Kisa 1/3: Bodom Trail - Onnistuminen!

1.48,24! Se on virallinen loppuaika. Aika tarkalle meni oman kellon kanssa, vain kolme sekuntia eroa :) Viime vuonna oli enemmän eroa, oma kello 1.56,40 ja virallinen 1.55, 41. Mutta oli miten oli, parannusta viimevuotiseen tuli yli 7 minuuttia! Aika kova, vaikka itse sanonkin :)

Eilisiltana en saanut unta. Tämä päivä jännitti. Odotin tulosparannusta, samalla jännitin että entä jos sitä ei tule. Olenko saanut peruskuntoa ja vauhtikestävyyttä syksyn, talven ja kevään aikana? 

Aamulla oli hyvä fiilis. Aurinko paistoi, jo varhain oli lämmintä. Kahdeksan jälkeen lähdin pyöräilemään Tikkurilaan, josta oli bussikuljetus kisapaikalle. Tosi kivaa, että  (edestakainen) kuljetus oli järjestetty, vieläpä edulliseen hintaan. 

Olin viimeisessä lähtöryhmässä, eli Pirttimäkeen saapumisen jälkeen oli noin tunti aikaa ennen lähtöä. Hyvä aika verrytellä ja jonottaa vessaan :D Tunnelma ympärillä oli iloinen. Vähän jännitin myös lähtöryhmää: entä jos olen porukan hitain, jos jään ryhmästä ja eksyn? 

Alkumatka oli hiekkatietä. Lähdin liikkeelle reippaasti mutta varovasti. Ennen lähtöä yksi naisten sarjan suosikeista muistutti haastattelussa, että alun puolitoistakilometrisellä hiekkatiellä ei pidä juosta jalkoja altaan, muuten tulee vaikea retki. 

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 6.44. Syke oli jo heti lähdön jälkeen 168, koko matkalle keskisykkeeksi tuli 170. Reilut kolme kilometriä oli helppoa ja letka liikkui sujuvasti. Sen jälkeen vauhti hidastui, kilsat 4-10 menivät vauhdilla 9.00-10.19. Sen verran seurailin mittaria, että tiesin olevani viime vuotta edellä. Silloin keskivauhti koko matkalle oli 9.40. 

Letkassa juostiin pari kertaa harhaan, ei paljoa, vain muutaman kymmenen metriä. Porukka ehkä katseli vain jalkojaan ja seurasi edessä olevaa selkää. Nopeasti joku huomasi että nyt ei enää näy reittimerkkejä niin sitten palattiin takaisin ja etsittiin oikea suunta. Loppumatkalla kompastuin juureen, en silloin vielä kaatunut. Vähän myöhemmin olin yhtäkkiä mahallani maassa, onneksi kaaduin pehmeälle purulle :D 

En seurannut aikaa matkalla, joten en tiennyt ennen kuin maalissa että paljonko tuli kohennusta. Sitten kyllä hymyilytti kun näin lukemat. Hetken käveleskelin ja sitten istuin nurmikolle. Siinä alkoi itkettää. Oikeasti, melkein 8 minuuttia parempi aika, ja matka kuitenkin "vain" 12 km. Näin paljon olen kehittynyt vuodessa. Keskisykekin oli reilusti matalampi, vuosi sitten 178, nyt 170.

Tapahtumasta jäi tosi hyvä mieli. Ylämäet pääosin käveltiin letkassa, mutta jaksoin juosta loppuun asti, omasta mielestä juoksuvauhti pysyi aika samana koko ajan, oli juoksuosuus sitten pitkä tai lyhyt. Muutamassa kohdassa olisin päässyt lujempaa; kuraisimmissa paikoissa letka paikoin pysähtyi kun jotkut miettivät mikä olisi paras tapa mennä kurakohdan yli. Jossain kohdassa ohitin yhden arpojan "mitenkähän tästä pitäisi mennä" ja huikkasin ohimennessäni "läpi vaan!" :) Sinänsä ei haitannut vaikka muutamissa tasaisemmissakin paikoissa käveltiin. En usko että kauhean paljoa jäi vauhtivarastoon. Voi olla että kävelypätkien ansiosta jaksoin juosta lopun tasaiset pätkät. Keskivauhdiksi tuli 8.57.

