertaa. 

Ensi vuodelle laitan tavoitteeksi 1200 juoksukilsaa ja 100 lihaskuntotreeniä. Vuoden päästä näihin aikoihin nähdään, mitä on tapahtunut. 

Tekemisen iloa kaikille!

Joulurauhaa!

Jouluaatto! 

Vantaa ja Orivesi ovat kovin samannäköiset, harmaa sateinen päivä ja lämpötila plussalla. Ei hankia korkeita nietoksia, ei nukkuvia lumisia mökkejä, ei ole maassa hanki... Sisällä onneksi pääsee joulufiilikseen. Tulin eilen illalla vanhempieni luo ja perinteisesti odottamassa oli kuusenkoristeluprojekti :) Tänä vuonna en tunkenut kuuseen kaikkia mahdollisia koristeita vaan pysyttelin yhtenäisessä värimaailmassa :D 

Kävin torstaiaamuna juoksemassa kolmen minuutin intervalleja, tuumasin että sen jälkeen voi hyvillä mielin matkustaa joulun viettoon. Viikolle mahtui myös yksi salitreeni sekä yksi työmatkakävely. Eilen käytiin ystäväni kanssa avannossa Rauhaniemessä, joten hiukan kehonhuoltoa tuli myös :)

Toivotan kaikille jouluiloa, missä, miten ja kenen kanssa joulunaikaa vietättekin. Jos ohjelmassa on lenkkeilyä, olkoon koipenne kepeät. Jos pyhät menee ilman liikuntaa, saakoon kehonne ja mielenne lepoa ja voimaa tuleviin koitoksiin. 

Väsynyt viikko

Kyllä on niin että lumileiri painaa kintereissä. Tekisi mieli juoksemaan ja salille mutta kun ei jaksa niin ei jaksa. Vähän taas kuulostelen lonkan vasenta sivua, ei kai vaan ole tuntemuksia, tai onhan tuntemukset sitä että pakaralihakset, lonkankoukistajat ja sisäreidet ovat vähän jumissa?

Sähköpostiin tuli Foreverin asiakaskirje, jossa kerrottiin uusista asahi-tunneista. Varsinaisesti ne alkavat tammikuussa mutta tällä viikolla on demotunteja. Kävin keskiviikkona kokeilemassa, tunti kesti 45 minuuttia. Se oli siinä mielessä avartava kokemus, että huomasin kuinka selkäkin on jumissa hiihtourakasta. Kiertoliikkeitä oli muutamia, ja harmittelin lähinnä sitä että jokaisessa toistomäärä oli vähäinen. Sen sijaan käsien pyörityksissä muutama kierros riitti, hartioissa alkoi pistellä nopeasti.

Kuulemma asahissa liikkeet on vakioitu, eli jos kaipaa joka tunnille erilaista liikesarjaa ei asahi ole se juttu. Eniten yllätyin ehkä siitä että kaikki liikkeet tehtiin seisten, ja että vaikka mentiin hengityksen tahtiin niin jokaista tehtiin vain noin 4-5 toistoa. Siitä pidin että vaikka sekä kädet että jalat liikkuivat, oli "koreografia" helppo. Vaikeimmat liikesarjat olivat tyyliä kyykky - ylös ja kierto oikealle - ojennus ylös - kyykky - ylös ja kierto vasemmalle - ojennus ylös. 

Torstaina kaipasin juoksua joten puin aamulla lenkkivaatteet päälle ajatuksella että juoksen töistä kotiin. Reilu 7 km oli suoraan sanottuna aikamoista piinaa. Syke oli muutaman lyönnin tavallista korkeampi vaikka keskivauhti oli yli minuutin hitaampi kuin yleensä. Usein olen kävellyt samalla tai jopa nopeammalla keskivauhdilla! Tiellä oli ohut kerros pöperölunta joten juoksin maastokengillä. Se oli ok valinta, mutta koska ei ollut erityisen liukasta niin tavalliset lenkkarit olisivat ehkä riittäneet. Sen lenkki osoitti, että tällä viikolla ei ole mitään asiaa pitkikselle. Eilen oli kaunis auringonpaiste ja päätin, että jos viikonloppuna on kaunista niin lähden sauvakävelemään joen varteen. 

