NiceTRAIL 2018

Sunnuntaina 19.8. Tampereen Kaupissa järjestettiin naisille suunnattu NiceTRAIL. Ystäväni on kärsinyt jalkaongelmista, ja hän tuumi että tämä 7 km (7,2 km) voisi olla sopivan pituinen matka. Loppupätkällä tosin oli sen verran teknistä polkua, että sanoin hänelle edellispäiväisen Himos Enjoyn olleen siltä osin helpompi, koska eteneminen oli enemmän juoksemista ja vähemmän juurien ja kivien yli loikkimista.

Toinen syy osallistua oli se, että tapahtuma oli näin lähellä, minulla muutaman kilometrin päässä kotoa. Kaupin maastot ovat ennestään tuttuja mutta vain kuntoradan osalta. Poluille en ole uskaltautunut yhtä yhteislenkkiä ja toista omaa kokeilua lukuunottamatta. Eksymisen (ja uupumisen) peikko on aika suuri. 

Suuntasimme Rauhaniemen uimarannalle noin varttia vaille yhdeltätoista. Haimme kisanumeron, söimme pientä välipalaa ja osallistuimme alkulämmittelyyn. Startti oli kahdeltatoista. Reitti lähti lievään ylämäkeen hiekkatielle, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen vaihdettiin polulle. Alkuun se oli helpompaa ja loppuun vaativampaa. Varsin pian huomasin, että lauantai painaa kropassa. Pitkään oireillut vasen puoli oli väsynyt, ylämäessä tuntui ettei jaksa edes kävellä ja loppupuolella alamäessä tuntui että jalat antavat periksi ja uhkaavat pettää alta. Ei siis koskaan enää näin, että kaksi tapahtumaa peräkkäisinä päivinä! Eikä myöskään niin, että edellisenä iltana hilluu festareilla, ja vaikka onkin selvin päin niin on kotona vasta 0.30 ja pääsee nukkumaan klo 1, kellon soidessa aamuyhdeksältä...

Reitti oli kiva, sekä tiepätkät että polut hyvässä kunnossa. Lopussa mentiin pitkät pätkät aivan Näsijärven rannassa, joten maisemissa ei ollut valittamista. Reitti oli selkeästi merkattu, vain yhdessä kohtaa meinasin mennä ohi. Lasketeltiin kohti rantaa ja merkitty reitti kääntyikin jyrkästi vasemmalle. Olin jo menossa suoraan kunnes onneksi tajusin, että edessä ei näy reittimerkkejä. Maalissa kuulin, että jotkut olivat kipittäneet rantaan asti. Isoa kiertoa siitä ei tullut, koska oikea polku meni ihan rannan vierestä. Kyse oli enemmänkin metreistä kuin kymmenistä metreistä. 

Maalin saavuin kilpasarjan viimeisten joukossa ajalla 1.09,33. Minkäänlaista loppukiriä ei irronnut, en välittänyt edes yrittää kun tunsin että kroppa on ihan tyhjä. Maalissa ensin pari mukia vettä ja sitten tuotekassi mukaan. Kasseja oli muuten jakamassa maajoukkuesuunnistaja Venla Harju :) Ystäväni kanssa haettiin autosta vesipullot ja sitten istuttiin alas odottamaan arvontaa. Voittoja ei osunut meille, mutta mikäpä siinä oli istuskellessa aurinkoisella rannalla, tuulen vilvoitellessa. 

Tuotekassin sisältö on kiva. Mukana on mm. Sport-lehti, aurinkorasvaa, kasvorasvaa, huulikiilto, alennuslippu sisustus-outletiin... Sen verran myöhään ilmoittauduttiin että paitaa ei saatu tilattua, mutta ei haittaa. Kaunis sää, hyväkuntoiset polut, juoksun aikainen ja sen jälkeinen jutustelu tuntemattomien kanssa sekä aina yhtä ihana Näsijärvi takasivat hyvän fiiliksen.

Juoksuhaasteeseen kuittaan kohdan 4, "tee polkujuoksulenkki". 

Himos Enjoy 2018

Päätös osallistua Himos Trailiin syntyi aika yllättäen muutama viikko sitten. Kaveri houkutteli mukaan, sanoi että hänen kaverinsa on menossa, kyytikin järjestyisi. Oltiin joskus aiemmin puhuttu, että 17 km houkuttelisi, mutta nyt kaverillani on ollut jalkaongelmia eikä hän osallistunut tällä kertaa. Olimme ilmoittautuneet sunnuntaiksi Tampereelle NiceTRAILiin, joten päätin että Himoksella riittää 9 km. Päätös oli oikea; voipi olla että en olisi selvinnyt maaliin pidemmältä matkalta... 

