Liikuntavuosi 2017 - ja ennakointia vuoteen 2018

Vuosi 2017 loppui lyhennettyyn juoksulenkkiin. Tiedä sitten onko taustalla liian paljon vai liian vähän suklaata, mutta tänään ei vaan ollut energiaa. Ohjelmassa oli reipas 8-10 km sisältäen 4 x 40-60 m mäkivetoja. Kilsan menin verkkavauhtia, sitten kuusi reippaasti (vauhti 7.13 - 7.28 min / km). Ensimmäinen kunnon ylämäki sisälsi mäkivedon, kohta sen jälkeen totesin että tänään on huono päivä. Paha olo, oksettaa, heikottaa ja huimaa. Lähdin heti suosiolla lyhentämään lenkkiä. Viimeisissä liikennevaloissa kun pysähdyin, oli hetken sellainen olo että tarviiko joko nojata lyhtypylvääseen tai istua maahan, oli niin karmea olo. No, punaiset olivat sen verran pitkät että olo ehti tasaantua ja kipitin viimeisen kilsan kotiin. Kenkävalintaa mietin tänään, onneksi laitoin nastat! Koko viikko ollut sellainen, että vuoroin on pakkasta ja plussaa, välillä tuli vettä niin että tiet ehtivät sulaa suurelta osin. 

Kaikkinensa tämä vuosi oli liikunnan suhteen aika hyvä. En puhu juoksuvuodesta, koska juoksukilsoja tuli vain 650. Muita lajeja oli sen verran, että kilsoja tuli kaikkiaan 1262. Treenikertoja kaikkiaan 210, joihin käytin 217 tuntia. Parasta vuodessa oli uudet kokemukset. Ensinnäkin Bodom Night - yöpolkujuoksu. Lampun teho ei riittänyt mutta muuten oli hauskaa. Sitten superviikonloppu, johon kuului ensin Extreme run Sappeessa ja seuraavana päivänä Pirkan pyöräily. Ja niinhän siinä kävi että maantiepyörä Poweri-Paawo muutti luokseni :) 

Ensimmäistä kertaa treenaan valmentajan tekemän juoksuohjelman mukaan. Olen aiemmin ollut juoksukoulussa, mutta se tosiaan olikin enemmän yleisurheilukoulu. Sieltä saatiin juoksuohjelmat, mutta se oli tehty "massatuotantona", ei siis oltu käyty läpi että mikä ja milloin on päätavoite. Nyt Running Academyn 24-viikkoinen ohjelma loppuu pari viikkoa ennen Helsinki City Marathonia. Ensimmäisestä 8-viikkoisesta on jäljellä yksi viikko, kevyt. Eli 8.1. alkaa pk2, jossa aletaan kerätä määrää. Tässä sitä nousujohteisuutta, jota en ole saanut ehkä koskaan yksin toteutettua. Paitsi sinä yhtenä keväänä, jolloin lisäsin määrää niin paljon että sain rasitusvamman... Tässä ohjelmassa on kehonhuolto kirjattu mukaan, ja kovilla viikoilla kun on 2 pitkistä (1,5 h) niin vain toisen saa tehdä juosten. 

En vielä fiilistele kesää, mutta... Orivedellä toinen urheilukauppa lopetti vuodenvaihteessa, ja kävin vielä tekemässä viime hetken löytöjä. Kesätrikoot (3/4-lahkeet) miesten osastolta (tietysti, sieltä alkaa olla kohta kaikki trikooni) ja pyöräilypaita yhteensä 12,55 €. Housut Addua ja paita Rukkaa. Oikeasti tuo paita ei ole yhtään mun värinen mutta ostin pois kun halvalla sai :D Molempia sovitin vasta kotona, onneksi mahtuivat päälle! Jos 19.5 on kohtalainen sää niin juoksen noilla housuilla...

Tulevalle vuodelle on buukattuna kolme tapahtumaa: 19.5 HCM, 25.8 Tampere puolimaraton ja lokakuun alussa Pirkan Hölkkä. Jotain tulee lisää, en vielä tiedä mitä. Voi olla Finlandia-hiihto, todennäköisesti tulee Pirkan Pyöräily, kaverini haluaisi Venlojen viestiin (jos vaan osaisin suunnistaa...), kiinnostaa myös Tampere Countryside Marathon ja siellä 12 km, ehkä päiväajan Bodom Trail... 

Ja hei, Anne haastoi minut juoksuhaasteeseen, ilman muuta osallistun! Ja haastan mukaan jokaisen joka näkee tämän postauksen :) Ei ole vaikea haaste, kuten Anne toteaa, "jokainen juoksua harrastava pystyy ne toteuttamaan". Haasteessa on 40 kohtaa (kirjasin ne paperille, jospa saisi jo ensi viikolla ruksattua jonkun...), löytyvät täältä.

