Maanantai oli vielä pääsiäislomaa. Viime viikko oli ajallisesti keskimääräistä paljon raskaampi, mutta silti olin pettynyt maanantaihin. Menimme puolisoni, hänen serkkunsa, tämän lapsen (ekaluokkalainen) ja heidän hoitokoiransa kanssa kävelylle. Jotenkin olin olettanut, että kävelylenkki olisi pidempi kuin Mustalahden sataman parkkipaikalta Ranta-Tampellaan ja takaisin. 43,5 min / 2,93 km / 112. Lisäksi Ranta-Tampellassa istuttiin pitkä tovi. Minä olisin uskaltautunut vielä jäälle, muut eivät, joten pysyttelimme rannalla. Näytti kyllä siltä, että luisteluradalla luistelevilla ja yhdellä hiihtäjällä oli tahmeaa menoa, joten eiköhän nyt ala olla kaikilta jääliikunta ohi tältä keväältä.
Tiistaina olin iltavuorossa, juoksin junalta Nokia areenan ohi kohti Viinikan liikenneympyrää, ja edelleen Ratinanrannan ja -suvannon kautta kotiin, 38,5 minuuttia / 4 km / 143.
Torstaina aloitin uuden 12 kerran Hypoxi-jakson. Ajattelin että nyt kun olen taas sillä tiellä että juoksumäärä vähitellen kasvaa, se saattaa auttaa jalkojen tukkoisuuteen. Eikä yhtään haittaa, vaikka auttaisi kutistamaan vatsamakkaraa. Ensimmäinen hoitokerta oli ennen iltavuoroa, mutta sen verran myöhään aamupäivällä että ennätin käydä kävelemässä ensin. 1 h 12 min / 7,22 km / 127. Kävelin Orivedellä, kävin katsomassa muutettua tasoristeystä ja testasin sen yhteydessä rakennetun uuden kävelytien. Muuten olin tutuilla seuduilla Oripohjassa ja keskustassa.
Perjantaina tuntui siltä, että yläkroppa kaipaa liikettä, siispä laitoin Rammsteinia soimaan ja heilutin kahvakuulaa. Tein myös muutaman vatsaliikkeen. Yhteensä 45 minuuttia.
Eilen olin Tampere-talossa noin 6 tuntia, siellä oli jääkiekon MM-kisojen vapaaehtoisille kick off -päivä. Menin sinne jo ennen virallista alkua, koska olin yksi tamperelaisista akkreditointitiimiläisistä joita oli pyydetty auttamaan vapareiden valokuvaamisessa. Varsinaisessa ohjelmassa käytiin läpi toimintapaikkoja ja -käytänteitä, ja fiilisteltiin kisoja. Tampere-talolta kävelin Kalevankankaan ja Järvensivun kautta kotiin, 1 h 11 min / 7,11 km / 124.
Tälle päivälle suunnitelmani oli selvä: bussilla Linnainmaalle ja sieltä juosten kotiin. Matkasta ei ollut tarkkaa tietoa, arvelin noin kahdeksaa kilometriä. Tuntuikin että ensimmäiset 3 tulivat nopeasti, laskin että kotiin tulee kyllä yli 8 km. Sitten kun 8 tuli täyteen Ratinanrannassa, tiesin että siitä on vielä kilsa kotiin. Mietin että jos 9 niin miksei samantien 10? En siis kääntynyt heti Laukon sillan jälkeen kohti Hämeenpuistoa vaan menin Ratinan sillan ali ja nousin Eteläpuistoon, sieltä menin minigolfradan viertä lähikaupallemme ja kotia kohti. Kotitalon kulmalla oli noin 9,5 km joten jatkoin tietä hieman eteenpäin ja mittarin näyttäessä 9,97 ylitin tien ja käännyin kotia kohti, kymppi täyttyi kotipihassa. Eka 5 km oli varsin helppoa, johtuen varmasti siitä että reitti oli alamäkeä ja tasaista. Kalevan Prisman kohdalla oli pari nousua kohti Järvensivua, ja myös Iidesjärven rantareitti on loivasti nousevaa. 7 km meni kohtalaisen kevyesti, joskin kilsat 6 ja 7 on ajallisesti hyvinkin 15 sekuntia muita hitaampia. Viimeiset 2 km Ratinanrannasta kotiin sisälsi nekin pari nousua, ja ehkä väsymyksen takia syke nousi yli 150:n. Keskisykkeeksi tuli 147 ja aikaa kului 1 h 31 min. Keskivauhti oli 9.06 eli 29 sekuntia nopeampi kuin tiistaina. Nyt huomasi että oli helpompaa, kun lähes koko matkalta oli hiekoitushiekat pois. Vähän harmittaa että kilsat 6 ja 7 lipsahti (keskivauhdit 9.16 ja 9.22) kun muut kilsat oli 8.57 - 9.10. Keskisyke oli ekalla kilsalla 136, ehkä siksi että rannemittauksella kesti hetken päästä mukaan. Kilsat 2 - 8 keskisyke oli 143 - 147, ja kahdella viimeisellä 153 ja 156.
Olen tosi iloinen tästä ex tempore -kympistä, en ehtinyt yhtään jännittää kun matkan pituus selvisi vasta lenkin aikana :D Jaksoin hyvin 7 km, sen jälkeen alkoi pohkeissa painaa. Lisäenergialla olisin varmasti jaksanut vielä lisää. Nyt on olemassa vertailukohta kevään ja kesän muille lenkeille.
Tällä viikolla liikuntaa kertyi 6 h 1 min. Kilsoja 31,28 joista juoksua 14 ja kävelyä vähän yli 17. Näin sen on ehkä syytä ollakin, vaikka en ole käynyt laktaattitesteissä niin tuntuu että tän päivän 147 ei ole sellainen syke, jolla pitäisi juosta suurin osa lenkeistä. Olisi ehkä vihdoin nyt syytä käydä testauttamassa sykerajat, kun näyttää siltä että tässä päästään takaisin tositoimiin. Hiukan jo kutkuttelee mielessä, että olisiko ensi keväänä puolimaratonin paikka? Osallistujamitalit kiinnostaa yhä! :)
Kivaa kevätaikaa, aurinkoa tuntuu riittävän aina vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti