Bodom Trail - huomenna!

Huomenna se alkaa, numerolappukausi! Jännittää, tietysti. Mutta hyvällä tavalla. Takana on ehjä treenitalvi, viime viikkojen lonkkavaiva on hiukan haitannut mutta ei pahasti. Polkujuoksua on takana vähän, mutta tärkein polkulenkki oli 15,5 kilometrin pitkis. Se muuten meni 24 sekuntia nopeammalla kilometriajalla kuin viime vuoden Bodom Trail, että sikäli hyvä lähtökohta. Sitä paitsi polkupitkiksellä mentiin pariin kertaan jäinen kallio ylös melkein nelivedolla, itse ainakin kurottelin puunjuuriin ja kiskoin niiden avulla itseäni ylöspäin :) Huomenna mennään maastokengillä ilman nastoja, saapa nähdä kuinka kuraista on.

Noin 19 astetta on luvattu lämmintä huomiseksi, tuo lukema pitäisi olla jo aamuyhdentoista maissa eli juoksun aikana. Pukeutumisongelma siis! Lienee viisasta olla pitkät lahkeet ja hihat, mutta on kaivettava kaapista ohuimmat mahdolliset. Vaihtovaatteet sitten capri- ja t-paitaosastolta. Lisäksi mukaan välipala otettavaksi ennen lähtöä ja myös pikkusyötävää juoksun jälkeen. Paluukyyti Tikkurilaan lähtee kahden maissa, siksi myös kirja mukaan. Jos ei ole muuta tekemistä niin aina voi lukea :)

Kivaa!

Pururadalla

Kuinkas sitä kisakauden alla vappua vietettäisiin jonsei lenkillä... 

Tällekin viikolle on tullut vain kaksi juoksua, lonkka lihaskipuilee edelleen. Mutta ei juostessa, onneksi. Kunhan kiputilanne pysyy samana (tai paranee) vielä viisi viikkoa niin hyvä on. Torstaina ei olisi huvittanut lähteä lenkille; koko viikon on käynyt tuuli ja välillä tullut vettä. Keksin että menenpä välillä pururadalle, siellä ehkä puut suojaavat tuulelta. Niin kävikin. 

Asfalttijuoksun jälkeen lähdin pehmeälle alustalle varovasti, 6,3 km, 50 min. Vauhti- ja sykelukema yllätti, vaihteeksi iloisesti. Keskivauhti oli 7.53 eli hyvin lähellä asfalttilukemia, sykekin samaa tasoa eli 154. Maasto on kuitenkin mäkinen, tuolla reilun kuuden kilsan matkalla oli nousua 125 ja laskua 120 metriä. 

Viime yönä olin Bodom Traililla. Lähdin tapahtumapaikalle vanhempieni luota Orivedeltä. Tuli kiire kun en meinannut saada reppua mukaan, se piti hakea takan sivun jostain "salalokerosta" niin että ensin piti odottaa että takan tuli sammuu. Vanhemmat kuljettivat minut lähtöpaikalle. Olin ihan viimeisiä joka sai lähtönumeron, sitten kuitenkin oli lähtö saman tien. Olin melkein eturivissä lähdössä matkaan, ensimmäisten joukossa vaikka paikalla oli vaan kourallinen juoksijoita. Puoliväliin meni hyvin, sitten olin ihan hukassa risteyksessä. Juoksijoita tuli monesta suunnasta ja meni moneen suuntaan enkä tiennyt yhtään minne mun pitäis mennä. Missään ei ollut minkäänlaisia kylttejä tai nauhoja merkkinä. En tiedä miten kävi, heräsin ennen kun pääsin maaliin tai jäin sinne metikköön ties kuinka pitkäksi aikaa. :D Lienee jonkinlaista kisajännitystä :)

Unesta oli se hyöty, että hoksasin että voisihan sitä tehdä ainakin yhden lenkin maastokengillä ennen Bodomia... Edellinen kerta kun maasturit olivat jalassa taisi olla viime vuoden Bodom Trail. Koska kisa on jo ensi torstaina, tein tavallista lyhyemmän pitkiksen. Kotoa purulle, kolme kierrosta vanhaa ja uutta lenkkiä ja takaisin kotiin, yhteensä 12 km aikaan 1 h 35 min. Sama keskivauhti kuin torstaina, syke inasen korkeampi 156. 