Joulu! Lunta!

Joulun vietin perinteisesti vanhempieni luona Orivedellä. Oli kaikinpuolin ihana joulu. Kolme päivää melko tehokasta makaamista, paljon hyvää ruokaa, siskon perhe aattona mukana, aattona aurinkoinen sää ensimmäistä kertaa ehkä kahteen kuukauteen, lisäksi lunta jota satoi joulupäivän iltana lisää. Ihan mahtavaa! Kaloreita ei laskettu, vaikka äiti mainitsikin että lanttu- ja porkkanalaatikko on tehty kevytversioina ilman kermaa tai voita. No, suklaalla korvasin sen mitä laatikkoruuista puuttui... Taktiikka on perinteinen: rasia per päivä niin joulusuklaat on syöty tapaninpäivään mennessä ja ensimmäisenä arkipäivänä pääsee palaamaan arkiruokavalioon.

Liikunnan osalta olen ehkä luuseri, en suorittanut juoksulenkkejä. Aatonaattona olin vielä töissä, eli 6-päiväinen työviikko takana. Ja muutenkin ollut aika raskasta töissä, johtuen siitä että 2/5 vakituisesta työntekijästä on pitkällä sairaslomalla. Apunamme on yksi harjoittelija, ja tammikuussa tulee sijaisia. Mutta tässä kohtaa tilanne on se että olen joutunut opettelemaan ja tekemään kahden poissaolijan töitä omien hommien lisäksi. Eipä liene ihme, että uudesta estolääkkeestä huolimatta podin migreeniä jouluaattona päivällä ja joulupäivän vastaisena yönä. Verenpaine on edelleen korkea, puhelimessa lääkäri sanoi että pitää seurailla niitä helmikuun alkuun asti, jos eivät siihen mennessä laske niin aloitetaan lääkitys. Viime viikolla kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, seuraavan soittoajan lääkärille sain vasta 8.1. Mutta mitä koetuloksia tuli kännykkään niin hyvältä näyttää. 

Joulupäivänä käytiin äidin kanssa kävelemässä vajaat puolitoista tuntia, ylämäissä puhistiin että onpas raskasta :D Tänään matkustin kotiin (reilu tunti ovelta ovelle). Illalla aloin kaivata raitista ilmaa, nappasin siis kävelysauvat ja lähdin tunniksi ulkoilemaan. Huomaa että syömiset painaa, edelliseen sauvomiseen verrattuna keskisyke oli 8 pykälää korkeampi vaikka vauhti oli 20 sekuntia hitaampi :D 

Iloisin mielin kohti välipäiviä ja lumijuoksua. Vähän saa arpoa, että tarviiko nastalenkkareita vai riittääkö maastokengät. Tänään ainakaan ei ollut jäätä. Ja koska lopulta olen saanut siirrettyä treenitiedot polarpersonaltrainerista Flow:hun, niin katselin vuoden saldoa. Koska entinen mittari hajosi, ja käytössä oli laina-Suunto, Flow:sta puuttuu muutama lenkki (en ole vielä lisännyt tietoja käsin). Mutta kun lasken kaiken yhteen, saldona on 638 km juoksua. Vielä on 2-3 lenkkiä jäljellä tähän vuoteen eli 650 menee rikki. Juoksumäärä näyttää aika pahalta, siis kovin vähäiseltä. Mutta kun katsoo kaikkia aerobisia lajeja, saldo onkin 1250 km. Se näyttää jo paremmalta! Juoksun lisäksi n. 115 km hiihtoa, loppu pyöräilyä ja sauvakävelyä. 1300 ei ihan mene rikki. Ehkä varovasti voisi asettaa ensi vuodelle tavoitteen... Olisiko 1750 km? Muutama sata enemmän kuin tänä vuonna, josta osa juoksua ja osa pyöräilyä. Viime kesänä ostin uuden maantiepyörän, jota en vielä ehtinyt käyttää kovin paljoa. Ensi kesänä on tarkoitus ulkoiluttaa sitä, nyt kun on kolmen viikon kesälomakin tiedossa. 

Loppukevennyksenä olkoon tämänvuotinen joulukuusemme. Kun menin vanhempieni luo, katsoin heti että hei, kuusellamme on vyötärö! Yritin sitä korostaa - ja korostinkin, kiedoin neljä valkoista nauhaa vaakatasoon - mutta kynttilöiden ja hopeisten nauhojen takia se ei näy.  Olisi kai pitänyt olla punaista nauhaa :)

Sähellystä sykemittarin kanssa ja kokeilussa yogalates

Se on kuulkaa talvi tullut Tampesteriin! Nasturit kaivettu naftaliinista ja havaittu että mitä hiivattia, toisesta puuttuu pari nastaa. Ehkä niillä vielä menee, ei taida olla kriittisin kohta mistä puuttuu? 