Ensi viikolla on joulu, ja yritän miettiä miten treenaisin. Olen töissä maanantaista keskiviikkoon, sitten on pari päivää vapaata ennen joulua. Siinä voisi tehdä pitkiksen. Tosin vielä en tiedä, minä päivänä matkustan vanhempieni luo Orivedelle ja menenkö julkisilla vai siskon tai kaverin kyydillä. Jouluaattona on syömisaika, ja sitten joulupäivänä on perinteisesti tehty vanhempien kanssa kävelylenkki. Tosin sukseni ovat jo Tampereella, ne voisi hakea ja käydä hiihtämässä. Tapaninpäivä on ehkä juoksupäivä. 

Välipäivinä olen lomalla, tulen silloin Vantaalle. Täytyy hakea vaatteita ja tavaroita mukaan. Aloitan vuoden alussa työt Oriveden kirjastossa, ja koska saan asunnon Tampereelta vasta helmikuun alussa niin loisin tammikuun vanhempieni ja ystävieni nurkissa. Vantaan-asunto on vielä tammikuun, eli voin viikonloppuisin käydä pakkaamassa ja samalla lenkillä. Salikorttini lakkaa vuoden lopussa, koska Foreverillä ei ole toimipistettä Tampereella, joten lihaskunto jäänee vähemmälle tammikuussa. Toki Vantaalla on jumppapallo ja 8 kilon kahvakuula, jonkinlaista kehonpainotreeniä voisi tehdä, mutta toisaalta kysymys on mitä jaksaa pitkisten kanssa. Toukokuu ja puolikas lähestyvät kovaa vauhtia, joten alkuvuodesta on tärkeää saada viikottainen pitkis. No, ehdin näitä asioita miettiä vielä myöhemminkin. 

Lumileiri: Ylläs

Terveisiä Lapista!

Suuntasimme kolmen naisen ja yhden koiran voimin Ylläkselle lumileirille. Hieno viikko oli, kaikinpuolin. 

Vahtikoira :)

Lähdimme matkaan perjantaina 2.12, ajoimme Tampereelta Ouluun jossa yövyimme hotellissa. Huoneemme oli kovin lähellä ravintolaa, jossa oli pikkujoulut,,, Onneksi ne loppuivat puoliltaöin. Tarkoitus kuitenkin oli nukkua yö että jaksetaan ajaa loput 350 km. 

Saavuimme Ylläkselle lauantaina iltapäivällä. Pakkasta oli liki 30 astetta, joten päätimme aloittaa hiihtämisen vasta sunnuntaina. Tuossa aloituskuvassa näkyy sunnuntaista se olennainen: lunta, paljon lunta! Lumisade alkoi yöllä ja jatkui aamun, jatkui päivän. Hiihtäminen oli todellista umpihankihiihtoa ilman minkäänlaista luistoa ja pitoa. Kun tuuli paiskasi puusta lumipaakkuja, pienemmän päähän ja isomman käsivarteen, mietin että mitä hittoa teen täällä. Ja vähän pelotti, että millainen viikosta tulee; taustalla oli kuitenkin puolentoista viikon flunssa ja edellisen kerran oli sukset jalassa liki kaksi vuotta sitten. Pakko oli kuitenkin hiihtää suunniteltu parikymppinen lenkki, koska porukkamme hajaantui ja sovimme treffit Kotamajalle. Sunnuntain saalis oli 20,65 km johon kului 3 h 10 min. 

Maanantai olikin sitten hieno päivä, kirkas vaaleanpunasävyinen. Olimme vieneet sukset sunnuntaina voitelupalveluun, josta haimme ne maanantaina heti liikkeen auettua. Ihan eri meininki hiihtää kun oli erittäin hyvä pito ja jonkin verran luistoakin! Kilometrivauhti oli puolitoista minuuttia edellispäivää nopeampi, reilut 22 km vei 2 h 50 min :)

Tiistaina oli ennalta suunniteltu välipäivä. Pakkasta oli taas reilusti, joten suuntasimme 50 kilometrin päähän Leville kylpylään ja syömään. 

