Lauantain kolmetuntisen pitkiksen jälkeen pidin kaksi lepopäivää. Eilen vielä tuntui lihaksissa väsymystä, ja kun työpäiväkin oli aika pitkä niin oli helppoa jäädä kotiin.
Tänään lähdin kokeilemaan kilsan vetoja. Jo alkuverkka paljasti, että ei kulje. Vesipullo oli jäänyt kotiin niin join työpäivän aikana huomattavasti tavallista vähemmän. Iltapäivän välipalaksi oli vain banaani, mikä ei ehkä riittänyt kotiin asti. Kotona söin kaupan valmisrahkan sekä puoli pakettia kuivattuja taateleita. Mietin kyllä että taatelit voi olla virhe. En tiedä johtuiko niistä, mutta olin harvinaisen huonovointinen lenkillä.
Parin kilsan alkuverkan aikana alkoi pistää vasemmalle alavatsaan. Koitin hengitellä syvään ja sillä tavoin helpottaa oloa. Olin suunnitellut tekeväni 4 x 1 km mutta jätin kolmeen. Jo ensimmäisen vedon aikana oli paha olo, toisessa vielä enemmän ja kolmannen aikana mietin jääkö veto kesken ja pysähdynkö oksentamaan puun juurelle. Sinnittelin viimeisenkin vedon + palautuksen, sen jälkeen pysähdyin hetkeksi. Mietin, jaksanko hölkötellä kotiin vai suuntaanko asemalle ja menen junalla kotiin. Kokeilin juoksua ja kuten näkyy, vauhti oli hyvin maltillinen tuolla vajaan neljän kilsan pätkällä.
Koska täytyy olla positiivinen ja ajatella asioita ilon kautta, poimitaan tästäkin päivästä hyviä juttuja. Nyt olen tehnyt ensimmäistä kertaa elämässäni kilometrin vetoja, eivätkä ne olleet ollenkaan pelottavia. Turhaan siis olen niitä vältellyt! Vaikka olo huononi ja vauhti hidastui veto vedolta, juoksu tuntui rullaavan kohtalaisen hyvin eikä se ollut täysillä runttaamista. Kunhan saan treenin alle ruuan ja juoman suhteen hyvän päivän, voisin ehkä tavoitella ainakin yhtä vetoa viitosella alkavaksi... Ja tulihan tässä vetojen yhteyteen viisi kilsaa pk:ta! :)
