Diagnoosi: leikkauspöytä kutsuu

Oo, talvi saapui Tampereelle! Ja sääennusteen mukaan näyttää siltä, että lumi pysyy maassa pidempään kuin kaksi päivää... Vaikka tänään olikin iltapäivällä jo loskaa etenkin risteyksissä.

Minun osaltani lumileikit on tältä talvelta leikitty. Kävin eilen ortopedillä Pihlajalinna Koskiklinikalla, olin varannut ajan jalkateriin erikoistuneelle Heikki Mäenpäälle. Vähän jännittynein mielin koska työterveyshuolto kattoi vain käynnin, ei mahdollista röntgen- tai magneettikuvaa. Turhaan jännitin rahanmenoa, lääkäri totesi välittömästi että ei tässä mitään kuvia tarvita, tilanne on täysin selvä. Vaivasenluu joka vaatii leikkaushoitoa. Koska minulla on vain tapaturmavakuutus, tehtiin lähete julkiselle puolelle. Tosin voi olla että päädyn saman henkilön pakeille, hän kun sanoi tekevänsä päivätyönsä Taysissa jalkakirurgina. Lääkäri puhui kevättalvesta, toisaalta myös huhti-toukokuusta, eli sairaalakutsua odotellessa. Hän sanoi myös, että jalassani on ollut kauhun tasapaino ilmeisesti jo pidempään, mutta Karhunkierroksen 8 tuntia oli se viimeinen niitti, mistä ei enää ollut paluuta ja palautumista. Tuossa se on, pahan alku ja juuri:

Ei se sinänsä pahalta näytä, paitsi ehkä kakkosvarvas joka tosin on toisina päivinä pahemmin vaakasuuntainen. 

Sisälläni myllää neljän tunteen myräkkä.

1. Tyhjyys. Leikkauksen jälkeen on 6 viikkoa pidettävä tukikenkää, mutta koska kuulemma harva pystyy sen jälkeen töihin niin sairasloma on 2 kk. Ja sitä ei tiedä, pääseekö heti sen jälkeen liikkumaan. Eli ainakin puoli vuotta menee ennen seuraavaa kävely-, juoksu- tai pyöräilylenkkiä. Jos leikkaus osuu vaikkapa toukokuun puoliväliin, siinä menee heinäkuun lopulle ennen kuin pääsen mihinkään. 

2. Helpotus. Nyt on diagnoosi, ja vieläpä helposti annettu. Juuri viikonloppuna kuulin tutultani hänen kaveristaan, jolla oli ollut jalkaongelmia 6 vuotta! Minulla on vaiva, jonka voi hoitaa. Ja kun se on hoidettu, se ei käsittääkseni palaa, ei ainakaan samaan jalkaan. 

3. Pelko. Ensireaktio leikkaukseen oli että jes, pikkujuttu, lääkäri sahaa palan luusta pois ja oikaisee isovarpaan. Yöllä ja tänään aloin käsittää, että se on iso juttu. En ole koskaan saanut selkäydinpuudutusta, en siis tiedä meneekö tunto kokonaan pois vai pelkkä kipu, eli tunnenko jonkun käsittelevän jalkaa. Luun sahaaminen on rajun kuuloinen toimenpide, joten kipua on varmasti luvassa. 

4. Innostus. Mutta sitten kun kuntoudun, voi katseen siirtää kevääseen 2021, ehkä joku puolimaraton siinä ja kenties kokonainen syksyllä? Yritän muistuttaa itseäni, että ehkä ei kannata ottaa jo valmiiksi tavoitetta, vaan katsoa tilannetta sitten kun on oikeasti pystynyt tekemään muutaman lenkin, ehkä ottamaan ensimmäiset juoksuaskeleet. Että vielä ei kannata haaveilla kolmen tunnin pitkiksestä tai kuuden minuutin intervalleista, vaan on mietittävä tarkkaan kuinka lyhyillä kävelyillä lähtee liikkeelle. Ja kesällä on maauimala taas auki, sinne voin mennä uiskentelemaan ja vesijuoksemaan. 

Olen käynyt tässä välillä salilla, perussalitreeniä, BioCircuitia sekä sisäsoutua tavalliseen tapaan. Lisäksi kuvittelin kerran meneväni peruspilatekseen, olikin PiYo eli pilateksen ja joogan yhdistelmä. Ehkä kaikkein pahin jalalle, koska siinä oli todella paljon niitä lankkuasennosta ojentajapunnerruksen kautta selän ojennus ja paino varpaiden yli kantapäille ja siitä edelleen kulmanojaan. Olin lankkuasennon sijaan kulmanojassa (eli alaspäin katsovassa koirassa), ja siirtymissä pidin vasenta jalkaterää ilmassa. Toisena päivänä olin peruspilateksessa, mutta jotenkin siihenkin osui sellainen treeni, että oltiin tosi paljon jalkojen päällä ja myös seistiin yhdellä jalalla. Eli eivät toimi nekään lajit, testattu on. 102 lajia hyvinvointia sai kuitenkin näistä ja viime keskiviikon yinjoogasta uusia merkintöjä, nyt koossa on 9. Paljon on vielä tekemistä, mutta on myös vuottakin jäljellä. Ja ties mitä kaikkea sitä syksyllä tapahtuukaan, kun alkaa uusi nousu... :) 

Eli ristiriitaiset tunnelmat ja vaihtelevat mielialat on. Sulattelemista riittää vähäksi aikaa, mutta eiköhän se tästä. 

PS. Haluaisiko joku lähteä syyskuussa Tampereen maratonille, olisi osallistuminen myynnissä, halvalla saisi? :)