Joulu! Lunta!

Joulun vietin perinteisesti vanhempieni luona Orivedellä. Oli kaikinpuolin ihana joulu. Kolme päivää melko tehokasta makaamista, paljon hyvää ruokaa, siskon perhe aattona mukana, aattona aurinkoinen sää ensimmäistä kertaa ehkä kahteen kuukauteen, lisäksi lunta jota satoi joulupäivän iltana lisää. Ihan mahtavaa! Kaloreita ei laskettu, vaikka äiti mainitsikin että lanttu- ja porkkanalaatikko on tehty kevytversioina ilman kermaa tai voita. No, suklaalla korvasin sen mitä laatikkoruuista puuttui... Taktiikka on perinteinen: rasia per päivä niin joulusuklaat on syöty tapaninpäivään mennessä ja ensimmäisenä arkipäivänä pääsee palaamaan arkiruokavalioon.

Liikunnan osalta olen ehkä luuseri, en suorittanut juoksulenkkejä. Aatonaattona olin vielä töissä, eli 6-päiväinen työviikko takana. Ja muutenkin ollut aika raskasta töissä, johtuen siitä että 2/5 vakituisesta työntekijästä on pitkällä sairaslomalla. Apunamme on yksi harjoittelija, ja tammikuussa tulee sijaisia. Mutta tässä kohtaa tilanne on se että olen joutunut opettelemaan ja tekemään kahden poissaolijan töitä omien hommien lisäksi. Eipä liene ihme, että uudesta estolääkkeestä huolimatta podin migreeniä jouluaattona päivällä ja joulupäivän vastaisena yönä. Verenpaine on edelleen korkea, puhelimessa lääkäri sanoi että pitää seurailla niitä helmikuun alkuun asti, jos eivät siihen mennessä laske niin aloitetaan lääkitys. Viime viikolla kävin verikokeissa ja sydänfilmissä, seuraavan soittoajan lääkärille sain vasta 8.1. Mutta mitä koetuloksia tuli kännykkään niin hyvältä näyttää. 

Joulupäivänä käytiin äidin kanssa kävelemässä vajaat puolitoista tuntia, ylämäissä puhistiin että onpas raskasta :D Tänään matkustin kotiin (reilu tunti ovelta ovelle). Illalla aloin kaivata raitista ilmaa, nappasin siis kävelysauvat ja lähdin tunniksi ulkoilemaan. Huomaa että syömiset painaa, edelliseen sauvomiseen verrattuna keskisyke oli 8 pykälää korkeampi vaikka vauhti oli 20 sekuntia hitaampi :D 

Iloisin mielin kohti välipäiviä ja lumijuoksua. Vähän saa arpoa, että tarviiko nastalenkkareita vai riittääkö maastokengät. Tänään ainakaan ei ollut jäätä. Ja koska lopulta olen saanut siirrettyä treenitiedot polarpersonaltrainerista Flow:hun, niin katselin vuoden saldoa. Koska entinen mittari hajosi, ja käytössä oli laina-Suunto, Flow:sta puuttuu muutama lenkki (en ole vielä lisännyt tietoja käsin). Mutta kun lasken kaiken yhteen, saldona on 638 km juoksua. Vielä on 2-3 lenkkiä jäljellä tähän vuoteen eli 650 menee rikki. Juoksumäärä näyttää aika pahalta, siis kovin vähäiseltä. Mutta kun katsoo kaikkia aerobisia lajeja, saldo onkin 1250 km. Se näyttää jo paremmalta! Juoksun lisäksi n. 115 km hiihtoa, loppu pyöräilyä ja sauvakävelyä. 1300 ei ihan mene rikki. Ehkä varovasti voisi asettaa ensi vuodelle tavoitteen... Olisiko 1750 km? Muutama sata enemmän kuin tänä vuonna, josta osa juoksua ja osa pyöräilyä. Viime kesänä ostin uuden maantiepyörän, jota en vielä ehtinyt käyttää kovin paljoa. Ensi kesänä on tarkoitus ulkoiluttaa sitä, nyt kun on kolmen viikon kesälomakin tiedossa. 