Perjantai oli pitkä päivä. lähdin kotoa töihin klo 6.25. Töiden jälkeen tulin käymään Tampereella, kävimme kaverini kanssa Kaupinojalla uimassa ja samalla hain unohtuneita varusteita. Uinnin jälkeen junailin vanhemmilleni Orivedelle, perillä olin iltayhdeksältä. Varustekassin olin toimittanut sinne jo etukäteen. Illalla katsoin kaikki valmiiksi aamua varten. Äitini huolehti, että olenko saanut iltapalaa, en kuitenkaan tuntenut itseäni nälkäiseksi. Jogurtin ja pari omenaa sain alas.

Lauantaiaamuna herätys oli klo 7. Väsyneenä nousin ylös. Onkohan tätä noloa sanoa, mutta pukiessani äiti kysyi otanko kaurapuuroa, ja alkoi keittää sitä... Syödessäni kysyi otanko muuta. Mietin että olisi saattanut olla järkevää syödä, otin omenan suoraan puusta mutta muuta maha ei vetänyt. Mukaan pakkasin banaanin ja pienen rusinapaketin. Puoli yhdeksän maissa kurvattiin kavereiden kanssa kohti Himosta. Matkaan meni kolmisen varttia. Koska parkkipaikka on kisakeskuksen vieressä, oli hyvin aikaa hakea numerolappu, käydä vessassa, syödä rusinat ja osallistua alkulämmittelyyn. Alla on videolla osa siitä; kaverini kuvasi pätkissä koko lämmittelyn mutta halusin tähän mukaan tuon missä flossataan - tai siis yritetään flossata... Mä olen tuo valkopaitainen tuossa keskellä :D (Täytyy tunnustaa että en ole varma rikkooko video tekijänoikeuksia - musiikki kuuluu - mutta jos niin tekee niin poistan sen.)

Lämmittelyn jälkeen vielä viime hetken hermoilut ja sitten lähtöalueelle. Varmaankin jännitti, koska mietin että onko nälkä vai paha olo, vatsassa outo tunne. Minkäänlaista taktiikkaa en ollut ajatellut, kunhan lähdin kokeilemaan millaista on juosta Himoksella. Tasan klo 10 kuului kellonkilinää ja sitten mentiin. Ensimmäinen kilometri kiersi kisakeskuksella, tuumin että tulikohan lähdettyä liian lujaa, se meni 8 minuuttiin sisältäen yhden nousun ja ruuhkaa. Toinen olikin sitten luulot pois - kilometri, noin 12.25. Silkkaa ylämäkeä, syke huiteli hurjan korkealla ja hiki valui. Mietin mitä teen täällä, miksi olen lähtenyt mukaan vaikka helteiden takia en ole juossut koko kesänä juuri yhtään. Että kunto ei riitä, enkö ikinä usko. Kolmas kilometri sisälsi pientä pistosta, siksi en lasketellut alamäkeä niin lujaa kuin olisin halunnut. Sitten taas ylämäkeä... Välillä mietin, että pääsenkö täältä pois. 

Reitin ainoa huoltopiste oli suunnilleen puolivälissä. Huutelin tullessani että on tämä hikistä hommaa, niinpä minut osoitettiin perimmäiseen pöytään juomamukien luo. Kaksi mukillista niin että osa suurin osa suuhun ja loput päähän. Sitten matka jatkui. Myöhemmin mietin, että olisinko saanut ottaa syötävää muista pöydistä vai oliko ne tarkoitettu pitkän matkan juoksijoille (double extreme starttasi klo 10, muut matkat klo 13). Toisaalta, vatsassa oli edelleen kuvottava tunne, joten en olisi mitään pystynyt syömäänkään vaikka olisi kehotettu. 

Huollon jälkeen alkoi totinen tappelu numerolapun kanssa. Kulmissa ei ollut reikiä hakaneuloille; ensimmäinen kulma oli revennyt jo ennen lähtöä. Nyt sama kulma repeili koko ajan, riippumatta siitä mihin kohtaan siirsin hakaneulan. Pian repesi toinenkin yläkulma, sitten irtosi kolmas... Lopulta jätin hakaneulat paitaan kiinni ja kuljetin numerolappua kädessä. Sitten huomasinkin, että hittolainen minähän seuraan sinisiä nauhoja enkä vihreitä merkkejä. Pysähdyin muutamaksi sekunniksi miettimään, olenko mennyt harhaan. Päätin etten ole. Edelläni menevät kääntyivät huollosta vasemmalle, ja vaikka en heitä nähnytkään enää juomataukoni jälkeen, olin varma ettei polku ole haarautunut. Jatkoin eteenpäin ja kohta näkyikin vihreitä maalimerkkejä. Tuli kyllä vähän tyhmä olo. Ainoa reitillä muistettava asia oli seurata sen värisiä merkkejä mitä numerolapusta löytyy, ja siinäkin epäonnistuin! :D Toki haarautuvat polut oli merkitty ja vieläpä niin selkeästi, ettei erehtymisen vaaraa pitäisi olla.

