Diagnoosit 2 ja 3: limapussin tulehdus

Siinä se nyt on, tai ne, diagnoosi ja hoito-ohjeet!

Kävin tiistaina työfysioterapeutilla, joka tutki lonkkaa ja sanoi "ilmiselvä limapussin tulehdus mutta ei voi olla se koska lääkäri on tutkinut ettei ole se". Sanoin että lääkäri kylläkin totesi että hän "ei oikein osaa sanoa, parempi olisi fysioterapeutti tai urheilulääkäri". 

Kroppaani väänneltiin ja käänneltiin ja fysioterapeutin huomio oli, että asento viistää vasemmalle. Sain hyvät ohjeet useampaankin venytykseen. Lisäksi sain vinkin, että nyt kannattaa jättää kova putkirulla pois ja tehdä pyyhkeestä pehmeä rulla jolla hoitaa kipeää aluetta. Lisäksi sain ohjeen kuminauhan kanssa tehtävästä kyykystä, joka vahvistaa nimenomaan lonkan alueen lihaksia. Juoksu täytyy nyt jättää mutta voin pyöräillä ja uida. Aikataulusta ei ollut puhetta.

Hyvin tuntuu venytys, kun päällimmäinen jalka roikkuu vapaana.

Päätin kuitenkin sijoittaa sen satasen yksityislääkäriin ja hakea sieltä kolmannen mielipiteen, sekä tiedon siitä kauanko paraneminen kestää ja koska voin mennä lenkille. Sain ajan tiistai-illalle. Kävin Kannelmäessä Kaari-kauppakeskuksen Diacorissa. Urheilulääkäri Klaus Köhlerin diagnoosi oli selvä: limapussin tulehdus. Perussyy siihen on se, että keskivartaloni hallinta ja lihastasapaino eivät riitä juoksemaani kilometrimäärään. Kortisonia ei pistetty (onneksi), koska se kuulemma olisi tulipalon sammutusta. Sen sijaan sain lähetteen fysioterapiaan, jossa hoidetaan kipua ja lihaskireyttä mutta myös parannetaan lihastasapainoa sekä keskivartalon ja raajojen hallintaa. Eli siis käydään käsiksi ongelman syyhyn, jotta vaiva ei palaa kun jatkan juoksua. 

Olin ollut reilun viikon liikkumatta, ja lääkärin kommentti oli että noin viikon päästä lonkka kestänee kävelyä. Hänkin suositteli pyöräilyä ja uintia. Kuulemma pystyisin ehkä juoksemaan Tukholmassa maratonin läpi, mutta se tulisi tekemään erittäin kipeää. Juoksutaukoa tulee nyt kuukauden verran. 

Harmittaa tietenkin, että Tukholman reissu menee tänä vuonna turistina. Toisaalta olen iloinen, että pääsen pyöräilemään jo ensi viikolla. Kunto ei pääse tippumaan nollaan, kun voin tehdä montaa muuta juttua. Olisikohan tässä motivaattori törsätä lomarahat heinäkuussa kunnon maantiepyörään... 

Yhteenvetona voisi todeta, että jatkossa pitää muistaa kevyet viikot ja niin, että niillä vähentää määrää juoksusta, ei salitreenistä. Pururataa ja polkuja kannattaa hyödyntää aiempaa enemmän. Salilla täytyy keskittyä keskikroppaan, jalkaliikkeissä voinee vähentää toistojen määrää mutta tehdä sarjat isommilla painoilla. Eli suht selvät sävelet jatkoon, kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu!