Tällä viikolla on tapahtunut melkeinpä kummia. Maanantai-illan peruskutosesta kirjoitin aiemmin, sehän meni tutulla vauhdilla 8.13 mutta keskisykkeellä 151. Tiistaina oli harvinainen iltavuoro, joten pääsin lenkille jo aamupäivästä. En odottanut ihmeitä mutta koin yllätyksen: 10,4 km meni keskivauhdilla 7.42, se on yli puoli minuuttia nopeammin kuin maanantaina! Syke oli kuitenkin vain 154. Liekö syynä auringonpaiste vai se, että kerrankin pääsin lenkille ennen töihin menoa, pari tuntia tavallista pitempien yöunien jälkeen. Matkalla oli jonkin verran mäkiä, mutta syke ei tosiaan noussut korkeammaksi kuin 165, ja toisaalta alamäessä mentiin alle 145 tasolla.
Ihmettely jatkui tänään vk-lenkillä. Mittari näytti tätä:
Hohoo, keskivauhti 6.36! Alun pari kolme kilsaa olivat vastatuuleen. Silti ensimmäinen kilsa oli 6.19. Taisin siitä säikähtää ja hiukan himmata, vaikka olin päättänyt lenkin etukäteen ja tiesin että se on 6,2 km. Jos oikein muistan, alkutalven tähän asti nopein vk-lenkki oli 6.45-vauhdilla. Ja viime talvena Lohjan TalviJuoksuSarjan nopein 4 km:n kisa meni aikaan 26.24 eli keskivauhdilla 6.36 tai 6.26. Tänään oli sellainen olo, että en mennyt täysiä. Tai ei kai vk-lenkillä olekaan tarkoitus mennä alusta loppuun niin kovaa kuin pääsee... Mutta tuntui että himmasin vähän vastatuuleen, samoin alamäessä en lisännyt vauhtia vaan hidastin hiukan niin että syke putosi 165 tasolle, siitä sitten oli varaa mennä seuraava ylämäki reippaasti ja siinä hidastamatta.
Vielä on piiiiitkä aika siihen että pk-lenkillä pääsee tällaiseen alle seiskan vauhtiin, mutta kyllä tämä taas tuo uutta intoa. Hyvältä ei tuntunut mutta näitä tarvitaan että kehittyy.
Mietin taas kuinka vaikea on uskoa oman kunnon kehittymiseen. Ensimmäinen pk-lenkki ehkä ikinä niin että keskivauhti oli alle 8 min / km ja syke alle 160. Ja ehkä nopein keskivauhti ikinä vk-lenkillä. Entä jos en etsisi syytä auringonpaisteesta tai yöunista vaan siitä, että olen juossut syyskuusta asti suunnitelmallisesti ja järkevästi? Ei liian paljoa eikä liian kovaa. Pitkiksiä on ollut kerta viikkoon lokakuusta asti, vain kolme yksittäistä viikkoa on jäänyt väliin. Noin kerran viikossa olen tehnyt yhden vauhdikkaan lenkin tai vetotreenin marraskuun loppupuolelta asti. Että ehkä kyseessä ei ole mikään ulkoinen tekijä vaan se että peruskunto on parempi kuin koskaan.
Hienoa, kyllä työ tekijänsä palkitsee!
VastaaPoistaKyllä, siltä nyt tuntuu! Kunpa suunta jatkuisi samana :)
PoistaVaikuttaa siltä, että tuota peruskuntoa on yllättävän helppo parantaa, mutta se vaatii niitä todella hitaita lenkkejä. Tai sitten muuta matalan sykkeen liikuntaa. Itseltäni on jäänyt melkein kokonaan tuo kevyt juoksu ja olen ihmetellyt miksi tulokset eivät parane. Nyt olen juossut kuukauden 130 sykkeen lenkkejä PK-lenkkeinä ja kehitystä on tullut ainakin näiden lenkkien ajoissa. Todella hienoa, että sinäkin olet onnistunut kehittämään peruskestävyysttäsi. Hyvän peruskunnon päälle on hyvä alkaa rakentamaan kovempaa juoksuvauhtia. Täältä tullaan kesä ja kevyet kilometrit! =)
VastaaPoistaTänään olin yhteislenkillä pääkaupunkiseudun Mimmien pitkisporukan jäsenten kanssa, pöperölumessa mentiin hitaasti (keskivauhti 9.06) niin kappas vaan keskisyke oli 142! Ja muilla oli kommentteja että raskaan kelin takia heillä oli syke kymmenkunta pykälää tavallista korkeammalla. oli niin oudot lukemat mittarissa että täytyy lähteä kimppalenkille toistekin :) Kyllä se palkinto sieltä tulee kun jaksaa odottaa.
Poista