Keskiviikkona vuorossa oli viikon pisin lenkki. Oltiin puhuttu noin kolmestakympistä, toteutuma oli 34,3 km. Jouduimme muuttamaan suunnitelmaa jo kuuden kilsan kohdalta huomattuamme, että suunnittelemamme paluureitti ei ollut vielä auki. Onneksi latuja oli riittävästi auki niin että saimme tehtyä osan matkasta ympyränä eikä puolimatkasta tarvinnut palata takaisin samoja jälkiä. Aikaa tähän lenkkiin kului 4 h 7 min. Kaksi ensimmäistä pysähdystä - kilometrien 4 ja 10 kohdalla - kuittasimme kuumalla mehulla, 18 km:n kohdalla Aurinkotuvalla pidimme ruokatauon. Olimme siinä uskossa että taukopaikassa saa keittolounaan mutta näin ei ollut. Onneksi vitriinistä löytyi sekä suolaista että makeaa välipalaa. Neljäs pysähdys oli 24 kilsan kohdalla, söin siinä vielä myslipatukan ja rusinoita. Viimeiset 8 kilsaa piti hiihtää hämärässä, loppumatkasta oli jo pimeää. Toiseksi viimeisessä alamäessä menin nurin, se oli yllättävää kyllä viikon ainoa pyllähdys. Vähää aiemmin olin huutanut kaverilleni että olenko eksynyt, yhtäkkiä olin mäen päällä enkä nähnytkään latua. Maa oli tasaisen valkoista ja siitä nousi mustia puita. En nähnyt kaverianikaan, onneksi ääni kuului: "Et ole eksynyt, tule tänne". Ja onneksi ladun poikki meni moottorikelkkareitti johon osui pari kelkkaa, niiden valot riittivät sen verran myös sivulle että näin taas ladun. En tiedä johtuiko sokeushetki siitä että silmäni on leikattu neljä vuotta sitten, todennäköisesti. 

Eksymistunne ehkä hämäsi ja haittasi keksittymistä viimeisiin alamäkiin. Toki takana oli jo liki neljä tuntia hiihtoa niin väsymyskin vaivasi. Kaaduin mäessä, joka oli enemmänkin kumpare kuin mäki, lyhyt mutta jyrkkä ja sellainen, että alamäen lopulla oli heti pieni kinkamanousu. Ei onneksi sattunut, sen verran pehmeästi menin kyljelleni. Matkalaukussa oli tietenkin otsalamppu, mutta tällä lenkillä se ei ollut mukana koska olin olettanut että olemme takasin mökillä kolmen maissa, hämärässä mutta ennen säkkipimeää. 

Torstaille suunnittelimme palauttavaa noin kympin lenkkiä, mutta jo alkumatkasta tuntui että vaikka pitkä lenkki vähän painaa kintereissä niin jaksetaan mennä pidemmälle. 18 km vei 2 h 16 min. Taas oli ihana hiihtää, kymmenkunta astetta pakkasta, loistavakuntoinen latu ja luistavat sukset. 

Perjantaille oli suunniteltu tunturin eli Ylläksen kiertämistä, siitä olisi tullut 36,5 km. Toisin kuitenkin kävi. Puolimatkaan asti hiihto oli helppoa ja maisemat liki henkeäsalpaavat.

Noin 19 km hiihdettyämme pysähdyimme ravintola Otsoon syömään. Kun kävelimme suksiemme kanssa ladulta ravintolaan, huomasimme että nyt tuulee ja tuulee muuten kunnolla. Taas puista lensi lumipaakkuja niskaan. Katselimme tilannetta ikkunasta ja päätimme jättää lenkin siihen. Syitä oli itse asiassa monta. Tuuli oli kova (uutisista näimme että oli myrskylukemat), paluumatkan ensimmäiset 10 km olisi pitänyt hiihtää vastatuuleen avoimessa maastossa ilman metsän suojaa, emme olisi ehtineet Kesängin keitaan latukahvilaan kolmeksi eli olisi pitänyt hiihtää 17 km ilman mahdollisuutta välipalataukoon, ja taas olisi ollut aika monta kilometriä pimeähiihtoa valaisemattomalla ladulla... Tuumasimme että koska minulla oli mittarissa viidelle päivälle 115 hiihtokilsaa ja muilla n. 125 km niin saa riittää, mennään taksilla takaisin mökille. Onpahan nyt sitten koettu sellainenkin! :D Toisaalta harmitti; oltiin varauduttu hiihtämään 36,5 km niin voimia oli vielä jäljellä. Samalla ratkaisu tuntui järkevältä. Mutta silti, vähän kismittää että sää muuttui niin yllättäen.