En ollut ottanut ruokailua kisan jälkeen, epäilin ettei lämmin ruoka maistu niin pakkasin reppuun evästä. Kisapaikalla oli myös tarjolla banaaneja, suolakeksejä, proteiinijuomaa ja urheilujuomaa. Hyvin pärjäsin kotiin asti! 

Paluukuljetus lähti kahden jälkeen, eli siihen oli melkein parin tunnin odotus. Lopussa alkoi olla vähän huono olo; alue oli kauttaaltaan auringonpaahteessa, varjopaikkoja ei oikein ollut. Bussimatkalla haukottelin aika lailla ja kotona meninkin suihkun ja ruokailun jälkeen parin tunnin päiväunille. Illalla iski päänsärky, joka ei tunnu menevän millään ohi. Aurinkolasit oli mutta hattu olisi ollut kova sana! Lihaskipua ja -jäykkyyttä ei ole ainakaan vielä, mutta päänsäryn takia on tuskan hikinen ja vähän oksettava olo. Toivottavasti se siitä tasaantuu pian. 

Mutta siis tänäkin vuonna mitä mainioin tapahtuma ja todella hyvin toimivat järjestelyt. Jo tässä mietin että ensi vuonna uudelleen...

Bodom Trail - huomenna!

Huomenna se alkaa, numerolappukausi! Jännittää, tietysti. Mutta hyvällä tavalla. Takana on ehjä treenitalvi, viime viikkojen lonkkavaiva on hiukan haitannut mutta ei pahasti. Polkujuoksua on takana vähän, mutta tärkein polkulenkki oli 15,5 kilometrin pitkis. Se muuten meni 24 sekuntia nopeammalla kilometriajalla kuin viime vuoden Bodom Trail, että sikäli hyvä lähtökohta. Sitä paitsi polkupitkiksellä mentiin pariin kertaan jäinen kallio ylös melkein nelivedolla, itse ainakin kurottelin puunjuuriin ja kiskoin niiden avulla itseäni ylöspäin :) Huomenna mennään maastokengillä ilman nastoja, saapa nähdä kuinka kuraista on.

Noin 19 astetta on luvattu lämmintä huomiseksi, tuo lukema pitäisi olla jo aamuyhdentoista maissa eli juoksun aikana. Pukeutumisongelma siis! Lienee viisasta olla pitkät lahkeet ja hihat, mutta on kaivettava kaapista ohuimmat mahdolliset. Vaihtovaatteet sitten capri- ja t-paitaosastolta. Lisäksi mukaan välipala otettavaksi ennen lähtöä ja myös pikkusyötävää juoksun jälkeen. Paluukyyti Tikkurilaan lähtee kahden maissa, siksi myös kirja mukaan. Jos ei ole muuta tekemistä niin aina voi lukea :)

Kivaa!

Pururadalla

Kuinkas sitä kisakauden alla vappua vietettäisiin jonsei lenkillä... 

Tällekin viikolle on tullut vain kaksi juoksua, lonkka lihaskipuilee edelleen. Mutta ei juostessa, onneksi. Kunhan kiputilanne pysyy samana (tai paranee) vielä viisi viikkoa niin hyvä on. Torstaina ei olisi huvittanut lähteä lenkille; koko viikon on käynyt tuuli ja välillä tullut vettä. Keksin että menenpä välillä pururadalle, siellä ehkä puut suojaavat tuulelta. Niin kävikin. 

Asfalttijuoksun jälkeen lähdin pehmeälle alustalle varovasti, 6,3 km, 50 min. Vauhti- ja sykelukema yllätti, vaihteeksi iloisesti. Keskivauhti oli 7.53 eli hyvin lähellä asfalttilukemia, sykekin samaa tasoa eli 154. Maasto on kuitenkin mäkinen, tuolla reilun kuuden kilsan matkalla oli nousua 125 ja laskua 120 metriä. 