Pururataosuus oli noin 11 km. Kuten kuvasta näkyy, nousua 190 ja laskua 175 metriä. Katsoin viime vuoden Bodom Trailin dataa ja kas, matka on ollut 12,06 km, nousua 175 ja laskua 165 metriä! Taas hämmästelen ja toiveikkuus nousee, ehkä jaksan juosta tänä vuonna myös ylämäet ja parannan aikaa roimasti! Viimeksi olen vetänyt keskisykkeellä 178 ja keskivauhdilla 9.40, loppuaika oli 1.56,20. Tietenkin on huomioitava, että pururadalla ei ole ojia, kivikoita, juurakoita ynnä muuta hidastetta. Mutta silti, verrattuna tämän päivän lenkkiin on Bodomilla varaa edetä liki kaksi minuuttia hitaammin per kilometri. Saa nähdä miten käy. Tavoite on tiputtaa ajasta pois minuutteja. 

Huhtikuun juoksukilsat yllättivät, nekin todella iloisesti. Tämä on kolmas viikko että olen mennyt vain kaksi tai kolme lenkkiä. Toki kohtalaisen pitkiä, usein juoksuvedoista kertyy noin kymppi ja pitkis on ollut sen liki 15 km. Mutta silti, polarpersonaltrainerin data väittää että olen tehnyt tässä kuussa 12 juoksulenkkiä, yhteensä 137,7 km. Tarkoittaa että lenkin keskipituus on ollut 11,475 km. Todella hämmästyttävää, olen taas mennyt vuositavoitteeseen "vaaditun" kuukausikeskiarvon yli vaikka lonkka on haitannut tekemistä! 

Huomisesta en vielä tiedä mitä tapahtuu. Treenata voin, koska vietän vapun selvinpäin :) Alkuviikollakin ehtisi vielä jotain, tiistaina paljonkin kun on vapaapäivä. On vaan oltava tarkkana etten hanki lihasjumeja tai väsymystä torstaiksi. 

Vähemmän treeniä, enemmän muuta - pää kiittää

Kevään edetessä treenaaminen on ollut työläämpää. Aika paljon olen tännekin kirjoitellut että ei kulkenut, syke korkealla jne. Viime viikon pitkis oli samaa linjaa, tuntui etten jaksa niin parituntinen n. 15 km lyheni mittaan 12,59 km aikaan 1 h 38 min. Keskivauhdilla 7.47 syke oli 159.

Tuota pitkistä seurasi neljä liikuntavapaata päivää, mikä teki hyvää. Kävin muun muassa Kiasmassa katsastamassa uudet näyttelyt, aloituskuvassa on sieltä maistiaisia. Suosittelen, menkääpä viettämään joku lepopäivistä sinne! :) Lisäksi ohjelmassa oli kampaajakäynti ja työkaverin läksiäiset, eli oli ihan hyviä syitä miksi en voinut mennä alkuviikolla lenkille... 

Viime viikolla oli kolme treeniä (kilsan vedot, mäkivedot ja pitkis), tällä viikolla vain kaksi. Torstaina kävin kokeilemassa uudestaan kilsan vetoja, tällä kertaa ne menivät paremmin. Olo oli hyvä ja vaikka vauhti kiihtyi pikkuriikkisesti oli jokainen veto edellistä sekunnin pari nopeampi: 6.07 - 6.06 - 6.04 - 6.03. Välissä oli kahden minuutin kävelypalautus. Mietin oliko se liian lyhyt tai kävelinkö liian lujaa, sillä syke laski vain nipin napin alle 150. Vedon lopussa se oli kuitenkin usein luokkaa 176-178. Vetojen keskisykkeet olivat 168 - 172 - 172 - 176. Viimeisen yritin tiristää alle kuuteen minuuttiin mutta tällä kertaa ei onnistunut. Syytän maastoa, juoksin joenvartta hiekkatietä, ja vedoissa 2 ja 4 oli jonkinverran loivaa ylämäkeä. Pitäisi löytää jostain tasainen pätkä niin voisi kokeilla saisiko tehtyä enemmän eroa vetojen aikoihin. Mutta ihan hyvä fiilis jäi tästä treenistä.

