Sinne minne lenkkarit vie: Multisporttia, matkailua ja migreeniä

Vihdoin tuli teepannukorviksille käyttöä, kun Lontoossa kävin :D

Viime viikolla ehdin tehdä neljä treeniä ennen reissua:

Maanantaina teki mieli juosta, joten tuumasta toimeen. Jäin bussista pois Taysin pysäkillä, ja juoksin Petsamon ja Ranta-Tampellan kautta kotiin. 4 km / 37 min / 152. Keskivauhti 9.15. Keskisykkeestä huomasi, että edellisestä juoksulenkistä oli muutama kuukausi. Onpa mukana yksi spurtti, että pääsin kävelijästä ohi ja riittävän pitkälle eteen että voin hiljentää tahtia ilman pelkoa tulla kävelijän ohittamaksi. Mutta hei, päivänvaloa riitti juuri ja juuri koko lenkin ajaksi! :)

Tiistaina kävin salilla tekemässä 55 minuuttia lihaskuntoa. Alkulämmittelyksi 10 minuuttia soutua, sitten:

- 20 kg tangolla maastaveto ylhäältä alas, soutu, pystysoutu ja penkkipunnerrus, sarjat 3 x 10

. 12,5 kg tangolla hauiskääntö, ojentajat penkillä selinmakuulla, pystypunnerrus, sarjat 3 x 10 paitsi pystypunnerrus 3 x 15 kun olikin siihen liikkeeseen turhan kevyt paino kymmeneen toistoon

- vatsat: istumaannousu jalat suorina sekä selinmakuulla näpäytys + jalkojen ojennus, sarjat 3 x 15

Keskiviikkona kävin aamupäivällä uimassa ennen iltavuoroon menoa, 1 km / 40 min / 128. Taisi olla eilinen yläkropan treeni ja tämän päivän uinti liikaa, migreeni iski iltapäivällä. Ja toinen kohtaus vielä illalla.

Torstaina iski seuraava migreenikohtaus iltapäivällä, nyt lääkkeet tuntuivat tehoavan nopeammin kuin keksiviikkona iltapäivällä. Nukuin bussissa päikkärit, ja kun olo oli ihan hyvä niin kävin salilla pyöräilemässä hissukseen. 70 minuuttia / 25 km /108. GoGo Parkin salille on vaihdettu laitteet, ensikäynnillä en vielä päässyt sinuiksi pyörän kanssa. En huomannut katsoa saisiko ohjaustankoa säädettyä. Tuntuu että se on niin korkealla että on hartiat korvissa väkisin. Isompi hankaluus on siinä, että käsivarret on pakko pitää suorina; jos pitää kiinni sarvien päästä missä sykesensori on, tanko on molemmin puolin niin lyhyt ettei siihen saa käsivarsia lepäämään. Ainakin ensituntumalla ajoasento ei ole niin hyvä kuin haluaisin.

Viikonlopuksi lähdimme ystäväni kanssa Lontooseen, siitä muutama sana ja kuva lopuksi.

Tälle viikolle sain myös neljä treenipäivää, mutta myös pari migreenikohtausta.

Lontoossa emme lenkkeilleet, joten tiistaina juoksin illalla töistä kotiin, 32 minuuttia / 3,5 km / 146. Keskivauhti 9.08.

Keskiviikkona kävin uimassa ennen iltavuoroa, perinteinen 1 km / 41 minuuttia / 119.

Torstaina kävin aamulla Hatanpään sairaalassa poliklinikkakäynnillä, sieltä menin töihin ja työpäivän päälle oli elämänlaatulautakunnan kokous. Aloitimme klo 15, ja homma oli ihan kesken kun lähdin klo 20.15 ehtiäkseni illan viimeiseen junaan Tampereelle. Tulihan taas 13-tuntinen päivä.

Perjantaina pyöräilin salilla 70 minuuttia / 22,3 km / 111.