Juoksuohjelma etenee, nyt mennään jo ensimmäisen peruskuntokauden viikolla 6. Seuraavat 8-viikkoiset on kuulemma hyvää vauhtia suunnitteilla. Aika hyvin olen saanut noudatettua ohjelmaa, joitain pieniä heittoja on ollut. Esimerkiksi viime viikon yksi lenkki, hävettää tunnustaa... En tajunnut että Polar M430 ei lähde laskemaan nollasta kun vaihtaa kierroksen manuaalisesti. Eli kun ohjelmassa oli 10 min kevyt + 20 min reipas + 10 min kevyt, en huomannut että toinen kierros jatkui kymmenestä minuutista eikä nollasta. Niinpä reippaan osuudeksi tuli vain 10 minuuttia. Vasta vajaan puolen tunnin kohdalla tajusin että hitto, nyt tässä on vasta 27 minuuttia ja treeni on kohta tehty. No, tänään osasin laskea oikein... :D

Lauantaina kävin kokeilemassa yogalates-tuntia GoGolla. Tuntikuvauksessa kerrotaan sen olevan keskivartalotreeni, jossa yhdistellään pilateksen ja joogan liikkeitä. Olen käynyt pilateksessa hyvin satunnaisesti, joten en tiedä sen tarkemmin mitä liikkeitä siihen kuuluu. Joogassa olen lähinnä astangan tuntija. Jotain tuttua oli, mutta ne samat liikkeet voivat toki olla pilateksen peruskamaa. Tykkäsin siitä miten liikkeet virtaavat hengityksen tahtiin. Sen olen huomannut, että joogan ansiosta hengitän varsin hitaasti. Nytkin jouduin lyhentämään sekä sisään- että uloshengitystä, jos halusin pysyä ryhmän tahdissa mukana. Sitten taas liikkeissä joita tehtiin omaan tahtiin, ehdin tehdä vähemmän, ainakin niin että toiselle puolelle tuli yksi toisto vähemmän. Ajattelin kuitenkin kokeilla toisenkin kerran, nyt kun kansalaisopiston astanga on joulutauolla. Tuli hyvää treeniä keskikropalle, myös vähän tasapainoilua. Ja omaan kehoon, omaan tekemiseen keskittymistä. 

Nyt on mennyt kolme ja puoli viikkoa beetasalpaajan kanssa. Migreenikohtauksia on ollut kolme eli määrä on puolittunut. Ja uskon niiden vähenevän edelleen. Verenpaine on pysytellyt hitusen liian korkealla, varasin lääkärille soittoajan keskiviikolle. Liikunnan osalta olen huomannut, että juoksussa syke on 10 pykälää aiempaa matalampi ja sauvakävellessä 20. Eilen tuntui tosi oudolta, kun sauvakävelyn keskivauhti oli samaa luokkaa kuin aiemmin mutta keskisyke vain 111. Ja viime viikon jonkun pk-lenkin menin keskisykkeellä 136! Samantien Polarin juoksuindeksi nousi tietysti reippaasti. 

Mutta onpa ollut fiiliskin varsin hyvä. Tänään eka kilsa 8.11 (syke 128), sitten vajaa pari minssa hissutellen ja 20 minsaa reippaasti. Toinen kilsa 7.33 (147), kolmas 7.20 (154), neljäs 7.05 (154), viides loppulönköttely kotiin. Ehkä se sykkeen lasku vaikuttaa, olo ei ollut lainkaan puolikuollut vaan olisin jaksanut vielä. Vaikka taaskaan ei voi puhua tasaisesta vauhdista reippaalla pätkällä... Ja on tästä ohjelmasta ollut se etu, että aiempina talvina olen usein ollut tympääntynyt, tällä kertaa on koko ajan fiilis että tuskin maltan odottaa seuraavaa lenkkiä. Tänään ei ollut maailman parhain keli, vetinen sade ja nuoskalumi, mutta silti oli aika kivaa. Näitä hyväntuntuisia lenkkejä olen kaivannut aiempien vaikeiden vuosien jälkeen. 