Loppupuolella olikin alamäkivoittoista baanaa, ja vähän ehdin nauttiakin. Kuuntelin puiden huminaa ja ihastelin hyväkuntoisia leveitä polkuja. Joku oli lähtöalueella sanonut, että loppu on teknistä, no ei ollut. Kiviä oli vähän, juuria ei ollenkaan, sai ihan oikeasti juosta eikä tarvinnut hyppiä. Eikä ahtautua isojen kivien raoista tms. Loppuun otin vielä kirin, sain haastajiksi pari lasta jotka keskeyttivät leikin ja lähtivät perään. Pidin heidät takana ja tuuletin maaliviivalla. 

Maaliviivalla olisi tehnyt mieli kaatua siihen paikkaan. Voimat oli totaalisen poissa. Vaikka hikoilin matkalla runsaasti, välillä oli kylmä. Juotavaa olisi kannattanut olla mukana; heti maaliin tultua join kolme mukillista mehua, kohta kaksi lisää ruuan kanssa ja sitten vielä yhden ennen kotiinlähtöä. Kotiin pääsin sujuvasti bussilla, pikavuoropysäkki on Himoksen tienhaarassa ja siitä on suora yhteys Tampereelle. Bussimatka oli aika mielenkiintoinen. Nousin sisään ja totesin, että varjon puolella on monta riviä yksittäisiä penkkejä. Niissä ei ole riittävästi tilaa varustekassille ja jaloilleni, joten pitää mennä riviin jossa on kaksi penkkiä. Auringon puolelle siis, koska en jaksa kantaa kassia yhtään kauemmas kuin parin rivin päähän ovesta. Siinä sitten istuin paahteessa janoisena, onneksi sentään mukana oli banaani ja rusinoita jotten joutunut olemaan nälkäinenkin. Tampereella tein pikavisiitin kotiin, sitten lähdin kaveripariskunnan kanssa Blockfesteillä. Kotona olin klo 0.30 ja sunnuntaiaamuna kello herätti 9.00 seuraavaan polkujuoksutapahtumaan... 

Himos Enjoyn miinukset ja plussat

Miinukset

- Numerolapun laatu. Lappu repeili jo ennen starttia, kastuttuaan vielä enemmän. Yllä on kuva maaliintulon jälkeen. 

- Ei osallistujamitalia. Tässä vaiheessa minulla on plakkarissa sen verran vähän tapahtumia, että mitali jaksaa kiinnostaa. 

Plussat

+ Numerolapuista tiedottaminen. Kun oli huomattu ongelmat Enjoyn juoksijoilla, klo 13 lähteville kerrottiin niistä ja kehotettiin huolehtimaan, että ajanmittauspalikka tulee maaliin kädessä, taskussa tai missä ikinä.

+ Aloittelijaystävällinen reitti. Ylämäet ovat painajaismaisia mutta polut ovat helppoja juostavia. 

+ Reittimerkinnät ja ohjaus. Nauhoja, lappuja ja maaliläiskiä oli tiheästi. Reittien erkaantuessa eri suunnat oli merkitty pahvitauluilla ja värikoodeilla. Pahimmassa risteyksessä oli henkilö ohjaamassa. 

+ Alkulämmittely. Hauska yllätys, että lämmittelyn vetivät nuoret tytöt. Lisäksi se oli tarina, kiivettiin ylämäkeä, hoidettiin pistosta, varottiin kaatuneita puita, poimittiin mustikoita, kiihdytettiin alamäkeen... 

+ Ruokailu. Maalissa oli tarjolla banaanipaloja, sipsejä ja pähkinöitä sekä juotavaa. Materiaalipaketissa oli mukana ruokalipuke, jolla sai keittolounaan. Keittovaihtoehtoja oli peräti kolme. Söin jauhelihakeiton, joka oli ihanan suolaista. Mukaan kuului salaatti (joka ei ollut pelkkää vihersalaattia vaan tarjolla oli myös pastaa ja pekonia, raejuustoa yms), leipä ja mehu / vesi. 

+ Peseytymismahdollisuus. Käytössä oli suihkut ja sauna. Siinä vaiheessa kun minä pääsin pesulle, kaikki naisten puolen neljä suihkua olivat käytössä mutta lämmintä vettä riitti. 

+ Tavaralahja. Materiaalipakettia hakiessa ojennettiin lahjaksi Swixin vyö. Otin sen heti käyttöön, koska oma vyöni oli sellainen että siihen mahtuu joko puhelin tai pieni rusinapaketti / energiageelejä. Uuteen sopii molemmat

Kaikkinensa tapahtuma oli kiva. Kisapaikalle oli helppo tulla, kaikki olennainen eli info, vessa, lähtöalue, ravintola ja suihkutilat olivat helposti löydettävissä. Ja vielä kun sattui hyvä - joskin ehkä hiukan liian lämmin - sää niin päivä oli mitä parhain. Oma suoritus ei ollut tälläkään kertaa optimi mutta tiedänpä tulevia vuosia varten mitä on luvassa. Ehkä joskus on laittaa hanaa viimeiseen ylämäkeen :)

Ai niin, se loppuaika... 1.32,27. 