Viime yönä olin Bodom Traililla. Lähdin tapahtumapaikalle vanhempieni luota Orivedeltä. Tuli kiire kun en meinannut saada reppua mukaan, se piti hakea takan sivun jostain "salalokerosta" niin että ensin piti odottaa että takan tuli sammuu. Vanhemmat kuljettivat minut lähtöpaikalle. Olin ihan viimeisiä joka sai lähtönumeron, sitten kuitenkin oli lähtö saman tien. Olin melkein eturivissä lähdössä matkaan, ensimmäisten joukossa vaikka paikalla oli vaan kourallinen juoksijoita. Puoliväliin meni hyvin, sitten olin ihan hukassa risteyksessä. Juoksijoita tuli monesta suunnasta ja meni moneen suuntaan enkä tiennyt yhtään minne mun pitäis mennä. Missään ei ollut minkäänlaisia kylttejä tai nauhoja merkkinä. En tiedä miten kävi, heräsin ennen kun pääsin maaliin tai jäin sinne metikköön ties kuinka pitkäksi aikaa. :D Lienee jonkinlaista kisajännitystä :)

Unesta oli se hyöty, että hoksasin että voisihan sitä tehdä ainakin yhden lenkin maastokengillä ennen Bodomia... Edellinen kerta kun maasturit olivat jalassa taisi olla viime vuoden Bodom Trail. Koska kisa on jo ensi torstaina, tein tavallista lyhyemmän pitkiksen. Kotoa purulle, kolme kierrosta vanhaa ja uutta lenkkiä ja takaisin kotiin, yhteensä 12 km aikaan 1 h 35 min. Sama keskivauhti kuin torstaina, syke inasen korkeampi 156. 

Pururataosuus oli noin 11 km. Kuten kuvasta näkyy, nousua 190 ja laskua 175 metriä. Katsoin viime vuoden Bodom Trailin dataa ja kas, matka on ollut 12,06 km, nousua 175 ja laskua 165 metriä! Taas hämmästelen ja toiveikkuus nousee, ehkä jaksan juosta tänä vuonna myös ylämäet ja parannan aikaa roimasti! Viimeksi olen vetänyt keskisykkeellä 178 ja keskivauhdilla 9.40, loppuaika oli 1.56,20. Tietenkin on huomioitava, että pururadalla ei ole ojia, kivikoita, juurakoita ynnä muuta hidastetta. Mutta silti, verrattuna tämän päivän lenkkiin on Bodomilla varaa edetä liki kaksi minuuttia hitaammin per kilometri. Saa nähdä miten käy. Tavoite on tiputtaa ajasta pois minuutteja. 

Huhtikuun juoksukilsat yllättivät, nekin todella iloisesti. Tämä on kolmas viikko että olen mennyt vain kaksi tai kolme lenkkiä. Toki kohtalaisen pitkiä, usein juoksuvedoista kertyy noin kymppi ja pitkis on ollut sen liki 15 km. Mutta silti, polarpersonaltrainerin data väittää että olen tehnyt tässä kuussa 12 juoksulenkkiä, yhteensä 137,7 km. Tarkoittaa että lenkin keskipituus on ollut 11,475 km. Todella hämmästyttävää, olen taas mennyt vuositavoitteeseen "vaaditun" kuukausikeskiarvon yli vaikka lonkka on haitannut tekemistä! 

Huomisesta en vielä tiedä mitä tapahtuu. Treenata voin, koska vietän vapun selvinpäin :) Alkuviikollakin ehtisi vielä jotain, tiistaina paljonkin kun on vapaapäivä. On vaan oltava tarkkana etten hanki lihasjumeja tai väsymystä torstaiksi. 

Polkujuoksemassa

Facebookin juoksuryhmästä bongasin viikolla kutsun yhteislenkille, kutsussa oli että mennään Kalkkiruukin kierros, noin 11 km ja aikaa noin 2 tuntia. Kuulosti erittäin hyvältä niin ilmoittauduin mukaan.

Lenkki ei ihan ollut sitä "oravankatseluvauhtia", alkumatkasta varsinkin tuntui että mennään aika rivakkaa vauhtia, etenkin tiepätkillä. Poluilla käveltiin ylämäet ja siinäkin oli ripeä tahti. Mietin välillä, että mitähän tästä tulee, ja että muut vaikuttavat paljon kovempikuntoisilta kun eivät edes hengästy.