Lauantaina pidimme kahden tyttökaverini kanssa pikkujoulut, tai siis jouluisen piknikin yksiöni "olohuoneen" lattialle. Kuohari, hehkuviini ja glögi oli hyvää, ja ruoka kohtalaisen epäterveellistä :D Sen verran kevyesti kuitenkin juhlittiin, että sunnuntaina kävin illalla sauvakävelemässä 1 h 10 min :)

Takaisin treenikartalle

Pari viime viikkoa ovat olleet aikamoista myllerrystä. Viimeksi kirjoitin uusista migreenilääkkeistä sekä korkeasta verenpaineesta. Niiden osalta tilanne on hiukan parempi. Estolääkitys alkoi reilut kaksi viikkoa sitten, migreenikohtauksia on ollut kaksi, viime viikon lauantaina ja sunnuntaina. Uusi kohtauslääke on tehokas, joskin väsyttävämpi kuin aiempi. Verenpaine on edelleen liian korkea, mutta on tasoittunut lukemiin n. 150/95. Jos ei tuosta laske, on mentävä uudelleen lääkäriin. Mietin, että voiko korkea arvo johtua ainakin osittain niskakivusta. Noin kaksi ja puoli viikkoa sitten heräsin yöllä ja huomasin, etten voi liikuttaa päätä. Aamulla totesin niskan oikean puolen sekä oikean hartian olevan jumissa Arvelin nukkuneeni huonossa asennossa. Nyt kuitenkin on kulunut jo aika kauan, eikä jäykkyys ole helpottanut yhtään, päinvastoin. Pää kääntyy huonosti vasemmalle, ja jo pelkkä pään kannattelu on kivuliasta. Yöt ovat hankalia, kun kivutonta asentoa ei tahdo löytyä. Onneksi urheiluhierojallani sattui olemaan vapaa aika huomisaamuna, toivottavasti saan apua. 

Kävin puolitoista viikkoa sitten astangajoogassa, totesin että ihan kaikkea en voinut tehdä. Jo alkulämmittelyn eli aurinkotervehdysten aikana tuntui, että alkaa hiukan huimata. Ohjaajalta kysyin tarkemmin, että mitä korkea verenpaine tarkoittaa astangan kannalta. Ohje oli jättää väliin liikkeet joissa jalat nostetaan ylös. Eli hartia- ja päälläseisontaharjoitusten aikana makasin selälläni. Sain myös neuvon kuunnella kehoa erityisen tarkasti, ja tarpeen mukaan huilata. 

Astangaa seurasi muutaman päivän tauko, kun lähdin Saksaan riiuureissulle ja joulumarkkinoille. Miesystäväni asuu Saksassa, joten treffeillä käyminen vaatii aina jonkinmoisia järjestelyjä. Olin saanut pari vapaapäivää itsenäisyyspäivän yhteyteen, joten oli mahdollisuus lähteä. Tuli koluttua neljät joulumarkkinat, aloituskuva on Frankfurtista jossa näkyi aurinko :) Alla kuvakavalkadi Kasselista, Göttingenistä ja Darmstadtista.

Göttingenissä kävimme kävelyllä yhtenä sateettomana hetkenä. Schillerparkissa kohtasimme puun, josta minulle tuli hyvinkin vahva Taru sormusten herrasta - fiilis. Muistattehan entit? Kuinka se yksi sanoo pöyristyneenä jotensakin näin: "A tree?! I'm not a tree!"

Kotiin palasin itsenäisyyspäivän iltana. Treenit jatkuivat torstaina. Ohjelmassa olisi ollut 6-10 km:n reipas lenkki, mutta juoksin vain 4. Huomasin, että alussa kesti aika kauan ennen kuin syke alkoi nousta. Puolimatkassa tunsin, kuinka kasvot lehahtivat kirkkaanpunaisiksi. Sellaiset ne olivat vielä puoli tuntia lenkin jälkeenkin. En tiedä, oliko liikaa päällä (pitkähihainen paita + takki) vai johtuuko punoitus verenpaineesta tai beetasalpaajasta tai jäykästä niskasta. Seurailen tilannetta tulevilla lenkeillä. Tänään reipas lenkki tarkoitti keskivauhtia 7.23. Keskisyke oli vain 153, näin siksi että ensimmäisellä kilometrillä se oli vain 129 (sisälsi yhden pitkän pysähdyksen liikennevaloissa), muilla 160-161. On siinä vielä tekemistä ennen kuin tuo vauhti on pk-lenkkitasoa... Ei ollut pk-syke, sen verran hengästyneeltä tuntui. Maksimi oli 169.

Eilen kävin salilla puolen tunnin core-treenissä sekä päälle tunnin kestäneessä flow-joogassa. Niiden alkua odotellessani tein vähän jumppaa olkapäille, kahden kilon käsipainoilla nostoja eteen ja sivulle sekä taljassa pystysoutua. Ajattelin, että saisin hartoille verenkiertoa, jospa se helpottaisi oloa. (Ei helpottanut, kuten eivät ole auttaneet triggerpallo ja kylmäpakkauskaan. Hieroja on ehkä viimeinen toivo ennen lääkäriä.)