Loppukevennyksenä olkoon tämänvuotinen joulukuusemme. Kun menin vanhempieni luo, katsoin heti että hei, kuusellamme on vyötärö! Yritin sitä korostaa - ja korostinkin, kiedoin neljä valkoista nauhaa vaakatasoon - mutta kynttilöiden ja hopeisten nauhojen takia se ei näy.  Olisi kai pitänyt olla punaista nauhaa :)

Marraskuu on p*ska kuukausi eli yllätys lääkärikäynnillä

Varjo-marrasputkeni ei ole sujunut ihan niin kuin olen ajatellut. Lähes joka päivä on tullut tehtyä jotain, mutta nyt tilanne on hiukan huonompi ja osa treeneistä jäänee väliin.

Tiistaina olin suunnitellut meneväni lenkille ennen iltavuoroa, mutta enpä jaksanut nousta sängystä, en vaikka kello soi 8.15. Lenkki olisi ollut puoli yhdeksästä puoli kymmeneen. Nyt kurkkasin ikkunasta ulos että tuulee ihan sikana, ja menin takaisin nukkumaan. Lähdin kuitenkin töihin lenkkivermeet päällä, ajatuksella että teen lenkin illalla, kahdeksasta yhdeksään. Se toteutui, vähän eri tavalla kuin ajattelin. Päivän mittaan olikin tullut lunta, ja jalassani oli kesälenkkarit... Onneksi lunta oli sen verran paljon, että ei ollut kovin liukasta. Suunnittelemani reitti olikin liian lyhyt, olin kotinurkilla jo reilun puolen tunnin jälkeen. Lisäkoukku siis, että sain mittariin 56 minuuttia :) 

Eilen oli intervallin vuoro, sama setti kuin viime viikolla eli 10 minuuttia hiljaa, 10 kovempaa, 10 hissuksiin ja 10 lujempaa. Ja kas kun oli taas kauhea keli. Koko päivän oli tuiskuttanut lunta ja hirveä tuuli kävi edelleen kun lähdin liikkeelle suoraan töistä. Arvasin, että lumimyräkän jäljiltä bussit ovat myöhässä, koska ne ovat yleensä kesäkelilläkin 5-15 minuuttia myöhässä. Lenkki oli siis odotteluajan hyötykäyttöä :) Ensimmäinen 10 minuuttia oli hidasta lätkyttelyä pääasiassa alamäkeen ja tasaisella. Toinen oli vauhdikkaampaa menoa, ilmeisesti myötätuuleen. Ihmettelin miksi Polar tärähteli koko ajan, lenkin jälkeen selvisi että en ollut onnistunut laittamaan uutta kierrosta aina 10 minuutin välein vaan pari kertaa olin aktivoinut eri sykealueita. Mittarin mukaan menin 2 x 20 minuuttia... Kolmas kymmenminuuttinen olikin jo tuimempaa menoa, tuuli kääntyi vastaiseksi ja maasto oli loivaa ylämäkeä. Neljännessä lintsasin. Kolmen minuutin jälkeen totesin että ei tule mitään. Vastatuuli oli niin kova, etten päässyt eteenpäin. Lisäksi ajorata oli aurattu, ja sen seurauksena lumimassa oli pakkautunut kevyen liikenteen väylälle, eli juoksu oli enemmänkin lumikasojen yli hyppimistä ja väistelyä. Laitoin mittauksen tauolle ja kävelin parisensataa metriä. Sen jälkeen pääsin kääntymään, tuuli muuttui sivuvastaiseksi ja alusta oli auraamatonta lumista kävelytietä. 7 minuuttia näin. Yllätys oli suuri kun katsoin tilastoja. Sama matka molemmilla 20-minuuttisilla! Jälkimmäisellä keskisyke oli 6 pykälää korkeampi.