Eilinen pitkis olikin taas sitten ihan oma tarinansa, lähinnä sään takia. Nyt sain sen mikä piti olla viime viikolla, 14.85 km ja 1 h 54 min. Alkumatkasta ripsautti vettä, sitten muutaman kilometrin ajan paistoi aurinko. Kunnes puolivälissä alkoi raesade, jota kestikin sitten kotiin asti. Pointsit itselleni, en lyhentänyt lenkkiä sateesta huolimatta. Kympin kohdalla tuntui varpaiden kärjissä että nyt alkaa sukat kastua, kuitenkin vain viimeiset pari kilsaa oli enemmän märkää. Taas kävi sama ilmiö kuin aiemminkin; sateen alkaessa vauhti kiihtyi ja samalla tietysti syke nousi.

Kuten (huonosti) näkyy, kilsat 1-7 aikaan 7.40 - 8.02 keskisykkeellä 153-160, sitten raesadekilsat aikaan 7.28 - 7.34 keskisykkeellä 158-163. Koko lenkin keskivauhdiksi tuli niin monilta muilta lenkeiltä tuttu 7.41. Sinänsä hauskaa, talvella oli paljon lenkkejä keskivauhdilla 8.13, nyt olen jämähtänyt tähän 7.41/7.42. Keskisyke taas 159. 

Viime lauantaina huomasin illalla, että lonkka on kipeä vasemmalta puolelta. Olen sitä tutkiskellut pitkin viikkoa ja tullut siihen tulokseen, että syynä on lihaskireys. Putkirullaillessa on tosi kipeitä kohtia pakaran yläosassa, selän alaosassa ja lonkan sivulla. Juostessa ei satu, mutta muutama tunti lenkin jälkeen alkaa tuntua, ihan kävellessäkin. Siksikin olen vähentänyt perustreeniä ja keskittynyt muutamiin avainjuttuihin. Suuri pk-työ on tehty talven ja alkukevään aikana, nyt ei enää ehdi saada lisää peruskuntoa mutta toisaalta liikaa tekemällä voi rasittaa kroppaa liikaa. On siis varmaan ihan ok, että panostan vauhtia tuoviin intervalleihin ja pidän pitkikset hiukan lyhempinä kuin mitä ne olivat talviaikaan. On kuitenkin alle kaksi viikkoa Bodon Trailiin ja kuusi viikkkoa kauden päätapahtumaan. 

Juoksun vastapainoksi olen panostanut kulttuuriin. Ehkä huonosti sanottu koska onhan juoksukulttuuri... Mutta kävin siis Kiasmassa keskiviikkona ja eilen olin Myyrmäessä Energia Areenalla Tanssin päivän gaalassa. Oli huikea tilaisuus, kertakaikkisen kaunista musiikkia erinomaisen taidokkaiden esitysten taustalla. Oli balettia, salsaa, reggaetonia, jazztanssia, akrobatiaa, itämaista tanssia ja vaikka mitä muuta eri ikäisten tanssijoiden esittämänä. Mahtavaa energiaa ja liikkumisen iloa, 8-vuotiaista aikuisiin!

Kiva että on ollut muutakin tekemistä, ei ole tarvinnut maata sohvalla ja potea huonoa omaatuntoa siitä kuinka vähän on treenannut. Fakta on kuitenkin se, että näin lähellä kisakautta on vaarana aiheuttaa haittaa tekemällä liikaa. Katselin polarpersonaltraineria niin sykkeiden puolesta on viime viikot menty aika korkeilla tehoilla, johtuen osin siitä että salitreeni ja salilla tehdyt palauttavat pyöräilyt ovat olleet vähissä. Mutta nyt on syytä olla valppaana ja tehdä asiat huolellisesti vielä nämä muutamat viikot, jotta kisakausi onnistuu ja voin tavoitella jokaisessa kolmessa tapahtumassa ennätysaikaa.

