Kehonkoostumusmittauksessa

Kuntosalini Forever Hiekkaharju antoi joululahjaksi ilmaisen kehonkoostumusmittauksen. Tai oli siinä pari muutakin vaihtoehtoa, mutta itselleni sopivin tällä hetkellä oli tämä mittaus. Käytetty laite oli itselleni ihan outo, Tanita. Pari kertaa olen käynyt InBody-mittauksessa (vuosina 2012 ja 2013) mutta tulokset eivät ole ollenkaan vertailukelpoisia. Oikeastaan ainoa verrattavissa oleva asia on rasvamassa ja rasvaprosentti. Syyskuussa 2013 rasvamassa on ollut 22,1 kg ja rasvaprosentti 31,1. Nyt nuo luvut ovat 19,3 kg ja 27,3 %. Eli rasvaa on vielä turhan paljon mutta alaspäin on tultu. Hyvä niin. 

Perusaineenvaihdunnaksi tulos näytti 1530,1 kcal. Se laittaa miettimään, että syönkö tarpeeksi. Tiedän syöväni oikein eli varsin terveellisesti ja lämpimät ruuat lähes aina itse tehtynä. Mietin, että jos tuon verran palaa vaikka makaisin sohvalla ja vain hengittäisin, niin paljonko pitäisi syödä että energia riittää treenaamiseen? Esimerkiksi viime viikolla liikuin 6 h 24 min, mittari antoi kalorinkulutukseksi 3036 kcal. Mutta kuten tiedetään, kulutus ei lopu samalla sekunnilla kun mittaus päättyy.

No, mutta nyt on numeroita todisteena, jatkossa voisi käydä vaikka kerran vuodessa katsomassa miltä näyttää. Tekemistä on vielä mutta suunta on oikea. Rasvaprosentin lisäksi myös painoindeksiä voisi pienentää. Aamulla kotona vaakani näytti 1,1 kiloa vähemmän kuin armoton kehonkoostumusmittari, sekin on hyvä asia tiedostaa.

Koska mittaus tehtiin salilla, oli loogista jäädä treenaamaan. Tein vaihteeksi yhdistelmän, eli ensin pyöräilyä 45 minuuttia kestävyysohjelmalla, päälle 36-minuuttinen lihaskunto. Ohjelmassa tänään pari vatsalihasliikettä, selän ojennus, yhden jalan maastaveto kahvakuulalla, pystypunnerrus kahvakuulalla ja askelkyykky käsipainojen kanssa. 

Eilen tein viikon vauhtilenkin, tällä kertaa juoksin töistä kotiin ja matkaa kertyi 4,89 km. Aikaa meni viisi sekuntia yli puolen tunnin, tarkoittaa sitä että keskivauhti oli minulle hurja 6.07! Keskisyke oli 172, ja se on vääristynyt lukema koska kaksi kertaa seisoin liikennevaloissa kohtalaisen pitkään, niin että syke laski lukemiin 149 ja 144. Vilkuilin matkalla mittaria ja varsinkin lopussa oltiin 180-tasolla. Oli kyllä sellainen olo että nyt tulin niin lujaa kuin pääsin, yhtään kovempaa ja yhtään pidemmälle en olisi jaksanut. Varsinkin kun taas oli jonkinlainen vastatuuli kiusana... 

Nyt taas katselin salille mennessä, että joku hiihteli golfkentällä. Viikonlopuksi lähden pois mutta toivon että lunta olisi vielä ensi viikolla...