Terveisiä kesälomalta (ja fysioterapiasta)

Viime kesänä ei ollut yhtään lomaa, koska vaihdoin työpaikkaa toukokuun alussa. Tänä kesänä onkin sitten neljä viikkoa :) Olin viime viikon lomalla ja loput heinäkuussa. 

Lähdin siskoni ja hänen kahden vanhimman lapsensa kanssa koko viikoksi Ateenaan. Vähän jännitin että miten jalka jaksaa, sen verran se ärtyi siellä Tukholman reissussa. Maanantai oli matkustuspäivä, silloin ei liikuttu kuin asunnon lähellä. 

Muina päivinä oltiinkin sitten liikkeellä 7-8 tuntia päivässä. Yleensä lähdettiin aamupäivällä yhdentoista maissa. Joko syötiin iltapäivällä kaupungilla ja oltiin ilta kotona, tai tehtiin kotona ruoka ja lähdettiin illalla vielä jonnekin. 

Aloituskuvassa on Likavittós-kukkula, Ateenan korkein kohta, 277 metriä kaupungin yläpuolella. Keskiviikkona kiivettiin 90 metrin korkeuteen Akropoliille ja liikuskeltiin siellä, ja torstaina oli Likavittóksen vuoro. Lähdimme kipuamaan kuvan portaita. Ne eivät johtaneet ylös asti, vaan katkesivat useita kertoja autotien takia. Ainakin puolet matkasta kiivettiin melko jyrkkää rinnettä, jonne oli muovattu portaita puisilla tai kivisillä reunoilla. Kukkulalle kuulemma pääsee myös köysirataa pitkin mutta me emme nähneet siitä vilaustakaan. Luulen kyllä, että koko seurue mieluummin käveli ylös.

Muutenkin tuli liikuskeltua  paljon, vaikka käytimme myös julkisia. Ostimme kaikille 9 € maksaneen lipun, joka oli voimassa 5 vuorokautta ja jolla sai mennä vapaasti metrolla ja bussilla. Meillä oli reilu kilometri metroasemalle niin menimme bussilla sinne, ja sitten metrolla muutama pysäkinväli keskustaan. Muutamana päivänä kiertelimme katuja ja kauppoja, usein niin että menimme metrolla jollekin aukiolle (Syntagma, Monastiraki, Omonia) ja päädyimme kierroksella jollekin toiselle josta suuntasimme residenssille.

Viimeisenä varsinaisena päivänä eli lauantaina kävimme kansallispuistossa, joka - hauska kyllä - sijaitsee aivan keskellä kaupunkia! Siellä oli paljon varjoisia hiekkateitä. Lenkkeilijöitä näkyi paljon, ja harmittelin kun en voinut pakata lenkkivehkeitä mukaan ja käydä juoksemassa. Lonkka ärtyi alkuviikolla, se ei ollut varsinaisesti kipeä mutta etekin yöllä heräilin kylkeä kääntäessä, taas siihen tunteeseen että jalka ei nouse patjasta irti. Loppuviikolla se oli oireeton, mistä olen erittäin iloinen.

Sunnuntaina matkustimme kotiin. Kahden välilaskun takia päivästä tuli todella pitkä. Ensimmäinen pysähdys Belgradissa oli kahdeksan tuntia... Lisäksi molemmat jatkolennot olivat puolisen tuntia myöhässä... Lähdimme residenssistä aamulla klo 5.20 ja kotona olin klo 0.10! Tietenkin reissusta rähjääntyneenä ja pahanhajuisena, eli nukkumaan pääsin vasta puoli kahdelta. 

"Fiksuna" olin varannut fysioterapia-ajan heti maanantaiaamuksi, eli klo 8 oli lähdettävä pyöräilemään viiden ylämäkikilometrin päähän Korsoon. Tunnustettakoon, että väsy oli kova eikä oikein ollut pää mukana koko päivänä.

Fysioterapeutti Maria Heinonen oli tehnyt minulle core-ohjelman, jota voin tehdä vaikka kuusi kertaa viikossa. Siinä on lantion aluetta vahvistavia liikkeitä, selkä- ja vatsaliike sekä useita venytyksiä lonkankoukistajille. Kävimme kaikki liikkeet läpi, hiki tuli ja seuraavana päivänä tuntui varsinkin etu- ja takareisissä. Jännä huomata, kuinka paljon pienetkin liikkeet tuntuvat ja kuinka ne väsyttävät niin että kymmenen toiston tekeminen on rankkaa.