Tänään ohjelmassa oli kevyt lenkki 45 minuuttia joko kävellen tai rennosti hölkäten. Kävimme ystäväni kanssa kaupungilla syömässä, joten jätin juoksun väliin. Edelleen arveluttaa, mitä juoksu tekee niskalle. Päätin ottaa sauvat käteen ja lähteä sauvakävelemään. Tuskin siitä haittaa on, että kädet viuhtovat sauvojen kanssa... Oli muuten aika liukasta, vaikka jalassa oli nastalenkkarit niin välillä luisti silti! 

Marraskuu on p*ska kuukausi eli yllätys lääkärikäynnillä

Varjo-marrasputkeni ei ole sujunut ihan niin kuin olen ajatellut. Lähes joka päivä on tullut tehtyä jotain, mutta nyt tilanne on hiukan huonompi ja osa treeneistä jäänee väliin.

Tiistaina olin suunnitellut meneväni lenkille ennen iltavuoroa, mutta enpä jaksanut nousta sängystä, en vaikka kello soi 8.15. Lenkki olisi ollut puoli yhdeksästä puoli kymmeneen. Nyt kurkkasin ikkunasta ulos että tuulee ihan sikana, ja menin takaisin nukkumaan. Lähdin kuitenkin töihin lenkkivermeet päällä, ajatuksella että teen lenkin illalla, kahdeksasta yhdeksään. Se toteutui, vähän eri tavalla kuin ajattelin. Päivän mittaan olikin tullut lunta, ja jalassani oli kesälenkkarit... Onneksi lunta oli sen verran paljon, että ei ollut kovin liukasta. Suunnittelemani reitti olikin liian lyhyt, olin kotinurkilla jo reilun puolen tunnin jälkeen. Lisäkoukku siis, että sain mittariin 56 minuuttia :) 

Eilen oli intervallin vuoro, sama setti kuin viime viikolla eli 10 minuuttia hiljaa, 10 kovempaa, 10 hissuksiin ja 10 lujempaa. Ja kas kun oli taas kauhea keli. Koko päivän oli tuiskuttanut lunta ja hirveä tuuli kävi edelleen kun lähdin liikkeelle suoraan töistä. Arvasin, että lumimyräkän jäljiltä bussit ovat myöhässä, koska ne ovat yleensä kesäkelilläkin 5-15 minuuttia myöhässä. Lenkki oli siis odotteluajan hyötykäyttöä :) Ensimmäinen 10 minuuttia oli hidasta lätkyttelyä pääasiassa alamäkeen ja tasaisella. Toinen oli vauhdikkaampaa menoa, ilmeisesti myötätuuleen. Ihmettelin miksi Polar tärähteli koko ajan, lenkin jälkeen selvisi että en ollut onnistunut laittamaan uutta kierrosta aina 10 minuutin välein vaan pari kertaa olin aktivoinut eri sykealueita. Mittarin mukaan menin 2 x 20 minuuttia... Kolmas kymmenminuuttinen olikin jo tuimempaa menoa, tuuli kääntyi vastaiseksi ja maasto oli loivaa ylämäkeä. Neljännessä lintsasin. Kolmen minuutin jälkeen totesin että ei tule mitään. Vastatuuli oli niin kova, etten päässyt eteenpäin. Lisäksi ajorata oli aurattu, ja sen seurauksena lumimassa oli pakkautunut kevyen liikenteen väylälle, eli juoksu oli enemmänkin lumikasojen yli hyppimistä ja väistelyä. Laitoin mittauksen tauolle ja kävelin parisensataa metriä. Sen jälkeen pääsin kääntymään, tuuli muuttui sivuvastaiseksi ja alusta oli auraamatonta lumista kävelytietä. 7 minuuttia näin. Yllätys oli suuri kun katsoin tilastoja. Sama matka molemmilla 20-minuuttisilla! Jälkimmäisellä keskisyke oli 6 pykälää korkeampi.

Viikonlopun ohjelma määräytyy allaolevan kuvan perusteella.