Mäkivedot - mitä ja miten pitäisi tehdä?

Tämä on ollut huono treeniviikko. Tiistain intervallilenkin ongelmista kirjoitin jo aiemmin, nyt jatkan mäkivedoilla ja pitkiksellä.

Torstaina lähdin tekemään mäkivetoja. Ongelma on se, etten tiedä mitä pitäisi tehdä ja miten. Kirjahyllyssäni on Juoksijan harjoitusopas, josta luin mäkijuoksu-osuuden. Totesin, että pk-lenkeillä on riittävästi ylä- ja alamäkiä, sekä pitkiä loivia että lyhyitä jyrkkiä. En halunnut nimetä tavallista pk:ta mäkijuoksuksi. Tein siis lyhyitä vetoja. Lähdin kuvan etualalla olevan polun kohdalta ja juoksin rinteessä olevan puun luo. Puu ei taida erottua auringonsäteiden lomasta, sen pitäisi olla aika keskellä kuvan yläreunaa, melkein yhtä huonosti erottuvan polun oikeassa reunassa. Yhden vedon mitaksi tuli 70 metriä, aikaa meni 31-32 sekuntia. Hölkkäsin alas. Sarjassa oli kolme vetoa, sen jälkeen pidin kolmen minuutin tauon ja tein uuden kolmen vedon sarjan.

Valitsemani mäki ei ehkä ollut paras mahdollinen; kuvastakin näkee että se tekee mutkan. Muutenkin se on melko epätasainen, sai varoa kuoppia. Toisella kertaa voisin kokeilla mäensivua, joka on kuvasta katsoen oikealla. Nyt en viitsinyt mennä sinne, koska siellä näkyi niin koiranulkoiluttajia kuin pieniä lapsia. En tiedä olivatko koirat tai edes osa niistä vapaina mutta en halunnut ottaa selvää. 

En ole ikinä tehnyt varsinaisia mäkivetoja, en siis oikein tiennyt lähtiessäni mitä pitäisi tehdä. Kuinka monta vetoa sarjassa ja kuinka monta sarjaa? Kuinka pitkä vedon pitäisi olla, pituudeltaan tai kestoltaan? Millainen palautus sarjojen välissä? Pitäisikö vedoissa seurata matkaa vai aikaa? Otan mieluusti vinkkejä vastaan :)

Tänään lähdin pitkikselle, joka lyheni sekä kestoltaan että matkaltaan. Aluksi syytin tahmeasta menosta vastatuulta, mutta sitten aloin miettiä että ehkä viime lauantain kolmetuntinen painaa vielä kropassa. Jaloissa ei tuntunut juostessa mitään, mutta kun pysähdyin liikennevaloihin 9,5 kilsan kohdalla niin paikallaan seistessä tuntui väsyneeltä. Parituntinen noin 15 km oli suunnitelmissa, loppusaldo oli 12,6 km aikaan 1 h 38 min. Keskisyke korkea 159 huomioiden että mukana on neljä yli kahdeksan minuutin kilsaa, kolme yli 7.50 ja loput viisi välillä 7.29-7.45. Alun asfalttiosuus ja joenvarren hiekkatie vei aikaa 7.42-8.05, lopun kolme asfalttikilsaa menivät nopeammin eli 7.29-7.33. 

Mietin, teinkö enemmänkin vahinkoa kuin hyötyä. Kun huomasin liikennevaloissa että kroppa on väsynyt, olisiko oikea ratkaisu ollut keskeyttää pitkis ja kävellä kotiin? Nyt ne viimeiset kolme kilsaa menivät aika tavallista hiukan nopeammin mutta keskisyke oli 161-164. Itse asiassa vain viisi ekaa kilsaa ovat menneet alle 160 sykkeellä, muut yli. Eli silloinkin kun olen juossut noin kahdeksan minuutin kilometrivauhdilla, on syke ollut ainakin lähellä 160-rajaa. Koko lenkin keskivauhti oli 7.47, mutta ilman kolmea viimeistä kilsaa se olisi ollut reilusti hitaampi. 