Sain venyttelykaverin :)

Kaikkinensa viikko oli kuitenkin erittäin hyvä. Etukäteissuunnitelmani - mieluummin kaksi lyhyttä lenkkiä päivässä kuin yksi superpitkä - ei tietenkään totetunut, samoin hiihtokilsojen määrä meni yläkanttiin. Oli etukäteen puhuttu että 80 km on hyvä saldo, salaa haaveilin sadasta. Lopputulos siis 115 km johon kului 15 h. 

Viikko oli myös omiaan kasvattamaan motivaatiota. Pelkäsin, että miten kädet kestää, onko ojentajat kuinka kipeät. Yllätys yllätys, ojentajissa tuntui loppuviikosta kun venytteli mutta kipua ja lihasjumia ei ollut ollenkaan. Salilla tehty yläkropan treeni on siis ollut tehokasta :) Muutenkin kroppa toimi varsin hyvin. Alkuviikosta lonkan koukistajat olivat jumissa, mutta se jumitus hävisi keskiviikon pitkällä lenkillä. Sen jälkeen tuntui vasemmassa pakarassa pari päivää, mutta se lakkasi perjantain lenkillä. On siis todettava, että vaikka juoksu tuntuu välillä raskaalta niin ei kuntoni voi olla huono kun jaksan hiihtää suht kylmiltään tuollaisen määrän. Keskisyke oli joka lenkillä 153 tai 154 eli samaa kuin pk-lenkeillä. Ei tullut kertaakaan olo että olisi tullut mentyä verenmaku suussa, päinvastoin tuli hiihdettyä hymy huulilla ja kavereiden kanssa jutellen. 

Perjantai-iltana saimme reissulle huiman päätöksen: taivaan täydeltä revontulia. Ne näkyivät mökkimme pihasta mutta ajoimme kuitenkin hiukan kylän ulkopuolelle, katuvalojen ulottumattomiin. Oma kännykkäkamerani on äärettömän huono mutta ystäväni sai näin komeita otoksia:

Olin revontulista niin iloinen että piti ihan hyppiä tasajalkaa :D 

Jotta lomailu ei lopu helpolla tavalla, oli edessä vielä pitkä kotimatka. Lauantaina ajoimme takaisin Tampereelle yhtä soittoa. Yksi ruokatauko ja kaksi kahvitaukoa pidettiin kolmentoista tunnin paluumatkalla. Sanoin että on paljon helpompaa hiihtää neljä tuntia kuin istua autossa kolmetoista. Yön olin kaverin luona ja tänään tulin vielä viimeisen kolme tuntia kotiin Vantaalle. Huomenna alkaa arki.

Liikunnan suhteen ensi viikko on kevyt. Sähköpostiin oli tullut viesti että salilla alkaa tammikuussa asahi-tunnit, näytetunteja on tulossa muutama. Keskiviikkona voisi mennä sinne. Ja ehkä joku päivä tehdä salitreenin. Loppuviikosta voisi tehdä juoksulenkin, jos siltä tuntuu. Jos ei tunnu niin ei haittaa. Nyt tuntuu siltä että lumileiri toi uutta motivaatiota ja kiinnostusta myös juoksuun. Jo se alkaa maraton houkutella entistä enemmän... Ja hiihtotapahtumat: ystäväni sanoi että kun kerta jaksan hiihtää 34 km niin jaksaisin Finlandia-hiihdon 50... Laitetaan harkintaan!

Tylsää: flunssa

Viime viikolla oli perjantai vapaapäivä. Kuinka sattuikaan, torstaina iltapäivällä kurkku alkoi kipeytyä... Perjantaina se oli tosi kipeä. Sitten meni ohi mutta lauantaina alkoi niistäminen joka jatkuu edelleen. On kuulkaa hirveää, kun on puoli naamaa ruvella, nenänpielistä huuliin asti. Kovasti rasvaan ja ai että kuinka kirvelee! 