Flunssailua ja palkintojahtia

Eräänä torstaina heräsin kurkku karheana. Mitä hittoa! Juuri kun kesälomalöysäilyn jälkeen olin pääsemässä treenin makuun! Perjantaina karheus jatkui, mutta muita oireita ei ollut. Niinpä päätin juosta testilenkin; bussipysäkiltä noin viiden kilsan kieppi kaupalle. Perillä ihmetys oli suuri: keskivauhti 8.02, nopein kilometri 7.44 ylämäkeen. Mitä täällä tapahtuu? Ai niin, helteet olivat ohi. 

Seuraava aamu olikin sitten kauhea. Pää täynnä räkää, olo kuin jyrän alle jäänyt, päänsärky. Viikonloppu meni niistäessä. Alkuviikko yskiessä. Outoa, vain yksi vaiva kerrallaan. Viikon jälkeen olo oli kohtalaisen hyvä. Lähdin liikkumaan varovasti mutta määrätietoisesti. Puistojoogaa, liikkuvuutta, spinningiä mutta tavallista kevyemmällä vastuksella. Vähän on ollut voimaton olo, oikeastaan tänään vasta tuntuu täysin normaalilta. Nyt onkin käytävä jumpassa ahkerasti, muuten aika käy vähiin jos aion saada liikuntakeskuksen kesähaasteessa 60 pistettä täyteen. Eilen sain kasaan 20 ja palkinnoksi juomapullon sekä pyyhkeen. On muuten mahtavat tekstit! Haaste loppuu 9.9, ja nyt kasassa on 22 pistettä. Eli vajaa 4 viikkoa ja 38 merkintää... Onneksi multipisteiden saaminen on varsin helppoa, esim. yhdistämällä kaksi puolen tunnin jumppaa tai pyöräilemällä Express-salille. Eikä jokainen piste vaadi hikoilua, sillä tekemättä on Parkissa kukkien hoito ja hierontatuoli :) 

Juoksemaan on tarkoitus mennä huomenna, liki kahden viikon tauon jälkeen. Alustava suunnitelma huomiselle ja torstaille on perinteinen 40-minuutin bussinodottelulenkki iltavuoron jälkeen, vaihteeksi kuitenkin ystävän kanssa. Viikonloppuna onkin juoksutapahtumia, sellaisia jotka ovat tulleet kalenteriin vähän yllättäen. Kaverin kaveri on lähdössä Himos Trailille, päätin lähteä mukaan kun saan kyydinkin. Aion tosin juosta vain Enjoyn eli 9 km. Ensin suunnittelin 17 kilsan matkaa, mutta se olisi ehkä liian rankka huomioiden, että viikkoa myöhemmin kipitän puolimaratonin Tampereella. Eiköhän tuolla lyhimmälläkin matkalla liene nousua riittävästi, ajatellen äskettäistä flunssaa sekä sitä, että juoksemme ystäväni kanssa sunnuntaina Tampereella NiceTRAILin 6 km. Matka ei ole pitkä mutta Kaupissa on ihan kivoja mäkiä, sielläkin... Saa nähdä kuinka akan käy :) 

Seksihelle: lenkkeillään vaikka ei jaksaisi

Heipä hei, pitkästä aikaa! Kyllä täällä vielä ollaan, vaikka kesä onkin sujunut vähemmän aktiivisissa merkeissä kuin mitä toivoin ja odotin. 

Lomailin neljä viikkoa, ja sinä aikana tein vain pari juoksulenkkiä. Hyötyliikuntaa tuli kohtalaisen paljon, kun tuli käveltyä sekä Tukholman reissulla että täällä kotikaupungissa. Miesystäväni kanssa kävimme katsomassa yleisurheilun nuorten MM-kisoja Ratinassa, lisäksi seurasimme terassilla jalkapallon MM-kisoja. Usein kävelimme joko kotoa kaupunkiin tai kaupungista kotiin. Askelmittariin kertyi monesti 14000-15000 askelta päivässä.

Kymmenottelijat lähdössä päätöslajiin 1500 metrille.

Kävimme myös Helsingissä katsomassa llveksen karsintapeliä Eurooppa-liigaan.