Pieni pettymys on siis ollut läsnä oikeastaan koko viikon. Ensi viikosta on varmasti syytä tehdä oikeasti kevyt. Numerolappukausi on niin lähellä että nyt ei enää pidä paahtaa ettei pilaa syksyn ja talven hyvää työtä. No, maanantaina menen kampaajalle, tiistaina on työkaverin läksiäiset ja keskiviikkona menen Helsinkiin taidenäyttelyyn niin siinä tulee väkisinkin koko alkuviikko liikuntavapaaksi. En aio jatkossakaan herätä aamuviideltä lenkille...

Armoton lenkki - muista syödä ja juoda hyvin!

Lauantain kolmetuntisen pitkiksen jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Eilen vielä tuntui lihaksissa väsymystä, ja kun työpäiväkin oli aika pitkä niin oli helppoa jäädä kotiin. 

Tänään lähdin kokeilemaan kilsan vetoja. Jo alkuverkka paljasti, että ei kulje. Vesipullo oli jäänyt kotiin niin join työpäivän aikana huomattavasti tavallista vähemmän. Iltapäivän välipalaksi oli vain banaani, mikä ei ehkä riittänyt kotiin asti. Kotona söin kaupan valmisrahkan sekä puoli pakettia kuivattuja taateleita. Mietin kyllä että taatelit voi olla virhe. En tiedä johtuiko niistä, mutta olin harvinaisen huonovointinen lenkillä.

Parin kilsan alkuverkan aikana alkoi pistää vasemmalle alavatsaan. Koitin hengitellä syvään ja sillä tavoin helpottaa oloa. Olin suunnitellut tekeväni 4 x 1 km mutta jätin kolmeen. Jo ensimmäisen vedon aikana oli paha olo, toisessa vielä enemmän ja kolmannen aikana mietin jääkö veto kesken ja pysähdynkö oksentamaan puun juurelle. Sinnittelin viimeisenkin vedon + palautuksen, sen jälkeen pysähdyin hetkeksi. Mietin, jaksanko hölkötellä kotiin vai suuntaanko asemalle ja menen junalla kotiin. Kokeilin juoksua ja kuten näkyy, vauhti oli hyvin maltillinen tuolla vajaan neljän kilsan pätkällä.

Koska täytyy olla positiivinen ja ajatella asioita ilon kautta, poimitaan tästäkin päivästä hyviä juttuja. Nyt olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni kilometrin vetoja, eivätkä ne olleet ollenkaan pelottavia. Turhaan siis olen niitä vältellyt! Vaikka olo huononi ja vauhti hidastui veto vedolta, juoksu tuntui rullaavan kohtalaisen hyvin eikä se ollut täysillä runttaamista. Kunhan saan treenin alle ruuan ja juoman suhteen hyvän päivän, voisin ehkä tavoitella ainakin yhtä vetoa viitosella alkavaksi... Ja tulihan tässä vetojen yhteyteen viisi kilsaa pk:ta! :)

Kolme lenkkiä, 40 km

Ohikulkevaa liikennettä Sipoontiellä :)

Tämä viikko oli omistuisen vaihteleva, hyviä ja huonoja päiviä oli vuorotellen. 

Maanantai oli hyvä päivä. Kokeilin samaa intervallia kuin viimeksi, ehkä turhan kilpailuhenkisesti... 10 minuutin vedossa kilsa meni aikaan 6.10, 8 minuutin vedossa 6.14 ja 6 minuutin vedossa matkaksi tuli 0,97 km. Koitin kyllä muistuttaa itseäni että näitä ei ole tarkoitus mennä täysiä vaan rennosti rullaten :) Reitti oli eri kuin viimeksi, koska loppuverkka suuntautui salille. 

Pilateksessa oli taas eri ohjelma, tällä kertaa käytettiin kahden kilon käsipainoa. Yllättävästi silläkin sai takareidet kiristämään. Nyt tuntuu siltä että pilateksesta tulee pysyvä osa treeniohjelmaani, sen verran paljon olen tykästynyt Sanna Pihkalan pitämiin tunteihin. 