Eilisen vaivana oli taas kaksi migreenikohtausta, ensimmäinen iltapäivällä ja toinen illalla. Kohtauksia on nyt ollut ainakin 7 sen jälkeen kun estolääke lopetettiin noin kuukausi sitten. Seurailen tilannetta vielä vähän aikaa, mutta jos se jatkuu tällaisena niin sitten menen taas juttelemaan työterveyslääkärille.

Tänään kävin pyöräilemässä salilla 80 minuuttia / 25,9 km / 119. Salilla ja pyörällä on eroa, Cityn pyörällä syke on matalampi ja matka lyhyempi kun taas Parkin wattipyörällä syke on korkeampi ja matka pidempi.

Sitten lyhyt katsaus Lontooseen:

Miinukset:

- Ryanair ja Tampere-Pirkkalan lentokenttä. Ihan äkkiä emme lennä toiste Ryanairilla Pirkkalasta. Lento tuli myöhässä Pirkkalaan, sitten osa lähtevistä matkustajista pakkautui portin jälkeiseen pieneen odotustilaan kun ovet eivät auennetkaan. Ulkona oli saapuvien matkustajien passijono, se kyllä katkaistiin jossain vaiheessa siksi aikaa että lähtevät matkustajat siirtyivät koneeseen, mutta kone ei turvallisuussyistä saanut liikkua ennen kuin kaikki passijonon kymmenet ihmiset olivat sisällä terminaalissa. Lähdimme liikkeelle 1,5 tuntia myöhässä. Sama palatessa, Stanstedin kentällä ihmiset laitettiin portin läpi, sitten näkötimme puoli tuntia käytävässä ilman tietoa, milloin päästään koneeseen. Se ei vissiin ollut tullut vielä silloin, kun boarding oli käynnissä. Pirkkalaan laskeuduimme 35 minuuttia myöhässä. Sitten odotimme passijonossa, sanoin että puolituntinen jonotus ulkona olisi varsin vittumaista, jos olisi 25 astetta pakkasta tai lumimyräkkä. Palelimme kevytuntuvatakeissa ja pipoissa jo nyt, vaikka oli nelisen astetta lämmintä. Pääsimme parkkialueelle noin tunti laskeutumisen jälkeen, hakemaan tullut ystävän mies sanoi että bussi oli lähtenyt vähän aikaa sitten. Se siitä Nyssen lupauksesta, että jokaiselle lähtevälle ja saapuvalle lennolle on yhteys. Periaatteessa onkin, mutta kyllä sitten pitäisi odottaa niin kauan että kaikki ehtivät kyytiin, etenkin kun se on Aamulehdessäkin uutisoitu että passijonossa kestää todella kauan.

- Golden Toursin hop on / hop off -bussi. Ostimme 48 tunnin lipun, mikä kyllä kannatti. Mutta lauantaina putosimme kartalta punaisella linjalla, seurasimme kartasta reittiä ja totesimme että siinä ei näy sitä katua, missä sillä hetkellä olemme. Tajusin katsoa oikean sijasta vasemmalle ja huomasin, että jossain kohtaa bussi on jättänyt suurimman osan lenkistä tekemättä ja alkanut ajaa reittiä väärään suuntaan. Emme siis olleetkaan enää menossa Towerin suuntaan. Hyppäsimme pois seuraavalla sellaisella pysäkillä, mistä pääsimme vaihtamaan siniselle linjalle, joka oli varmasti menossa Towerille. Sunnuntaina sinisen linjan pysäkillä firman kaveri käski meitä menemään kellotornia kohti seuraavalle pysäkille. Seuraavalla pysäkillä oli toisen linjan bussi, sieltä henkilö sanoi että jos siihen jäämme niin bussia ei tule. Palasimme takaisin, ja kysyimme emmekö voi odottaa sillä pysäkillä, tyyppi sanoi että voimme. Kun menimme bussin kyytiin, hän sanoi että yläkertaan ei saa mennä, sillä pian vaihtuu joko bussi tai kuljettaja. Kohta saimme kuitenkin luvan mennä ylös, sanoin ystävälleni että ei siinä kyllä vaihtunut sen enempää bussi kuin kuljettaja. Vaihdoimme oranssille linjalle, jossa yhtäkkiä eräällä pysäkillä kuljettaja tuli sanomaan että meidän on vaihdettava edessä olevaan bussiin ja jatkettava sillä matkaa. Tuumasin jo, että mihin ikinä kaupunkiin menemme, niin tuon firman busseihin emme enää mene.