Eurojalkapalloa

Jo lomani aikana oli varsin lämmin, mutta töihin palattua iski se mitä iltapäivälehdet kutsuvat seksihelteeksi. Ikävä kyllä kirjastossamme ei ole ilmastointia, mikä tarkoittaa sitä että sisälämpötila on 31 astetta. Asiakaspalvelutiskissä on yksi pieni pöytätuuletin, joka parhaansa mukaan yrittää kierrättää ilmaa. Kun tuolla hikoilee 7-7,5 tuntia päivässä, ei ihan hirveästi ole virtaa lenkille. Iltavuorojen jälkeen olen kuitenkin juossut 35-40 minuuttia; kirjasto suljetaan klo 18 ja bussi lähtee klo 19, mitä siinä muutakaan tekisi kuin lenkkeilisi. Orivedellä ei kuitenkaan ole niin paljoa kauppoja, että niitä riittäisi kierrettäväksi useana päivänä. Lenkit ovat hitaita ja raskaita, keskisyke väkisinkin yli 140 vaikka vauhti on luokkaa 8.40 per kilometri. Yhtenä päivänä kävin aamupäivästä pururadalla kokeilemassa, olisiko varjossa viileämpää, no ei ollut!

Lenkkimotivaatiota vähentää myös väsymys. Asun kivitalon kuudennessa kerroksessa, ja tähän pääsee aamuaurinko paistamaan vaivatta. Tarkoittaa siis puoleenpäivään asti. Vaikka ranskalaisen parvekkeen ovi on auki, ja ikkunoissa kaihtimet kiinni, on asunnossa tukalan kuuma. Monena yönä olen valvonut kahteen asti, ja senkin jälkeen on ollut vaikeuksia nukahtaa. Aamuvuoroon kello herättää 6.40, joten aika vähillä yöunilla on menty viikolla. Tänään sitten nukuinkin yhteentoista saakka. 

Tukholmassa on kauniita rakennuksia

Södermalmilla

Hässelby strand: metrolla päättärille ja kävely rannalle

Djurgårdenissa saatiin seuraa :) 

Kesän aikana olen siis liikkunut fiiliksen mukaan ja olosuhteiden pakosta, enkä ole seurannut mitään ohjelmaa. Ärsyttää kun koko ajan on hirveä hiki, ja lenkkeily on kaukana nautinnollisesta. Ajattelen kuitenkin, että ehkä noista bussinodotushölköttelyistä on jotain hyötyä jossakin vaiheessa. Toistaiseksi jatkan samaan tyyliin. Pitkiksistä ei ole puhettakaan näillä keleillä. Keskiviikkoaamun 1 h 6 min pururadalla oli aikalailla maksimi, yhtään pidempään en olisi jaksanut. Hikoilen talvisinkin vaatteeni litimäriksi, saati näin kesällä. Juomaa kuluu, harmi vaan että kauppojen vissyhyllyt ovat usein tyhjiä, niin Orivedellä kuin Tampereella. Mutta en viitsi valittaa liikaa, kyllä ne räntäsateet sieltä taas tulevat... 

Juhannuslenkki

Kesälomani ensimmäinen viikko on mennyt laiskotellessa. Itse asiassa kaksi viikkoa; en ole tehnyt yhtään mitään Pirkan Pyöräilyn jälkeen. Paitsi siivonnut kesämökillä, uinut ja saunonut kahdellakin mökillä. Tänään lähdimme ystäväni kanssa ulkoilemaan. Juhannuspäivän krapula saattoi painaa jaloissa, aika raskasta oli ja kovasti hikoiltiin! Lenkkeilimme ystäväni miehen mökkimaisemissa Orimattilassa, noin puolet matkasta poluilla ja puolet metsäautotiellä. Isommalla hiekkatiellä viihdyimme vain parisataa metriä. Lenkkeilimme 5,73 km / 51 min. Keskisykkeeni oli jäätävän kova 158, ottaen huomioon että kävelimme 3 isompaa ylämäkeä, muuten oli melkolailla tasaista.

Lomalenkkeilyt saattavat muutenkin jäädä väliin. Tiistaina lähdemme miesystäväni kanssa Tukholmaan, josta kotiudumme perjantaina. Koska asumme eri maissa ja näemme harvoin, haluan viettää hänen kanssaan jokaisen mahdollisen minuutin näiden 6 viikon aikana. Kun hän lähtee heinäkuun lopulla, on seuraavaan juoksutapahtumaani aikaa kuukausi. Mies ei estele lenkille lähtöä, mutta mieluummin kuljen hänen kanssaan kuin jätän hänet yksin miettimään mitä tekisi. Onneksi hänellä on hyvät unenlahjat, voin käydä tekemässä pikkulenkkejä silloin jos herään häntä ennen tai jos en nuku päikkäreitä hänen kanssaan. Loman alussa kävi niin, että lauantaina nukuin kahdet päikkärit, ja sen jälkeenkin muutamana päivänä yhdet, vaikka yöunet on olleet 9-10 tuntia... Ei ihme että on tuntunut väsyneeltä pitkin kevättä!