Matkan varrella kävi niin että lenkki piteni, tosin vapaaehtoisesti. 13 henkilöä kiersi Kalkkiruukin luontopolkua, ja kun mittarissa oli noin 8 km niin ryhmä hajaantui. Puolet lähti kotia kohti ja toinen puoli kiersi luontopolulla vielä toisen 4,6 kilometrin kierroksen. Ensin mietin että jaksanko; edellinen polkujuoksukerta taisi olla viime toukokuussa Bodom Traililla. Lähdin kuitenkin, sanoin että jos ei mennä yhtään kovempaa niin enköhän jaksa. Väsyin kyllä aika lailla, toisen kierroksen jälkeen mittarissa oli 12,5 km. Viimeisellä kolmella kilsalla jäin jälkeen, onneksi lenkin "matkanjohtaja" hidasti omaa vauhtiaan ja juoksi kanssani. 

Oli raskasta mutta kivaa. Vauhti oli sen verran kova että sykkeeni olivat läähätystasoa eli juttelua ei juuri ollut. Sen sijaan kuuntelin muita. Ensimmäisellä kierroksella pidettiin pari valokuvaustaukoa, toisella yksi. Hyviä pysähtymispaikkoja, jyrkkien ylämäkien päällä. Nastalenkkarit oli oikea valinta, polut olivat jäässä.

Sama paikka, toisella kierroksella uudestaan vaikka vieressä olisi mennyt helpompi reitti ylös :) Kuva: Antti Asu

Keskivauhdiksi tuli 9.15, mutta vaihtelu oli suurta. Nopein kilsa oli 7.05 eli melkein mun vk-tasoa, hitain kesti 12.13. Keskisyke on tällä kertaa virheellinen, mittari sanoi 161, mutta välissä lukema oli pitkään tasolla 90-120 ja hetken näytti nollaa. Epäuskottavia ovat kilometrit 3 (syke 143), 4 (132) ja 5 (126). Muissa kilsoissa keskisyke oli tutumpia lukemia eli 158-176.

Vaikka lenkki oli raskas ja nyt illalla jalat ovat aika jumissa, koen että tämä oli hyvä ja tärkeä päivä. Kokonaispituus oli 15,58 km ja aikaa meni 2 h 24 min. Olen ilmoittautunut helatorstaina juostavaan Bodom Trailiin, eli sitä ajatellen tämä oli loistoveto. Aion juosta Bodomilla 12 kilometriä, ja varmasti uskallan lähteä heti alusta rivakasti liikkeelle, koska nyt on todistettu että pystyn juoksemaan kuratiellä, asfaltilla, pellon reunassa, leveällä ja kapealla polulla pitkäkestoisesti korkealla sykkeellä. Ei siis tarvi säikähtää siellä, vaikka syke olisi reilusti yli 160 jo ensimmäisillä kilometreillä. Sitä paitsi tänään oli tosi liukasta, sai mennä varovasti nastoillakin.

Eli tänään ei menty pk-pitkistä vaan vk-pitkis, josta tuli motivaatiolenkki kevään juoksutapahtumiin. Lopussa kun päästiin takaisin parkkialueelle, puuskahdin että "jaksoinhan mä tänne asti". Ehkä uskaltaudun toistekin yhteiselle polkupitkikselle. 

Iloisin mielin kohti helmikuuta

Tammikuu on taputeltu, olihan erikoinen kuukausi. Lumipyryjä, kovia pakkasia, loskaa, peilijäätä... 

Viikonloppuna sain tehtyä kaksi melko hyvää lenkkiä. Pitkis oli tarkoituksella lyhyempi, koska alla on kahtena viikkona yli kaksituntinen. Lisäksi tiesin, että tänään pitäisi mennä kovavauhtinen lenkki. Juoksin eilen puolitoista tuntia, 11 km. Löysin sitten kohtalaisen mäkisen maaston, noinkin lyhyellä matkalla oli nousua 110 m ja laskua 100 m. Vertailuna viisikilometrinen jonka joskus juoksen vk:na töistä kotiin, siinä nousua on 10 m ja laskua 40 m! No, jalat vahvistuvat mäkijuoksulla. Tällä viikolla en siis tehnyt yhtään lihaskuntotreeniä, keskiviikkona pyöräilin salilla mutta laitteissa ja vapaiden painojen luona oli jatkuvasti ruuhkaa niin jätin väliin.