Keskiviikkoaamun vk-lenkki jäi väliin migreenin takia. Otin varuiksi salivermeet töihin mukaan, josko kävisin treenaamassa illalla. Niin tein, menin salille suoraan töistä ja tein puolen tunnin treenin koko keholle. Mietin, että onko tuollaisesta hyötyä, pitäisikö salilla olla kauemmin ja tehdä enemmän. Nyt tein kahden liikkeen yhdistelmiä, ojentajadippi + jalkojen ojennus penkillä, maastaveto lattiasta + sivutaivutus kahvakuulalla, maastaveto ylhäältä alas + pystysoutu kahvakuulalla, kaikkea 3 x 10. 

Torstainakin olin menossa ns. välivuoroon eli töihin noin kymmeneksi. Aamulla lähdin lenkille, suunnitelma oli alkuverkka + vk. Toisin kävi. Tikkurilassa juutuin liikennevalojen punaiseen aaltoon ja yhtäkkiä huomasin että matkaa tulee yli 3 km ennen kuin pääsen valoista vapaalle alueelle ja pääsen tekemään vk:ta. Lisäksi syke oli aika korkea, joten päädyin tekemään ihan vaan peruslenkin, 56 min / 7,25 km, keskisyke 155. Juoksuindeksi oli 41, siitä ilahduin. Näyttää että indeksi on noussut uudelle kymmenluvulle pysyvästi, tai ainakin niin että suurin osa lenkeistä on indeksiltään yli 40.

Viiden kilsan matkalla toistakymmentä konetta viuhui pään yli.

Lauantain pitkis oli todella kaksijakoinen. Aamulla oli kova tuuli niin siirsin lenkin iltapäivään. Reitin olin miettinyt valmiiksi ja sen menin vaikka puolet matkasta satoi. Ekat 4 km oli tasaista tai loivaa ylämäkeä, kilsat 5-21 melko mäkistä. Lopun 2,3 km oli tasaista. Lähdin ilman hanskoja mikä oli virhe, sormia paleli 17,5 km. Kun käännyin neljän kilsan jälkeen Sipoontielle kohti Vanhaa Tuusulantietä, tuuli iski oikein kunnolla. Mäkisessä maastossa ja tuulessa syke oli turhan korkea pk-lenkiksi. Yhdeksän kilometrin kohdalla alkoi tihkusade. Tilastosta näin että sateessa eli kilsoilla 9-18 vauhti oli rivakkaa, kilometrit kulkivat aikaan 7.21 - 7.39. Ehkä alitajuisesti kiihdytin ja yritin päästä sateen alta pois. Ensin oli pitkään tihkusadetta, vain kilsat 14-16 menivät kaatosateessa, sen jälkeen taas tihutti. Ja kun pääsin kotiin niin aurinko alkoi paistaa... 

Lenkki pyörähti myös naapurikunnan puolella, oletettavasti Tuusulassa.

Vauhti oli siis hyvin vaihteleva. Kilsat ennen sadetta kulkivat aikaan 7.39 - 8.10 keskisykkeellä 151 - 161. Sadekilsat olivat siis nopeampia ja keskisykekin korkeampi 156 - 162. Sateen jälkeen vauhti oli 7.27 - 7.44 sykkeellä 159 - 163. Huomasin että noin 15 kilsaa jaksan mainiosti, sen jälkeen alan väsyä. Tällä kertaa matkalla oli pieni pullo urheilujuomaa, pieni pullo vettä ja kaksi energiageeliä. Loppu oli niistä huolimatta raskas. Saldona kevään pisin lenkki 23,4 km aikaan 2 h 59 min, keskivauhti 7.41 ja keskisyke 159. Sen verran tuntui takapuolessa ja takareisissä että vähän hirvittää, kuinka sitä jaksaa kahden kuukauden päästä Tukholmassa vielä 19 kilsaa pidemmälle... Tällä lenkillä oli nousumetrejä 190 ja laskua 215.