Liikuntaa ei siis ole tullut viikkoon ollenkaan. Tänään olisin halunnut kävellä töihin mutta aamulla totesin että ei. 

Kuten kuvasta näkyy, varusteet on valmiina Lapin-reissuun. Huomenna lähden suoraan töistä ystävän luo Tampereelle, sieltä ajetaan perjantaina Ouluun ja lauantaina pitäisi sitten hiihtää kohteessa eli Ylläksellä. Nyt on vasta keskiviikko eli periaatteessa ehdin parantua lauantaiksi... Suunnitelma on ihan sama kuin alkuperäinen, tarkoitus ei ole kerätä kilometrejä vaan nauttia hiihdosta. Sen verran ehkä muokkaan suunnitelmaa, että etenkin alkupäivinä voisin tehdä mieluummin pari lyhyempää lenkkiä kuin yhden monituntisen retken. Kuten ystäväni - myös flunssassa - sanoi, kävellään sukset jalassa ja otetaan rauhallisesti. 

Hiukan kaksijakoisin fiiliksin siis matkaan. Toivon että yön aikana tapahtuu ihmeitä ja herään aamulla ilman tukkoisuutta ja vuotavaa nenää. Huomaa kyllä että pakkolepo käy jo pään päälle, ärsyttää ja mieli on matalalla.

Liikunnan downshiftaus

Pari viikkoa on ollut liikunnan suhteen hiljaista. Tuntimäärät omalle tasolleni vähäiset, viime viikolla 3 h 57 min ja toissa viikolla 4 h 28 min. Pitkikset on jääneet tekemättä. Toissa viikolla vaihdoin pitkiksen villasukkajuoksuun, viime viikonloppuna en vaan jaksanut. Kuuden päivän työviikko ynnä muu elämä veivät mehut. Totesin, että tässä kohtaa on ok jättää joskus lenkki väliin, ettei liikunnasta tulisi suorittamista ja sitä kautta liikunnan ilo katoaisi.

Elämääni on tulossa taas isoja muutoksia. Reilun puolentoista vuoden Vantaa-ajan jälkeen olen vaihtamassa työpaikkaa ja muuttamassa pois. Neljäs työpaikka ja neljäs kaupunki kolmeen vuoteen... Lähdin Orivedeltä Lohjalle syksyllä 2014, Lohjalta Vantaalle keväällä 2015, Vantaan sisäinen muutto syksyllä 2016. Seuraava työpaikka on taas Oriveden kirjasto mutta asuinpaikaksi tulee Tampere. 

Työpaikan ja asuinpaikan vaihto tarkoittaa monenmoista kiirettä. Asunnon etsiminen, vuokrasopimuksen päättäminen, salijäsenyyden irtisanominen, lomien sekä koeajan virkavapaan selvittäminen ja hakeminen, työhöntulotarkastuksen vaatiman arkivapaapäivän järjestäminen, rikosrekisteriotteen tilaaminen, asumisjärjestelyjen mietintä kun työ alkaa tammikuun alussa mutta vuokra-asunnon saa helmikuun alusta... Lisäksi iso mutta iloinen asia: hain ja pääsin vapaaehtoistehtäviin Lahden MM-kisoihin helmi-maaliskuussa! Akkreditointitehtäviin :) Kisoja varten on tietenkin pitänyt selvittää, saanko uudesta työpaikasta vapaata järjestettyä niin että pystyn olemaan poissa kaksi viikonloppua ja niiden väliset arkipäivät. Ja koska en tunne Lahdesta ketään, pitää selvittää majoitusvaihtoehtoja. Päivittäinen kulkeminen Tampereen ja Lahden välillä tulisi hurjan kalliiksi. 

Stressaavan ajanjakson keskellä jaksan iloita tulevasta lomasta. Parin viikon päästä lähdetään kolmen naisen voimin Lappiin, Ylläkselle hiihtämään. Ollaan siellä koko itsenäisyyspäiväviikko. Osittain siitä syystä en ole potenut morkkiksia puuttuvien pitkisten takia. Tiedän, että siellä tulee hiihdettyä pitkiä rauhallisia lenkkejä, vietettyä ladulla tuntikausia. Ihanaa! :) Viime viikon tietojen mukaan latuja oli auki 17 km eli eiköhän tilanne ole vähintään sama joulukuun alussa. 