Juoksuhaasteeseen täyttyy kohta 10, "lenkkeile kaverin kanssa tai osallistu yhteislenkille".

Pirkan Pyöräily 2018: Klassikko

Noin kivaa on päästä maaliin pyöräilytapahtumassa! :D 

Osallistuin toista kertaa Pirkan Pyöräilyyn, matkana sama kuin vuosi sitten eli Klassikko 134 km. Lähtökohdat olivat hiukan erilaiset mutta tulos melko lailla sama. Viimeksi ajoin lainatulla pyörällä, jolla olin ajanut yhden 40-minuuttisen lenkin ennen tapahtumaa. En sen pidempää, koska en osannut vaihtaa vaihteita pienemmälle. Nyt alla oli oma pyörä, ja kilometrejä koossa kolmisensataa. Tänä vuonna tosin vähän, koska ennen maratonia vain juoksin, ja tässä välissä en kolmen viikon aikana ehtinyt tehdä montaa pyörälenkkiä. Viime vuonna kaverini oli kokeneempi pyöräilijä ja minä ummikko, tällä kertaa minä olin kokenut ja kaverina ummikko, ystävä joka ajoi ensimmäistä kertaa ikinä maantiepyörällä. Eipä hän tuntunut paljoa totuttelua vaativan, vaan meni alusta asti kuin vanha tekijä :) 

Vuosi sitten olin liikkeellä tyhjillä jaloilla, koska edellisenä päivänä juoksin Sappeen Extreme Runissa 10 km. Autojen ja rakennustelineiden ylitys, laskettelurinteen kiipeäminen ylöspäin ynnä muu hauska vei mehut aika tehokkaasti. Nyt tuntui virkeämmältä, mutta mietin kyllä että olenkohan sittenkään vielä palautunut Helsingin retkestä. 

Ajallisesti mentiin pitkälti samoissa. Vuosi sitten matkaa kertyi 134,01 km, aikaa meni 6.19,04. Tällä kertaa matka oli 132,07 km, mutta siitä puuttuu Rantatunneli melkein kokonaan koska sieltä ei löytynyt gps-signaalia. Aikaa kului 6.22,48. Keskisyke vuosi sitten 138, nyt 135. Teiskon mäet olivat tänäkin vuonna yhtä murhaavia, ja aloin jo epäillä että kohta joudun talutushommiin. Pääsin kuitenkin kaikki ylös ajaen. 

Mielestäni Pirkan Pyöräily on yksi parhaista tapahtumista. Satun asumaan jäähallin vieressä, joten fiilistely alkaa aamulla ennen seitsemää kun kuulutukset alkavat. Ensimmäinen ryhmä lähti 217 kilsalle klo 7.20. Minä ja ystäväni suuntasimme lyhyemmälle Näsijärvi-kierrokselle noin kello 8.45. Ensimmäinen huoltopiste Ylöjärven Mutalassa tuli noin 30 kilsassa, juuri siinä kohdassa, kun alkoi kaivata jotain syötävää. Tarjolla oli rusinoita, mehua, urheilujuomaa ja vettä. Matka jatkui lyhyen pysähdyksen jälkeen. Seuraava huoltopiste oli noin 60 kilsassa Kurussa. Sinne mentiin kohtalaisen vilkkaasti liikennöityä tietä. Pääosin autoilijat ohittivat kaukaa, jokunen viisti varsin läheltä. Kurun pysähdyksessä tarjolla oli energiageeli, mehua, kahvia, urheilujuomaa ja vettä. Täältä lähdettäessä liikenteenohjaaja toivotti hyvää loppumatkaa. Pieni asia, josta tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. 

Kolmas väli oli vain 17 km mutta silti kaikista raskain. Kurusta Muroleeseen on sellainen maasto, että nousua ja laskua riittää, tasaista ei ole juuri lainkaan. Mäet ovat pääasiassa lyhyitä mutta jyrkkiä. Vastatuulta oli, paitsi parissa ylämäessä tyyntyi ja samantien pukkasi hirmuisen hien. Muroleeseen kun päästiin niin oli jo vähän nälkä. Täällä syötiinkin vähän tukevammin, tarjolla oli ruisleipää, vaaleaa leipää, suolakurkkua ja rusinoita. Sekä juotavat tietysti. Viime vuonna täältä sai suklaakakkua, nyt ei, kauhea pettymys! :)

Terälahden huoltopisteelle oli Muroleesta 22 km. Alussa oli vielä niitä inhottavia jyrkkiä mäkiä, sekä vastatuulta. Mitä lähemmäs Terälahtea tultiin, sen kivempi oli sujutella menemään. Maasto oli kumpuilevaa, mutta ylämäet olivat loivempia. Kaikkia alamäkiä ei uskallettu lasketella täysiä, ei millään välillä. Aina oli vastassa mutka, tai asfaltissa railoja, tai jotain muuta minkä takia oli pakko jarruttaa vähän. Terälahdessa juotiin taas mehua ja vettä, syötäväksi saatiin suolakurkkua ja suklaata. Kyllä muuten oli suklaa hyvää! 