Kävin tänään lääkärissä sanomassa, että en enää pärjää migreenini kanssa. Viimeiseen kolmeen viikkoon on ollut 7 kohtausta, joista tällä viikolla 3 (tiistaina illalla, keskiviikkona iltapäivällä, torstaina aamuyöllä). Alkaa jo vaikuttaa mielialaan, kun koko ajan pelkää, koska tulee seuraava ja auttavatko lääkkeet tällä kertaa. Teimme niin, että kohtauslääke vaihdettiin toiseen triptaaniin. Estolääkkeenä kokeillaan nyt beetasalpaajaa, toivottavasti tämä kolmas estolääke tehoaa. Varsinainen yllätys koettiin verenpaineen mittauksessa. Ensimmäinen mittaus antoi järkyttävän lukeman 187/103! Toisella kertaa en nähnyt alapainetta tarkasti, oli kuitenkin kaksinumeroinen. Mutta yläpaine edelleen 183. On sen verran korkea, että en uskalla lähteä sunnuntaina Himos Trailin yhteislenkille Himoksen maisemiin, en vaikka suunnitellulle 10 km lenkillekin olisi tarjolla kolme eri vauhtiryhmää. Tiedän, että syke nousisi siellä reilusti, enkä halua kokeilla mitä se tekee verenpaineelle (joka on ollut normaali syyskuussa). Toki, nyt kun on tänään aloitettu uusi lääke jossa yleisiä sivuvaikutuksia ovat väsymys ja huimaus, lienee muutenkin syytä katsella hetki että mitä lääke tekee kropalle. Huomasin, että Selokenia käytetään myös verenpainelääkkeenä. Nyt on lääkärin ohje seurata paineita itse, jos eivät ala laskea nopeasti niin sitten verikokeisiin ja sydänfilmiin. Onneksi työpaikkani vastapäisessä rakennuksessa on omatoimi-mittauspiste, voin piipahtaa siellä töihin mennessä ja kotiin lähtiessä. Toki se on auki vain arkipäivisin, eli nyt viikonloppuna en saa mittailtua paineita. Tässä on nyt illan mittaan miettinyt, että mikä on nostanut paineita. Sinänsä mitään suurempia stressin aiheita ei ole. Lääkäri sanoi että migreeni voi nostaa paineita, mutta samalla hän kysyi onko kohtausta ollut tänään. En siis tiedä, vaikuttavatko nuo kolme kohtausta edelleen, kun viimeisestä oli kulunut puolitoista vuorokautta. Vai onko tässä ollut ikiliikkuja, jossa on mahdoton sanoa kumpi oli ensin. Onko  toistuvat, liki viikottaiset, migreenikohtaukset nostaneet paineita, vai johtuvatko kohtaukset korkeasta verenpaineesta? No, nyt seuraillaan tilannetta ja toivotaan että lääke auttaa molempiin.

Yhteislenkille piti lähteä ystäväni kanssa. Laitoin viestin, että en uskalla juosta. Voin kuitenkin lähteä mukaan, olen hänelle juttuseurana automatkalla. Lisäksi voin vaikka ottaa kävelysauvat mukaan ja tepsutella hissukseen tasamaalla sillä aikaa kun hän kirmaa poluilla. En ole saanut vielä vastausta, että onko hän lähdössä nyt kun minä en juokse. Harmittaahan tämä, mutta terveys edellä mennään. Päätavoite on 19.5. Helsingissä, sinne on vielä aikaa. Mitään ei riskeerata, nyt ollaan kevyesti ja sitten taas mennään kun paineet laskevat normaalille tasolle. En aio vaipua masennukseen vaan elän toivossa että juoksutauosta tulee lyhyt. Katse ja ajatus on toukokuulla, ja tässä kohtaa tauko on osaltaan varmistamassa sitä, että silloin kaikki sujuu suunnitellusti. 

Pk-kausi: uuteen vai ehkä sittenkin ensimmäiseen nousuun?

Ensimmäinen viikko Running Academy -valmennusta on menossa, ja jo nyt on saavutettu isoja asioita. Olen alkanut ymmärtää, mitä olen tehnyt väärin aiempina vuosina, miksi en ole saanut talven aikana tehtyä irti kevään ja kesän tapahtumissa. 

Tässä 8 viikon pk-ohjelmassani on kovemmilla viikoilla 3 lenkkiä + lihaskuntotreeniä, kevyillä 2 lenkkiä, 1 lihaskunto + 1 kehonhuolto. Avainasia on juoksulenkkien pituus. Esitietolomakkeella toivoin, että juostaisiin mieluummin aikaa kuin matkaa. Onhan se eri asia mennä kymppi 55 minuttissa tai liki puolessatoista tunnissa. Tämä on huomioitu. On myös mainittu sana "kevyt". Laskin, että ensimmäisellä viikolla lenkkeilyä tulee noin 3 tuntia. Olen myös tajunnut sen, että on ihan ok tehdä osa kevyistä lenkeistä kävellen, esim. tänään tein niin. Toissapäivänä oli intervalli ja eilen salitreeni, joten jaloille oli varmasti hyväksi liikkua sauvakävellen eikä juosten. 