Kuulemma saliohjelmaa en saa vielä, koska saatan innostua liikaa ja tehdä liian paljon liian äkkiä... Se on täysin mahdollista. Tänään viimeksi ajattelin, että onneksi kysyin urheilulääkäriltä milloin saan juosta ja onneksi hän sanoi että jalka on syytä rauhoittaa kuukaudeksi. On täysin mahdollista sekin, että ilman tuota lausuntoa olisin painattanut lenkille viimeistään eilen tiistaina, kun kerta lonkka ei ole oireillut viime keskiviikon jälkeen. Nyt kun on juoksukielto, niin koipi saa parantua rauhassa.

Salilla kävin eilen, tein ylä- ja keskikroppaa. Kaverini haluaisi lähteä maaliskuussa Vasaloppetiin hiihtämään 90 kilometriä ja yrittää houkutella minua mukaan. Hirveän kallis keikka mutta olisihan se elämys. Olen vielä mietintäkannalla, fakta on se että olen hiihtänyt aikuisiällä yhteensä reilut kymmenen lenkkiä, pisin on ollut 31 km ja siinäkin käytiin välissä latukahvilassa kaakaolla. Että aika paljon pitäisi saada näihin rimpulakäsiin lihasta ennen kuin uskaltaudun matkaan. No, nyt tässä on hyvä aika aloittaa salikausi... Huomasin myös että salilla on tarjolla core-tunteja sekä abs-keskivartalojumppaa useina päivinä viikossa, joten keskivartalon kehittämisprojekti pääsee heti hyvään alkuun :)

Diagnoosit 2 ja 3: limapussin tulehdus

Siinä se nyt on, tai ne, diagnoosi ja hoito-ohjeet!

Kävin tiistaina työfysioterapeutilla, joka tutki lonkkaa ja sanoi "ilmiselvä limapussin tulehdus mutta ei voi olla se koska lääkäri on tutkinut ettei ole se". Sanoin että lääkäri kylläkin totesi että hän "ei oikein osaa sanoa, parempi olisi fysioterapeutti tai urheilulääkäri". 

Kroppaani väänneltiin ja käänneltiin ja fysioterapeutin huomio oli, että asento viistää vasemmalle. Sain hyvät ohjeet useampaankin venytykseen. Lisäksi sain vinkin, että nyt kannattaa jättää kova putkirulla pois ja tehdä pyyhkeestä pehmeä rulla jolla hoitaa kipeää aluetta. Lisäksi sain ohjeen kuminauhan kanssa tehtävästä kyykystä, joka vahvistaa nimenomaan lonkan alueen lihaksia. Juoksu täytyy nyt jättää mutta voin pyöräillä ja uida. Aikataulusta ei ollut puhetta.

Hyvin tuntuu venytys, kun päällimmäinen jalka roikkuu vapaana.

Päätin kuitenkin sijoittaa sen satasen yksityislääkäriin ja hakea sieltä kolmannen mielipiteen, sekä tiedon siitä kauanko paraneminen kestää ja koska voin mennä lenkille. Sain ajan tiistai-illalle. Kävin Kannelmäessä Kaari-kauppakeskuksen Diacorissa. Urheilulääkäri Klaus Köhlerin diagnoosi oli selvä: limapussin tulehdus. Perussyy siihen on se, että keskivartaloni hallinta ja lihastasapaino eivät riitä juoksemaani kilometrimäärään. Kortisonia ei pistetty (onneksi), koska se kuulemma olisi tulipalon sammutusta. Sen sijaan sain lähetteen fysioterapiaan, jossa hoidetaan kipua ja lihaskireyttä mutta myös parannetaan lihastasapainoa sekä keskivartalon ja raajojen hallintaa. Eli siis käydään käsiksi ongelman syyhyn, jotta vaiva ei palaa kun jatkan juoksua. 

Olin ollut reilun viikon liikkumatta, ja lääkärin kommentti oli että noin viikon päästä lonkka kestänee kävelyä. Hänkin suositteli pyöräilyä ja uintia. Kuulemma pystyisin ehkä juoksemaan Tukholmassa maratonin läpi, mutta se tulisi tekemään erittäin kipeää. Juoksutaukoa tulee nyt kuukauden verran. 

Harmittaa tietenkin, että Tukholman reissu menee tänä vuonna turistina. Toisaalta olen iloinen, että pääsen pyöräilemään jo ensi viikolla. Kunto ei pääse tippumaan nollaan, kun voin tehdä montaa muuta juttua. Olisikohan tässä motivaattori törsätä lomarahat heinäkuussa kunnon maantiepyörään... 

Yhteenvetona voisi todeta, että jatkossa pitää muistaa kevyet viikot ja niin, että niillä vähentää määrää juoksusta, ei salitreenistä. Pururataa ja polkuja kannattaa hyödyntää aiempaa enemmän. Salilla täytyy keskittyä keskikroppaan, jalkaliikkeissä voinee vähentää toistojen määrää mutta tehdä sarjat isommilla painoilla. Eli suht selvät sävelet jatkoon, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!