Olimme miettineet, että jättäisimme viimeisen huollon väliin, koska siitä on maaliin enää 13 km. Toisin kävi. Ystävälläni oli kauhea pissahätä, ja minun polveni oikutteli niin oli oikeastaan pakko pysähtyä. Vasen polveni alkoi kiukutella noin 80 kilsan kohdalla, ulkosyrjään pisti. Kävellessä ei tuntunut miltään, mutta vihlonta alkoi muutaman sadan metrin polkemisen jälkeen. Loppu 20 kilsaa oli aika tuskaista. Harmi sinänsä, koska Terälahden jälkeen saatiin hetkeksi myötätuuli ja tuntui, että loivat ylämäet pääsi melkein polkematta ja isolla vaihteella. Viimeiseen pitkään ylämäkeen tulikin sitten taas hirveä vastatuuli, tuntui ettei pääse mihinkään eikä oikein jaksa enää pyörittää. Tiedä sitten, lähdettiinkö alussa liian lujaa. 

Viimeinen huolto Sorilan koululla tarjosi suolakurkkuja ja rusinoita, ja ne tulivat tarpeeseen. Täälläkin pari mukia mehua kehiin ja sitten loppusuora. Ystäväni ehti kysellä monta kertaa, joko kohta ollaan perillä, sen verran pitkiä nuo viimeiset kilsat olivat. Lopulta päästiin maaliin ja lämpimän keiton luo. Jälkkäriksi ostettiin lättyjä hillolla ja kermavaahdolla, kyllä olimme sen ansainneet!

Tapahtumasta ei jäänyt mieleen mitään miinusmerkkistä. Paitsi sää; tuuli mokoma viilensi sen verran että vasta kotona tajusin polttaneeni naaman ja käsivarret. Mutta osallistujan tyhmyydelle tapahtuman järjestäjät eivät voi mitään :) Plussapuolia on runsaasti. Maisemat tietysti. Alkumatkasta ihailtiin taloja ja haisteltiin luonnonkukkien tuoksua. (Loppumatkasta lähinnä tuijotettiin eteenpäin ja odotettiin koska tämä loppuu). Huoltopisteitä on reitin varrella riittävän monta, ja niistä saa tarpeeksi paljon syötävää. Ihan parasta on se, että tarjolla on sekamehua eikä pelkkää urheilujuomaa. 

Hienolta tuntui myös se, että pitkän matkan pyöräilijät tsemppasivat ohittaessaan. 36 km/h ryhmä taisi mennä ohi jo heti kohta Ylöjärven jälkeen :) Myös muita vauhtiryhmiä meni ohi silloni tällöin, ja melkein kaikista huudeltiin tsemppiä ja jaksamista. Yhdestä porukasta muistutettiin että pitää höpöttää, toiset huikkasivat että "imuun vaan". Tuumasin kyllä että en taida päästä alamäessäkään niin kovaa mitä jotkut menevät tasamaalla :D Mutta se fiilis kun saat tsemppausta! Juoksutapahtumissa tuntee niin helposti olevansa tiellä hidasteena, kun porukkaa menee ohi. Ehkä kyse on tapahtumien erilaisuudesta. Pirkan Pyöräily ei ole varsinaisesti kilpailu, siinä ei ole ajanottoa eikä ensimmäiseksi maaliin tulleet saa erityisiä palkintoja. Kaikille mitali, ja muut palkinnot arvotaan. 

Saa nähdä, osallistunko ensi vuonna. Mieli tekisi, mutta kun mieli tekisi myös Karhunkierroksen 31 kilsalle ja se on vain 2 viikkoa ennen... Tosin näihin on aikaa vuosi, kyllähän tässä ehtisi treenata itsensä siihen kuntoon että jaksaa heittämällä molemmat... :)

Seuraava tapahtuma, johon olen ilmoittautunut, on puolimaraton Tampereella elokuun puolivälissä. Voi olla, että tähän väliin tulee heräteilmoittautumisia. Yksi ystäväni on jo ehdotellut Himos Trailia, se on viikkoa ennen puolimaratonia joten siellä täytyisi tyytyä lyhyimpään matkaan (9 km) jotta ehtii palautua seuraavaksi lauantaiksi. Katsotaan, mistä sitä itsensä löytää tässä kesän aikana. 