Mutta nyt palataan alkuun. Juoksuharrastukseni alkoi syyskuussa 2012. Join liikaa valkoviiniä ja lupasin lähteä kaverini seuraksi seuraavan kevään Tukholman maratonille. Kaivoin netistä juoksuohjelman, se oli tossu.comin 5 tunnin maratonohjelma. Taulukossa 4 lenkkiä viikossa, kilometrimäärät. Siinä oli ensimmäinen virhe. Aloittelijalle 4 lenkkiä oli liikaa, varsinkin kun heti ekalla viikolla taisi olla tyyliin 5, 6, 5 ja 10 km. Lisäksi tein sen virheen, että menin melkein kaikki lenkit kovempikuntoisen kaverin kanssa. Vauhti 7.30 min / km ja keskisyke 165. Aina, riippumatta siitä mentiinkö 5 vai 26 km. Mutta pääsin maratonin maaliin, aika 5.28.

Maratonin jälkeen pidin viikon tauon, ja aloin kehittää peruskuntoa. Tiedättehän, pitkiä matalatehoisia. Tarkoittaa sitä, että kuukauden ajan sauvakävelin 2-3 kertaa viikossa, vähintään puolitoista tuntia kerrallaan. Päälle pari jumppakertaa, lähes aina niin että tein peräkkäin kaksi jumppaa tai esim. spinningin ja pumpin. Heinäkuun puolivälissä koitin juosta, ei tullut mitään. Syke oli korkea. Lisää sauvakävelyä! Syksyn 2013 Pirkan Hölkkä meni läpi, sitten viikon tauko ja perunkuntokiilto silmissä treenaamaan. Usein lenkiltä itkien kotiin, mikä on kun ei kulje? Sama syke kuin edellistalvena mutta vauhti minuutin hitaampi. Verikokeissa kaikki arvot loistavat, vaikka välillä makasin sängyllä enkä päässyt ylös kun huone pyöri silmissä. 

Alkuvuonna 2014 silloisessa kuntokeskuksessani piti alkaa maratonkoulu. Ei alkanut, osallistujia oli liian vähän. Sain kuitenkin juoksutekniikan kuvauksen, saliohjelman sekä juoksuohjelman. Nyt löysin intervallit. Juoksuohjelma ei kuitenkaan ollut yksilöllinen. Olin sanonut juoksevani HCR:n ja maratonin keväällä, mutta ohjelman mukaan maratonia seuraava viikko olisi ollut kilsamäärältään koko puolivuotisen suurin. Olinkin Tukholmassa, taapersimme kaverini kanssa yhdessä mutta jouduimme jättämään matkanteon kesken. Suurin syy taisi olla kaverini huonot lenkkarit; 18 kilsan kohdalla pysähdyttiin ensiapupisteelle, hän leikkasi lenkkarit sivusta auki että sai varpaille tilaa. Olimme niin hitaita että meidät otettiin pois radalta noin 26 kilsan kohdalla. 

Sitten taas peruskuntoilemaan! Pyöräilyä, kävelyä, sauvakävelyä - edelleen mieluusti ainakin  se puolitoista tuntia kerralla. Syksyllä muutin toiselle paikkakunnalle, jossa alkoi juoksukoulu. Olin kysynyt, käykö se maratonia tavoittelevalle. Vastaus oli kyllä, mutta todellisuus toista. Meitä aikuisia oli kymmenkunta, osa aloittelijoita, osa palannut liikkumaan pitkän tauon jälkeen. Intervallit juoksimme seuran juniorien kanssa, ja sanotaanko että on kohtalaisen raakaa vetää 400 metrin vetoja SM-tason junnujen kanssa... Ja mieli taas matalalla, olenpa huono kun jään junnuille puoli kierrosta, ja hädin tuskin pääsen maaliviivan yli kun jo alkaa seuraava kierros. Palautusaika kun laskettiin junnuille, ei minun eli viimeisen mukaan. Kauhea morkkis; yhteistreenejä viikonloppuisin eli pitkikset pitää juosta viikolla työpäivän jälkeen vaikka en jaksaisi. Morkkis; en pystynyt juoksemaan kuin puolitoistatuntisia. Ennen kevään 2015 maratonia sain alle vain pari kaksituntista juoksulenkkiä. Taas raahustin maaliin, aika 5.45.

Kyseenalaistus, onko tässä mitään järkeä? En osaa, en pysty. 

Syksyllä 2015 vaihdoin taas paikkakuntaa työn perässä. Vantaa osoittautui hyväksi paikaksi. Sain juoksuseuraa, jonkin verran kävin lenkillä Juoksujalka vipattaa - blogin Merituulin sekä Askel ja unelma kerrallaan - blogin Sarin kanssa. Luin juoksukirjoja, kävin salilla ja joogassa, tapailin miestä jonka kanssa lenkkeiltiin yhdessä - hänen pk tarkoitti minulle vk:ta 170 sykkeellä... Kaikki sujui hyväntuntuisesti, olin henkisesti valmis onnistumaan Tukholman maratonilla 2016. Kunnes keväällä juoksin itselleni rasitusvamman. Bursiitti tarkoitti neljän kuukauden juoksutaukoa. Pyöräilin, kävelin, kävin salilla - no niin, nyt peruskunto kasvaa! Tai sitten ei.