Viikonlopun ohjelma määräytyy allaolevan kuvan perusteella.

Kävin tänään lääkärissä sanomassa, että en enää pärjää migreenini kanssa. Viimeiseen kolmeen viikkoon on ollut 7 kohtausta, joista tällä viikolla 3 (tiistaina illalla, keskiviikkona iltapäivällä, torstaina aamuyöllä). Alkaa jo vaikuttaa mielialaan, kun koko ajan pelkää, koska tulee seuraava ja auttavatko lääkkeet tällä kertaa. Teimme niin, että kohtauslääke vaihdettiin toiseen triptaaniin. Estolääkkeenä kokeillaan nyt beetasalpaajaa, toivottavasti tämä kolmas estolääke tehoaa. Varsinainen yllätys koettiin verenpaineen mittauksessa. Ensimmäinen mittaus antoi järkyttävän lukeman 187/103! Toisella kertaa en nähnyt alapainetta tarkasti, oli kuitenkin kaksinumeroinen. Mutta yläpaine edelleen 183. On sen verran korkea, että en uskalla lähteä sunnuntaina Himos Trailin yhteislenkille Himoksen maisemiin, en vaikka suunnitellulle 10 km lenkillekin olisi tarjolla kolme eri vauhtiryhmää. Tiedän, että syke nousisi siellä reilusti, enkä halua kokeilla mitä se tekee verenpaineelle (joka on ollut normaali syyskuussa). Toki, nyt kun on tänään aloitettu uusi lääke jossa yleisiä sivuvaikutuksia ovat väsymys ja huimaus, lienee muutenkin syytä katsella hetki että mitä lääke tekee kropalle. Huomasin, että Selokenia käytetään myös verenpainelääkkeenä. Nyt on lääkärin ohje seurata paineita itse, jos eivät ala laskea nopeasti niin sitten verikokeisiin ja sydänfilmiin. Onneksi työpaikkani vastapäisessä rakennuksessa on omatoimi-mittauspiste, voin piipahtaa siellä töihin mennessä ja kotiin lähtiessä. Toki se on auki vain arkipäivisin, eli nyt viikonloppuna en saa mittailtua paineita. Tässä on nyt illan mittaan miettinyt, että mikä on nostanut paineita. Sinänsä mitään suurempia stressin aiheita ei ole. Lääkäri sanoi että migreeni voi nostaa paineita, mutta samalla hän kysyi onko kohtausta ollut tänään. En siis tiedä, vaikuttavatko nuo kolme kohtausta edelleen, kun viimeisestä oli kulunut puolitoista vuorokautta. Vai onko tässä ollut ikiliikkuja, jossa on mahdoton sanoa kumpi oli ensin. Onko  toistuvat, liki viikottaiset, migreenikohtaukset nostaneet paineita, vai johtuvatko kohtaukset korkeasta verenpaineesta? No, nyt seuraillaan tilannetta ja toivotaan että lääke auttaa molempiin.

Yhteislenkille piti lähteä ystäväni kanssa. Laitoin viestin, että en uskalla juosta. Voin kuitenkin lähteä mukaan, olen hänelle juttuseurana automatkalla. Lisäksi voin vaikka ottaa kävelysauvat mukaan ja tepsutella hissukseen tasamaalla sillä aikaa kun hän kirmaa poluilla. En ole saanut vielä vastausta, että onko hän lähdössä nyt kun minä en juokse. Harmittaahan tämä, mutta terveys edellä mennään. Päätavoite on 19.5. Helsingissä, sinne on vielä aikaa. Mitään ei riskeerata, nyt ollaan kevyesti ja sitten taas mennään kun paineet laskevat normaalille tasolle. En aio vaipua masennukseen vaan elän toivossa että juoksutauosta tulee lyhyt. Katse ja ajatus on toukokuulla, ja tässä kohtaa tauko on osaltaan varmistamassa sitä, että silloin kaikki sujuu suunnitellusti.