Ja kuten niin monilla pitkiksillä talven ja kevään aikana, iho on taas hiertynyt rikki:

En tiedä onko yläkroppani pienentynyt vai miksi nyt yhtäkkiä kaikki rintsikkatopit hiertävät, ihan sama ovatko ne olleet käytössä kaksi vuotta vai kolme kuukautta. Jälki alkaa olla sen verran pahannäköistä, etenkin kun hiertymät eivät kunnolla ehdi parantua ennen uusien tulemista, että on hankittava uusia. En voi lähteä kisakauteen hiertävillä varusteilla. Nyt kun hakee uudet niin ne ehtii vielä ajaa sisään ennen numerolappukauden alkua. 

Viikon saldo oli kolme juoksulenkkiä, yhteensä 40,6 km. Lisäksi yksi salitreeni ja yksi pilates, eli viisi treeniä neljässä päivässä. Aikaa näihin meni 6 h 43 min. Tänään tietysti paistaa aurinko pilvettömältä taivaalta ja olisi mitä mainioin ulkoilupäivä, mutta sen verran on kroppa väsyksissä eilisestä että parempi keskittyä venyttelyyn ja putkirullailuun.

Uutta virtaa tossuissa - vai juoksijassa?

Huhtikuu. 

Kolmas päivä ja yksi juoksulenkki takana. Olin taas viikonlopun Orivedellä ja kuinka sattuikaan lauantaiksi upea aurinkoinen lämmin päivä, juuri sopivasti kun se oli ainoa mahdollinen pitkispäivä. Kipittelin niin sanotun Penttilän lenkin, kokonaispituus oli 17.53 km. Matkasta noin 7 km oli kuvan kaltaisilla hiekka/sorateillä. Jäisiä varjopaikkoja oli vain pari, muuten oli pehmeää. Harmi ettei kuvasta näy, kuinka välillä kenkä tuntui uppoavan tiehen. Alempi kuva on ehkä hiukan avaavampi. Otin sen juomatauolla selkä menosuuntaan, eli siis juoksin tämänkin mäen ylös :)

Tiesin reitin mäkiseksi, olen sitä juossut aika monta kertaa kumpaankin suuntaan. Kuvittelin että näin päin mennessä olisi enemmän alamäkeä, no, aika tasoihin meni, mittari väittää nousua olleen 195 metriä ja laskua 190 metriä. Syke oli korkea, manailin kun en saanut sitä pysymään kohtuullisissa lukemissa vaan keskiarvoksi tuli 157. Siihen on kylläkin hyvä selitys: mäkisen maaston lisäksi vauhti, tuli nimittäin nopein lenkki tällä treenikaudella eli syyskuun alusta, keskivauhti 7.41! Aiempi "ennätys" oli noin kympin peruslenkiltä 7.42. Oliko lie auringon syy mutta tossu tuntui kiskovan eteenpäin. Päätin antaa mennä ja olla piittaamatta sykkeestä, ei se kuitenkaan niin korkea ollut. Paitsi viimeisellä kolmella kilometrillä, kun oli neljä ylämäkeä joissa jouduin ohittamaan kävelijöitä, siis spurttaamaan reilusti ohi etten jää roikkumaan ihan heidän eteensä :)

Perjantai oli kolea päivä ja myös haikea. Päivällä saattelimme suvun vanhimman, 80-vuotiaan äidinisän haudan lepoon. Menetys ei tullut yllätyksenä ja viimeisten viikkojen myötä se oli pikemminkin helpotus. Vaari sai lähteä melkein suorilta jaloilta eikä joutunut makaamaan sairaalan sängyssä kuukausia kykenemättä kävelemään. Kun olimme menossa kirkolle, näimme pellolla vaarin talon lähellä kurkiparin. Kun arkkua laskettiin hautaan, kirkon takaiselta pellolta kuului kurkien huuto. En voinut vastustaa ajatusta, että vaari ja vuonna 2001 kuollut mummu olivat tulleet paikalle lintuina :)

Hautajaisten jälkeen olimme tietysti valtavan väsyneitä. Lähdimme äitini kanssa kävelylle, mentiin 8.6 km aikaan 1 h 20 min. Paljon tietysti puhuttiin, ja mietittiin varsinkin sitä että nyt ei ole enää vanhoja kummankaan puolella, ei äidin eikä isän. Vanhimmat ovat vähän yli 70-vuotiaita, mikä tietysti tuo uskoa siihen että seuraaviin hautajaisiin on pitkä aika. 