Tänään sain juoksukaverin ja menimme vk-lenkin. Sanoin ennen lähtöä että jos mentäisiin sellainen semivauhtinen mikä viimeksikin eli jokunen viikko sitten, silloin keskivauhti oli n. 7.25. No, lähti taas lapasesta... Ensimmäinen kilometri meni alle seitsemään minuuttiin, jota hieman säikähdin. En siis mennyt verryttelyjuoksua vaan matkaan sännättiin heti kun sykemittari löysi satelliitit, noin puoli kilometriä kotiovelta... Lenkki myös venähti, tiesin reitin mutta arvioin pituuden väärin, arvelin sen olevan noin kahdeksan kilometriä. No kas, sehän oli reilut yhdeksän :) Rankkaa oli, mutta iloitsen siitä että vauhti pysyi loppuun asti. Vaikka viimeiset kolme kilsaa olivat melkein pelkkää loivaa ylämäkeä, minkä huomaa korkeammasta keskisykkeestä, pysyi vauhti lähes samana. Keskivauhti tänään 7.09 keskisykkeellä 169.

Aiemmin pohdin, miten mahtaa käydä vuositavoitteelleni kun alan hiihtää. No, siitä ei tullut mitään. Ensimmäinen hiihtolenkki jäi lumipyryn takia väliin, ja sen jälkeen menikin pari päivää niin lumi oli sulanut pois. Eli juosten siis mennään. Tälle viikolle sainkin hyvän kilometrimäärän, yli 30 km, kiitos neljän juoksulenkin. Salipyöräily meni keskisykkeellä 119, joten se oli viikon palauttava harjoitus. Juosten en pääse riittävän alhaiseen sykkeeseen, ja kävellenkin se on 120-130 maastosta riippuen, joten sisäpyöräily on siihen hyvä. Ainakin jos maltan olla tekemättä yhdistelmätreenin eli en vedä tiukkaa salitreeniä pyöräilyn päälle.

Mietin tänään, että itselläni on vielä hakusessa kevyen ja raskaan viikon ero. Nyt on taas sellainen määrävaihe, että treenipäiviä on jatkuvasti viikossa 4-5, treenikertoja 5-7. Tällä viikolla tuntimäärä oli vain vähän yli viisi, mutta siinä on kuitenkin kolme kovaa treeniä; juoksuvedot, pitkis ja vk-lenkki. Lisäksi liki tunnin pk-lenkki ja 45 minuuttia palauttavaa pyöräilyä. Ystäväni hieroi jalkojani ja etenkin oikea etureisi on todella kipeä, etenkin sisäsyrjältä etuosan puoliväliin. Itse asiassa reisi uhkasi krampata pari kertaa pian sen jälkeen kun lenkki oli ohi.

Aion pitää ensi viikon kevyenä, jos teillä on vinkkejä siihen miten se tehdään niin ilolla otan vastaan. Totaalisia lepopäiviä (sisältäen korkeintaan putkirullailua ja venyttelyä) on tähänkin asti ollut 2-3 viikossa, nyt ehkä 3 on hyvä? Mutta mitä ne neljä treenipäivää sisältävät? Juoksuvedot ja pitkis? Yksi palauttava sisäpyöräily? Ensi sunnuntaina matkustan iltapäivällä Joensuuhun, olen perillä illansuussa. Hotellissa on kuntosali, ajattelin pakata salikamppeet mukaan ja tehdä lihaskuntotreenin siellä. Kuulemma Joensuu on hieno paikka ja siellä kannattaisi juosta, mutta en uskalla lähteä yksin pimeällä, kun en ole koskaan aiemmin kaupungissa käynyt. 

Mutta siis yhteenvetona, kuten aloituskuvasta näkyy on tammikuun yhteiskilomäärä juoksun osalta 117.9. Ei ihan riitä: jos joka kuukausi menen saman verran niin kokonaismäärä 12 kuukaudessa on n. 1414 km. Pakko myöntää, tammikuun kilsat ovat iloinen yllätys huomioiden hankalat säät ja etanavauhdin. Siispä suuntaan varsin hyvillä mielin helmikuuhun :)

PS. Ilmoittauduin tänään Bodom Trailille, tällä hetkellä suunnitelmana on juosta 12 km.