Viime kesänä ei ollut yhtään lomaa, koska vaihdoin työpaikkaa toukokuun alussa. Tänä kesänä onkin sitten neljä viikkoa :) Olin viime viikon lomalla ja loput heinäkuussa.
Lähdin siskoni ja hänen kahden vanhimman lapsensa kanssa koko viikoksi Ateenaan. Vähän jännitin että miten jalka jaksaa, sen verran se ärtyi siellä Tukholman reissussa. Maanantai oli matkustuspäivä, silloin ei liikuttu kuin asunnon lähellä.
Muina päivinä oltiinkin sitten liikkeellä 7-8 tuntia päivässä. Yleensä lähdettiin aamupäivällä yhdentoista maissa. Joko syötiin iltapäivällä kaupungilla ja oltiin ilta kotona, tai tehtiin kotona ruoka ja lähdettiin illalla vielä jonnekin.
Aloituskuvassa on Likavittós-kukkula, Ateenan korkein kohta, 277 metriä kaupungin yläpuolella. Keskiviikkona kiivettiin 90 metrin korkeuteen Akropoliille ja liikuskeltiin siellä, ja torstaina oli Likavittóksen vuoro. Lähdimme kipuamaan kuvan portaita. Ne eivät johtaneet ylös asti, vaan katkesivat useita kertoja autotien takia. Ainakin puolet matkasta kiivettiin melko jyrkkää rinnettä, jonne oli muovattu portaita puisilla tai kivisillä reunoilla. Kukkulalle kuulemma pääsee myös köysirataa pitkin mutta me emme nähneet siitä vilaustakaan. Luulen kyllä, että koko seurue mieluummin käveli ylös.
Muutenkin tuli liikuskeltua paljon, vaikka käytimme myös julkisia. Ostimme kaikille 9 € maksaneen lipun, joka oli voimassa 5 vuorokautta ja jolla sai mennä vapaasti metrolla ja bussilla. Meillä oli reilu kilometri metroasemalle niin menimme bussilla sinne, ja sitten metrolla muutama pysäkinväli keskustaan. Muutamana päivänä kiertelimme katuja ja kauppoja, usein niin että menimme metrolla jollekin aukiolle (Syntagma, Monastiraki, Omonia) ja päädyimme kierroksella jollekin toiselle josta suuntasimme residenssille.
Viimeisenä varsinaisena päivänä eli lauantaina kävimme kansallispuistossa, joka - hauska kyllä - sijaitsee aivan keskellä kaupunkia! Siellä oli paljon varjoisia hiekkateitä. Lenkkeilijöitä näkyi paljon, ja harmittelin kun en voinut pakata lenkkivehkeitä mukaan ja käydä juoksemassa. Lonkka ärtyi alkuviikolla, se ei ollut varsinaisesti kipeä mutta etekin yöllä heräilin kylkeä kääntäessä, taas siihen tunteeseen että jalka ei nouse patjasta irti. Loppuviikolla se oli oireeton, mistä olen erittäin iloinen.
Sunnuntaina matkustimme kotiin. Kahden välilaskun takia päivästä tuli todella pitkä. Ensimmäinen pysähdys Belgradissa oli kahdeksan tuntia... Lisäksi molemmat jatkolennot olivat puolisen tuntia myöhässä... Lähdimme residenssistä aamulla klo 5.20 ja kotona olin klo 0.10! Tietenkin reissusta rähjääntyneenä ja pahanhajuisena, eli nukkumaan pääsin vasta puoli kahdelta.
"Fiksuna" olin varannut fysioterapia-ajan heti maanantaiaamuksi, eli klo 8 oli lähdettävä pyöräilemään viiden ylämäkikilometrin päähän Korsoon. Tunnustettakoon, että väsy oli kova eikä oikein ollut pää mukana koko päivänä.
Fysioterapeutti Maria Heinonen oli tehnyt minulle core-ohjelman, jota voin tehdä vaikka kuusi kertaa viikossa. Siinä on lantion aluetta vahvistavia liikkeitä, selkä- ja vatsaliike sekä useita venytyksiä lonkankoukistajille. Kävimme kaikki liikkeet läpi, hiki tuli ja seuraavana päivänä tuntui varsinkin etu- ja takareisissä. Jännä huomata, kuinka paljon pienetkin liikkeet tuntuvat ja kuinka ne väsyttävät niin että kymmenen toiston tekeminen on rankkaa.
Kuulemma saliohjelmaa en saa vielä, koska saatan innostua liikaa ja tehdä liian paljon liian äkkiä... Se on täysin mahdollista. Tänään viimeksi ajattelin, että onneksi kysyin urheilulääkäriltä milloin saan juosta ja onneksi hän sanoi että jalka on syytä rauhoittaa kuukaudeksi. On täysin mahdollista sekin, että ilman tuota lausuntoa olisin painattanut lenkille viimeistään eilen tiistaina, kun kerta lonkka ei ole oireillut viime keskiviikon jälkeen. Nyt kun on juoksukielto, niin koipi saa parantua rauhassa.
Salilla kävin eilen, tein ylä- ja keskikroppaa. Kaverini haluaisi lähteä maaliskuussa Vasaloppetiin hiihtämään 90 kilometriä ja yrittää houkutella minua mukaan. Hirveän kallis keikka mutta olisihan se elämys. Olen vielä mietintäkannalla, fakta on se että olen hiihtänyt aikuisiällä yhteensä reilut kymmenen lenkkiä, pisin on ollut 31 km ja siinäkin käytiin välissä latukahvilassa kaakaolla. Että aika paljon pitäisi saada näihin rimpulakäsiin lihasta ennen kuin uskaltaudun matkaan. No, nyt tässä on hyvä aika aloittaa salikausi... Huomasin myös että salilla on tarjolla core-tunteja sekä abs-keskivartalojumppaa useina päivinä viikossa, joten keskivartalon kehittämisprojekti pääsee heti hyvään alkuun :)