Lenkin jälkeen oli kevyempi, pirteämpi olo. Rauhallinen ulkoilu teki hyvää. Uskon taas mittaria kun se sanoo keskisykkeen olleen 120. 

Joutsenia maalaismaisemassa.

Viikon vauhtitreeni oli ohjelmassa tiistaina. Tein itselleni ihan uuden jutun, jonka bongasin Jonnalta Lenkkareiden viemää - blogista. Siinä mentiin vuorotellen juoksua ja kävelyä, ensin 10 minuuttia juosten ja 5 kävellen, sitten 8/4, 6/3, 4/2, 2/1, 1/0,5, 1/0,5, 1/0,5 minuuttia. Alkuverkka venähti, reilut 2 km ja 18 minuuttia. Halusin mennä verryttelyssä riittävän pitkälle, että pääsin liikennevaloista ohi eivätkä ne osuneet vauhtijuoksuun. Valojen jälkeen päätin että seuraava tasaluku on hyvä aloitus itse intervalleille. Yllätyin jo ensimmäisessä, 10 minuutin vedossa. Pääsin paljon pidemmälle kuin olin olettanut, ja jo mietin että täytyy varmaan muuttaa reittisuunnitelmaa. Sen verran seurasin mittaria että kilometri täyttyi aikaan 6.30. Viiden minuutin kävelykin vei yllättävän kauas... 8 minuutin juoksupätkässä kilometri meni aikaan 6.20, ja vedon jälkeen huomasin olevani siinä kohdassa, jossa etukäteen kuvittelin olevani viimeisen vedon jälkeen, josta loppuverryttelen pari kilsaa juosten kotiin. Jatkoin siis Vantaanjoen vartta enkä kääntynyt Tikkurilaan :) Kolmas veto meni aika lujaa, ihan en saanut kilometriä täyteen mutta alle 100 metriä jäi puuttumaan. Ehkä ensi kerralla saan koko kilometrin täyteen kuudessa minuutissa. 

Aika hyvin onnistuin painelemaan sykemittaria, vain kaksi kierroksista jäi sekunnin vajaaksi, muut vaihtuivat tasan oikean minuuttiluvun kohdalla. Viimeiset vedot, kahden minuutin sekä kolme yhden minuutin vetoa tein jo kotia kohti, jolloin loppuverkan mitaksi jäi 1,61km. Kokonaismatka oli 10,79 km ja aikaa meni 1 h 20 min keskisykkeella 160. 

Tykkäsin tästä tosi paljon! Oli tosi kivaa huomata aliarvioineensa pahasti sen matkan minkä pääsee yhden vedon aikana. Lisäksi huomasin, että kilometri täyttyi melko vaivattomasti. Se antaa vahvaa luottamusta siihen, että joskus lähiaikoina uskallan kokeilla tonnin vetoja. Tämän perusteella esimerkiksi 3 x 1000 m ei tunnu ollenkaan liian kamalalta!

Lihaskuntoa tein tällä viikolla yhden kerran, keskiviikkoaamuna. 

Maaliskuun kilometrimäärä yllätti. Vuositavoite 1500 km tarkoittaa keskimäärin 125 kilsan kuukausia. Tammikuu jäi hiukan vajaaksi (117,9 km) mutta se kuittaantui helmikuussa (138,9 km). Maaliskuun saldo on itseäni hämmästyttävä ja ilahduttava 154.6 km! Hämmästyttävä siksi, että mukaan mahtuu yksi vain kahden lenkin viikko, jossa pk-lenkki oli vain 6,1 km ja polkupitkis 15,6 km. On siellä sitten tosin yksi 43 km viikkokin. 

Tästä taas hyvillä mielin eteenpäin. Kuukauden päästä alkaa numerolappukausi, joten lenkit taitavat olla tämän loppuajan aika pitkälti vk:ta / intervalleja sekä pitkiksiä. Taitaa olla aika jättää pk-taivallus vähemmälle, mutta ei toki unohduksiin.