Ilmajoogaa kokeilemassa

Tampereella GoGo Cityssä oli keskiviikkona mahdollisuus kokeilla ilmajoogaa. Minähän lähdin heti mukaan! Olen katsellut liinoja, ja nähnyt joskus jonkun tekevän niillä jotain, mutta ilman ohjeita tai ohjausta en ole uskaltautunut kokeilemaan. Kokeilu järjestettiin max. kuuden hengen pienryhmissä, puoli tuntia kerrallaan. Tämän kuvan varastin GoGon Facebook-sivulta... Toinen ryhmä on lopettamassa ja kolmas ryhmä aloittamassa. Meikäläisestä näkyy puolet kuvan vasemmassa reunassa. Sinisessä liinassa taiteilee ohjaaja Henriikka Roo. 

Puolessa tunnissa ei ehdi paljoa, varsinkaan kun liinoja on käytössä vain kaksi. Jotain kuitenkin, ja mikä tärkeintä, tästä sai rohkeutta että voi joskus kokeilla itsekin. Kuvan pää alaspäin meneminen tehtiin vasta viimeisenä, onneksi :) Aloitettiin sillä, että liina vedettiin auki niin että sinne pääsi sisälle makoilemaan, vähän kuin olisi ollut riippumatossa. Kädet ja jalat pitkälle ojennettuna voi olla ihan paikallaan, tai voi liikuttaa raajoja sivulle. Tein sinisellä liinalla, aluksi mietin että onko se liian korkealla (on siis vähän korkeammalla kuin punainen), mutta ehkä kyse oli enemmänkin siitä että olen turhan kankea ja pelokas :D 

Ensimmäinen varsinainen liike oli sellainen, missä liina tuli kainaloiden alle. Siitä laskeuduttiin kyykkyyn, levennettiin asentoa, ja liikuttiin ensin sivuttain, sitten kääntyillen. Eli leveässä kyykyssä painonsiirtoa puolelta toiselle, venytystä sisäreisiin. Kun kääntyi sivuseinään päin ja ojensi kädet sivulle, oli joogan soturiasennossa (tai venyttämässä lonkankoukistajaa).

Liinan kanssa on mahdollista tehdä lankku ja siihen monta variaatiota. Liina nilkkojen alle ja sitten vaan kokeilemaan vähän kaikkea: peruslankkua joko suorillä käsillä tai käsivarret maassa. Polvien koukistusta rinnan alle tai jalkojen liikuttelua sivulle. Kun peppu liikutetaan kattoa kohti jalat suorina, aletaan lähestyä päälläseisontaa. Tämä on sellainen, joka ehkä päätyy vakituiseksi osaksi salitreeniäni. 

Hauska liike on myös sellainen, jossa jalkaterät pysyvät paikallaan ja muu kroppa liikkuu. Liina tulee etukautta kainaloiden alle, ja sitten nojataan eteenpäin. Kroppa pysyy suorana etunojassa. Siitä laskeudutaan kyykkyyn, ja siirretään kroppa tikkusuoraksi takakenoon. Siitä taas kyykyn kautta etunojaan. Kädet ovat koko ajan suorana sivulla. Jos liike sujuu helposti, sen voi tehdä myös niin että suorana ollessa toinen jalka on ilmassa; etukenossa takana ja takakenossa edessä. 

Lopuksi kokeiltiin mennä pää alaspäin. Hui! Itselleni tämä oli vaikeinta. Aluksi liina painoi ristiselkää niin, etten voinut "maata selälläni" ilmassa. Onneksi liinassa riittää leveyttä, sitä kun avasi ehkä noin kämmenen levyiseksi niin ei painanut enää niin paljoa. Hankalaa oli myös uskaltaa irrottaa jalat maasta, ponnistaa irti ensin toinen ja sitten toinen, ja samalla antaa yläkropan painua alas. Kun sain jalat ilmaan, pidin yhä tiukasti liinasta kiinni. Ohjaaja kysyi uskallanko irrottaa kädet, no en uskaltanut kuin toisen vaan, ja sittenkin painoin kämmenen tiukasti lattiaan. Ei puhettakaan, että olisin laskenut kädet viistoon ja antanut kropan keinua vapaasti! :D En tiedä  mikä tässä pelotti, liina kuitenkin on niin tiukasti pujotettu että siitä on mahdoton pudota, jos vaan suinkin nostaa jalkansa liinan ulkopuolelle. 

Pidän tärkeänä, että tällainen opastus järjestettiin. Opin, että liinaa voi hyödyntää sekä lihaskuntotreenissä että venyttelyssä. Nyt kokeillut liikkeet olivat yksinkertaisia, ne on helppo muistaa kun myöhemmin tekee omatoimisesti. Mieli kyllä tekisi mennä ihan oikealle ilmajoogatunnille, sellaiselle missä jokaiselle osallistujalle olisi oma liina ja aikaa enemmän kuin puoli tuntia. Ehkä joskus menenkin, ilmajoogaa näyttää olevan tarjolla varsin monessa paikassa. 

GoGon kesätreenihaaste on ollut voimassa viikon ajan, tällä viikolla sain kasaan 4 merkintää. Treenikassiin jäljellä 56...