- Meidän hotellimme taksinhankinta. Olimme pyytäneet tilaamaan taksin maanantaiaamuksi klo 4.45, sunnuntaina meille soitettiin klo 21 että ei onnistunut, ei ole taksia vapaana. Mietimme, oliko henkilökunta unohtanut tilata taksin, pyysimme sitä kuitenkin jo aamulla mennessämme aamupalalle. Kummastelimme myös sitä, että Lontoon kokoisessa kaupungissako ei ole maanantaiaamuna viideltä takseja vapaana. Vastaanottovirkailija oli sanonut aamulla, että metrolla pääsee kohteeseemme Liverpool Streetin asemalle. Aamulla lähdimme klo 4.30 ja kas, hotellin eteen kaartoi taksi hakemaan kahta muuta matkustajaa. No, me kävelimme 5 minuutin matkan Paddingtonin asemalle vain huomataksemme, että metro on vielä kiinni. Aseman vartijat sanoivat sen aukeavan noin varttia vaille, ja että junat alkaisivat kulkea viideltä. Kävelimme kuitenkin aseman toiselle puolelle ja otimme sieltä taksin; halusimme ehtiä Liverpool Streetin asemalle niin, että ennätämme klo 6.40 lähtevään lentokenttäjunaan.

Somerset House

Plussat:

- Kaikki muu liikenne. Stanstedin kentältä saimme ostettua meno-paluulipun lentokenttäjunaan. Metroon ostimme päiväliput. Metrokartta on selkeä ja asemilla oli helppo löytää oikea linjan suunta. Metrot ja junat olivat ajoissa.

- Kaupunki itsessään. Sää oli pääosin harmaa, mutta se ei haitannut. Lontoon keskusta on täynnä kauniita taloja. Metrolla menimme sunnuntaina Camdeniin markkinoille, tykkäsin kun siellä sai katsella rauhassa eikä ollut aggressiivisia myyjiä tyrkyttämässä tavaraa.

- Ruoka ja juoma. Ystäväni muisti Lontoon kalliina, mutta totesi nyt että Suomessa on hinnat nousseet niin että ravintolaruoka on samanhintaista kuin täällä. Hotellissa sai valita englantilaisen tai mannermaisen aamiaisen, kummallakin pärjäsi pitkään. Eräässä kahvilassa ei korttilaite toiminut, kun menin kokeilemaan uudelleen välipalan syömisen jälkeen niin sitten laite toimi. Sain kuitenkin teen ilmaiseksi, sen takia kun jouduin näkemään vaivaa ja tulemaan tiskille uudelleen. Olutvalikoima oli kohtalainen, ja puolikas pintti on hyvä määrä kokeilla uutta. Lentokentällä oli monta aamupalapaikkaa, ja ruoka oli hyvää.

Kaikkinensa reissu oli varsin onnistunut. Vaikka kuljimme paljon bussilla ja metrolla, ehdimme lauantaina ja sunnuntaina kävellä n. 16 000 askelta per päivä. Kävimme Towerissa katsomassa kruununjalokivet, Tower Bridgellä, Buckinghamin ja Kensingtonin palatsien luona, Hyde Parkissa, Camdenissa, Piccadillylla pariinkin kertaan. Lisäksi lauantai-iltana olimme Novello Theatressa katsomassa Mamma Mia -musikaalin, oli todella hyvä! Puhuimme jo että menemme heinäkuussa Helsinkiin, kun tämä Lontoon porukka tulee esittämään Mamma Mian Kaivopuistoon. Muuta en reissulla ostanut kotiintuomisiksi kuin Fortnum & Masonin teetä, niitä olenkin jo ehtinyt maistella. Saakohan niitä Suomesta jostain? Loppuun vielä muutama reissukuva.