Syksyllä pääsin aloittamaan treenin kuukautta myöhemmin kuin yleensä, vasta lokakuussa. Oli siis aivan turha ottaa tavoitteeksi Tukholmaa 2017, en ehdi kuntoon kun aloitin vasta lokakuussa syyskuun sijaan... Taas tutulla kaavalla, kolme juoksulenkkiä + 2 salitreeniä viikossa. Pitkis alussa puolitoista tuntia, parin viikon jälkeen 1 h 45 min, noin kuukauden päästä parituntinen. Niin sanottu kevyt viikko tarkoitti sitä - niin kuin on tarkoittanut tämän koko 5 vuotta - että toinen salitreeni jäi pois ja pitkis lyheni puolitoistatuntiseksi. 

Vuoden 2017 tapahtumat olivat: Bodom Night 10 km toukokuussa, HCR toukokuussa, Extreme run Sappee 10 km kesäkuussa, Pirkan Pyöräily 134 km kesäkuussa, Tampereen puolimaraton syyskuussa ja Pirkan Hölkkä 33 km lokakuussa. Nyt maanantaina, eli "vasta" 13.11 aloitin treenin kohti toukokuun puoliväliä ja Helsinki City Marathonia. Aion bujoilla itselleni treenikalenterin :) 

Iso oivallus on ollut se, että maratonia kohti lähdetään kevyellä otteella. Nyt vasta alan ymmärtää, että aiemmin olen paahtanut alusta asti liian kovaa, jolloin kevättä kohti mennessä on nousujohteisuuden ja innostuksen sijasta tullut epäusko ja toivottomuus. Nyt kun katson ensimmäistä kahdeksan viikon pk-ohjelmaa, on olo että hei tää on kivaa. 

Tätä postausta on ollut vaikea kirjoittaa. On vaikeaa palata toistuviin epäonnistumisiin, niihin muistoihin kun itkin lenkillä ja mietin että kun kotiin pääsen niin en koskaan enää juokse askeltakaan. Samalla tämä on jollain tavalla puhdistavaa. Toisaalta tuntuu pahalta, että viiden juoksuvuoden jälkeen aloitan uuden kauden taas aika lailla nollasta. Toisaalta olen onnellinen siitä, että olen saanut vielä uuden mahdollisuuden. Että nyt kun noudatan ohjelmaa, niin keväällä nähdään mihin pystyn. Nyt on itketty aiemmat vaikeudet pois ja lähdetään iloisina ja luottavaisina talveen. 

Varjo-marrasputkessa Running Academyyn

Vanha kuva mutta laitan uudelleen, koska just tuo on fiilis. Marras"putkeni" etenee suht hyvin. Takana on yksi pidempi juoksulenkki (1 h 40 min), pari 25-minuuttista, yksi kävelylenkki, pari sauvakävelyä, kuntosalia, kotikuntopiiri ja astangajooga :) Yhtenä iltana ei olisi huvittanut lähteä lenkille, toisena ei olisi kiinnostanut kuntoilla kotona. Tein kuitenkin molemmat. Kumma juttu, lenkkeilless 25 minuuttia kuluu nopeasti mutta kuntopiiriä tehdessä se on tosi pitkä aika! Päällimmäinen fiilis on aika hyvä. Yöunet on jääneet monena yönä turhan lyhyiksi, mutta siitä huolimatta putki jatkuu. 25 minuuttia kertyy äkkiä jo siitä, että hölkkään rautatieasemalta mutkan kautta kotiin. 

Nyt katse alkaa kääntyä jo kohti uutta, suunnitelmallista treenikautta. Aiemmin postasin päässeeni mukaan Takomon Running Academy - juoksuvalmennukseen. Tänään saatiin tunnukset Syketribe-palveluun, ja sieltä ohjelmat. Järkevintä lienee aloittaa homma maanantaina, on helpompi seurata viikko-ohjelmaa. Valitsin kahdesta maratonille ja sitä pidemmälle matkalle tähtäävästä ohjelmasta sen, jossa tavoitteena on päästä maraton maaliin. Vaikka harrastusta on takana jo viisi vuotta, on peruskunnossa edelleen pahoja puutteita. Sitä lähdetään nyt korjaamaan ensimmäisen kahdeksan viikon jakson aikana. Mutta ei urakalla! Ohjelmassa on juoksun lisäksi lihaskuntoa ja -huoltoa, kevyitä viikkoja unohtamatta. Pakko tunnustaa, että olen innostunut ja luottavainen. Tästä tulee hyvä juoksutalvi!