Matkalla aiomme varata ystäväni kanssa lentoliput Islantiin. Olemme suunnitelleet menevämme sinne heinäkuun alussa noin puoleksitoista viikoksi, kiertää saaren autolla, vuokrata teltan ja yöpyä taivasalla. Sitä reissua silmälläpitäen ostin kuvan vaelluskengät nettikirpparilta, kuulemma niillä on tehty vain yksi Repoveden kierros. Kengät ja etenkin pohjat näyttivät niin hyväkuntoisilta että sen enempää miettimättä maksoin niistä 25 €. Sovittaessa jalassa oli vain sukkahousut mutta totesin että varpaat mahtuvat liikkumaan ylös ja sivulle joten tilaa on sukkahousuja paksummille sukille. 

Tällaista downshiftaamissa, jossa tosin tahti on hiljentynyt vain liikunnan osalta. Pakko on kuitenkin miettiä omia voimavaroja ja jaksamista. Fyysisen kiireen lisäksi on henkisesti melko raskasta; olen työskennellyt erillisessä pedagogisessa yksikössä kiertäen eri kirjastoissa, eli olen tutustunut lähes kaikkiin Vantaan kirjastolaisiin. Ajatus sadan kollegan hyvästelemisestä on todella haikea. Eilen sovittiin yhteen kirjastoon läksiäisten viettopäivä ja tänään sain toisesta kirjastosta kukkia.

Olen töissä jouluviikolle asti, eikä ajatus liki kuukauden mittaisista jäähyväisistä ole erityisen kiva. Senkin vuoksi ajattelin, että en yhtään laske viikkoja ja päiviä, että milloin pitäisi juosta pitkistä tai intervalleja, onko joka viikolle tullut kaksi salitreeniä jne. Teen mitä huvittaa ja milloin huvittaa, siihen asti että olen saanut tavarat uuteen kotiin. Kuitenkin huvittaa sen verran monta kertaa viikossa, että juoksukunto ei ehdi hävitä :)

Villasukkajuoksua

Tänään lenkkarit ei vieneet minnekään, ne oli villasukat jotka vei! Ensi viikolle on luvattu plussakelejä niin tuumin että nyt jos koskaan on aika kokeilla villasukkajuoksua. Oikeasti olisi ollut pitkispäivä mutta vaihdoin sen tähän hupiin. 

Alimmaiseksi laitoin juoksusukat, päälle kahdet villasukat, joista päällimmäiseksi paksuimmat mitä kaapista löytyy. Sitten tutulle baanalle joen varteen, tuttu peruskutonen. Ehkä olisi ollut parempi mennä sukkajuoksulle keskiviikkona tai torstaina, ennen väylien auraamista. Nyt oli joenvarsikin liipattu tarkasti. En viitsinyt mennä pellon puolelle; voi olla että jo tästäkin tuli kylähullun maine :D Voi olla että oli myös hitusen liian lämmin, matkalla lämpömittari näytti -1. Lumi tuntui tahmealta, tuntui siltä kuin sukat olisivat koko ajan tarttumassa lumeen. Kolme kertaa piti pysähtyä irrottamaan isompaa lumipaakkua sukan pohjasta. 

En uskaltautunut villasukkajuoksulle päivänvalossa vaan menin vasta pimeän laskeuduttua. Iltaseitsemän jälkeen oli jonkin verran liikennettä, suurin osa ihmisistä liikkui koiran kanssa ja ainakin toivon että he keskittyivät seuraamaan koiriaan eikä sitä mitä mulla oli jalassa :) Lenkin alussa jännitti mutta eipä tuo lopulta niin kummalliselta tuntunut muuten kuin jalkapohjissa. Vähän kyllä jännittää huominen, miltä kropassa tuntuu. Arvaan että jalkapohjien lisäksi ainakin nilkat, pohkeet ja selkä muistuttavat olemassaolostaan. No, parina päivänä ahkeraa venyttelyä ja rullailua niin eiköhän se siitä... 

Päällimmäinen fiilis villasukkajuoksusta on että olihan se aika kummallista mutta samalla aika hauskaa :) Tekee mieli kokeilla toisenkin kerran.