Kohti syksyn juoksutapahtumia

Syyskuu on alkanut, mutta vielä riittää kesäisiä lämpötiloja. Katsotaan mitä on ensi lauantaina Tampereen puolimaratonilla, staako vai paistaako, tarviiko hanskat vai t-paidan. Voi apua, siinä tapahtumassa pisin matka on puolikas, nyt jo hermoilen että miltä tuntuu olla häntäpäässä... Eniten jännitän sitä, että jäänkö porukasta jo alkumatkasta, sehän se olisi noloa olla jo puolen kilometrin jälkeen kymmeniä metrejä muita perässä. Kuvittelin ilmoittautuvani Tampereen Maratonin puolikkaalle viikkoa myöhemmin, siellä olisi kierretty samaa lenkkiä useampi kierros, mutta kuntokeskuksen asiakasetu olikin tähän tapahtumaan. Tietysti mietityttää, että miksi on kaksi puolimaratonia peräkkäisinä viikonloppuina, onko järkeä, riittääkö osallistujia.

Tänään kävin TAYS:in Sydänkeskuksessa viisivuotiskontrollissa. Sydämessäni on pieni reikä, jota seurataan. Totesin olevani varsin onnekkaassa asemassa, sillä rakennevika on pieni ja ennen kaikkea vaivaamaton. Saan ja pystyn harrastamaan liikuntaa. Lääkärille manailin korkeita sykkeitä, hän sanoi että ei olisi huolissaan, antaa vaan mennä niin kauan kuin hyvältä tuntuu eikä sydämessä ole tuntemuksia. Sairaalasta jäin Kaupin urheilupuistoon, olin jo etukäteen päättänyt tehdä mäkivetoja kilpaviitosella, niin että juoksen ylämäet ylös ja hissuttelen alamäet hitaammin. Ei se ihan niin mennyt, pari isointa mäkeä piti jättää kesken. Ei vaan ollut voimaa mennä ylös asti. Mietin mistä johtuu, siitäkö että olin aamulla pilatestunnilla vaiko siitä että tämä oli viikon kolmas lenkki, maanantaina tein vk:n Kaupissa ja keskiviikkona pk:ta tunnin verran. 

Samalla mietin, että johtuuko se sittenkin sydänviastani, ettei kehitystä tapahdu? Ensimmäisen juoksutalven peruslenkki oli 7.30 keskivauhdilla ja 165 keskisykkeellä. Maanantaina vk oli 12 minuuttia verryttelyä ja sen jälkeen 30 minuuttia 7.04 keskivauhdilla keskisykkeellä 169. Keskiviikon pk oli keskivauhdilla 8.16 ja keskisykkeellä 148. Okei, olen saanut vakiinnutettua sykkeen peruslenkeillä alle 150 lukemiin mutta vauhti on vuosi toisensa jälkeen yhtä hidas. Menin asfaltilla ja hiekkatiellä, en tiedä johtuuko alustan vaihtelusta että kilsat on olleet hyvin eri vauhtisia -> vaihteluväli 7.54 - 8.29. Mitään suurempia mäkiä reitillä ei ollut. 

Hyvä ruoka, parempi mieli. Toivottavasti mantra pitää paikkansa. Tarjouslohta oli kahdessakin kaupassa, siispä minulla on tällä viikolla kuusi kalansyöntipäivää :) Mausteekseen kala saa vain merisuolaa ja sitruunapippuria, ei se muuta tarvitse. Ekan setin kyytipoikana bataattia, lanttua, kesäkurpitsaa ja kahta eri väristä paprikaa, jälkimmäinen kolme päivää täysjyväfusillia. 

Kolmen lenkin ja yhden pilateksen jälkeen olo on toisaalta hyvä, toisaalta ei. Tuleva puolikas sekä kiinnostaa että ahdistaa. Taas on olo, että onko tässä järkeä? Miksi lenkkeilen vuosi toisensa jälkeen, vaikka jokainen juoksutapahtuma on enemmän selviytymistaistelua aikaa vastaan kuin ennätysten hakemista? Toisaalta olen iloinen, koska TAYS-käynti muistutti siitä, että olen onnekas. Niin paljon on ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät voi juosta tai ylipäänsä harrastaa liikuntaa. Ehkä minusta ei koskaan tule alle 2.15 puolimaratoonaria ja alle 5 tunnin maratoonaria, mutta sitten ei tule. Sitten on vaan hyväksyttävä se että tapahtumissa raahustan porukan hännillä ja keskityn pääsemään maaliin saamaan osallistujamitalin. 

Lokakuun alun Pirkan Hölkkä on tällä tietoa kauden viimeinen juoksutapahtuma. Sitten on toukokuuhun asti aikaa. Olen jo ilmoittautunut HCR:lle, mutta vähän kiinnostaisi vaihtaa se maratoniksi... Katsotaan. Kaupissa on tulossa Hokan kenkien testausta ja Vauhtisammakon juoksukoulun esittelyä, voisi ehkä olla paikallaan mennä juoksukouluun ja edes kokeilla, saisiko sillä kehitystä aikaan. Jos ei tuosta, niin vuoden alussa alkaisi Tampere Maratonin juoksukoulu. Tulisi testattua, saako ammattimaisella ohjauksella lisää vauhtia ja matalampia sykkeitä, vai onko kehoni kertakaikkiaan semmoinen diesel että se jaksaa pitkään mutta on hidas.

Tänään oli vapaapäivä, huominen on toimintaa täynnä. Olen töissä, bussi lähtee klo 8. Takaisinpäin lähtö on klo 15, olen Tampereella neljän maissa. Lähdemme ystäväni kanssa lenkille, kenties Arboretumin rantaan tai Pyynikille. Lenkin jälkeen suihku ja sitten Ratinan stadionille katsomaan Suomi - Islanti - jalkapallomaaottelua :) Pelin jälkeen vielä syömään, sitten taitaakin tulla uni. On muuten ensimmäinen kerta kun katson miesten jalkapallomaaottelua livenä. Muita lajeja olen nähnyt, ja lisäksi naisten jalkapalloa kun vuosia sitten Ratinassa pelattiin olikohan EM-kisat. Jännää!