Palautteluviikko

Viime lauantain puolikas painoi kintereissä pahasti pari päivää. Viime sunnuntaina alkoi kansalaisopiston astangajooga, ja jouduin siellä lintsaamaan ihan reilusti. Pahimmalta tuntui ehkä varpaissa. Etenkin isovarpaiden kynnet olivat tosi arat. En siis voinut laittaa jalkateriä mattoa vasten ollenkaan, vaan jouduin pitämään kynnet irti matosta. Myös kaikkia eteenpäin taivutuksia piti keventää, koska kädet eivät ylettyneet puolisäärtä pidemmälle :D Etureidet oli hirveän kipeät tiistaihin saakka. 

Maanantaina kävin salilla ihan vaan saunomassa, ensin istuskelin tavallisessa ja sitten vielä infrapunasaunassa. Ihanaa ja rentouttavaa! Tiistaina tein puolituntisen salitreenin, jalkojen annoin olla ja keskityin ylä- sekä keskikroppaan. Tein ainakin ojentajadippejä, punneruksia, vatsaliikkeitä jumppapallon päällä, pystysoutua sekä tietenkin nilkan liikkuvuutta kuminauhalla. 

Keskiviikkona oli istumispäivä. Töissä onneksi saan päivän mittaan paljon askeleita. Töiden jälkeen istuin 45 minuuttia bussissa Orivedeltä Tampereelle, sitten istuin 2,5 tuntia bussissa Tampereelta Helsinkiin, sitten istuin 3 tuntia teatterin penkillä... Jäin siskolleni yöksi ja tulin kotiin torstaina. Se 2,5-tuntinen oli aika tuskaa, pakko oli vääntäytyä bussin penkille niin että sain jalat suoriksi, polvet ei tykänneet olla koukussa. 

Perjantaina oli urheiluhieronnan aika, ja voi tavaton että teki taas hyvää! Pohkeet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Paljon vähemmän kipeät kuin viime kerralla, eikä niissä kyllä painanut lauantain juoksussakaan. Takapuoli taisi olla kipein. Hierojan mukaan hyvä niin, että on tehty töitä myös takaketjulla eikä vain etureisillä. Nyt hän keskittyi pakaroihin ja takareisiin, kuulemma melkoisen jumissa olivat vielä, vasen puoli oikeaa enemmän. Ilmeisesti oikea jalkani on sen verran vahvempi, että vasen joutuu tekemään enemmän töitä. Ajattelin, että teen sitten salilla töitä puolieron tasaamiseksi. Esim. askelkyykyssä (ja missä tahansa yhden jalan jutussa) joka sarjassa yksi toisto enemmän vasemmalla jalalla. 

Lauantaina olin päivän ulkona seuraamassa Tampereen Maratonia. Pääseurattava oli Juoksujalka vipattaa - blogin Merituuli. Kun asuin Vantaalla, kävimme jokusen kerran juoksu- ja sauvakävelylenkillä yhdessä. Mertsi taisteli upeasti ja sai mitalin, jee! Mutta on se kuulkaa jännää seurata kisaa! Olisi pitänyt olla hanskat, käsiä paleli ihan kunnolla. Meninkin salille lämmittelemään, yhdistelmänä puolen tunnin vatsa-selkä ja puolen tunnin venyttely. 

Tänään mietin, menenkö juoksemaan, sauvakävelemään vai pyöräilemään. Päädyin pyörään; nyt on syytä ulkoiluttaa sitä vielä kun kelit sallii. En taida uskaltaa ajella enää siinä vaiheessa, kun kevyen liikenteen väylät ovat täynnä märkiä lehtiä. Lenkillä huomasin, etten ehkä ole ihan vielä palautunut viikon takaisesta puolikkaasta. Parituntinen lenkki oli tuttu, olen mennyt saman kerran aiemminkin. Aina pyörälenkeillä keskivauhti on ollut n. 21 km/h, tänään 18,8. Vaihteeksi osasin käyttää Poweri-Paawon vaihteita niin että sain vaihdettua rattaalta toiselle. Isoimmat ylämäet menin siis pienemmällä vaihteella kuin aiemmin. Silti, jälkimmäinen tunti oli aika väsynyttä menoa. Tuntui että koko ajan on vastatuuli ja ylämäki, vaikka eihän sitä korkeuseroa ole yhtään enempää kuin edellisellä kerralla. Eikä tuuli ollut ollenkaan niin kova kuin monesti aiemmin. Kolme kertaa pysähdyin liikennevaloihin, ja aina jaksoin vähän aikaa taas kuin uusin voimin. Päättelin siis, että kyllä vaan se viime viikonlopun rutistus painaa vielä pidemmässä rutistuksessa, vaikka arjessa ei mitään huomaakaan.

Nyt illalla oli taas astangajoogan vuoro, ja meno oli aika erilaista kuin viimeksi. Jo vain taipuu paremmin! Paljon on taas tekemistä etenkin lonkkien kanssa, mutta kyllä ne siitä vetristyvät viikko viikolta.  

Hyvillä mielin uuteen viikkoon! Ihan hirveän raskaita treenejä ei ole luvassa, sillä kahden viikon päästä on luvassa numerolappukauden huipennus, viimeinen tapahtuma Pirkan Hölkkä.