Tampereen puolimaraton 2017

Siinä se nyt on, kotikaupungissa juostun puolikkaan mitali. Maaliin pääsin, mutta ei tullut vieläkään ehjää ja hyvää juoksua. Kahden ja puolen tunnin alitus jäi toiseen kertaan. 

Edeltävän yön nukuin hyvin. Heräsin klo 10 ja söin aamiaisen klo 11. Puuroa hunajalla, kaksi palaa ruisleipää Oivariinilla, pieni purkki jogurttia ja kaksi persikkaa. Puoliltapäivin otin puolen tunnin päiväunet, ja yhden jälkeen lähdi kävelemään kohti Ratinaa. Mukana oli vesipullo ja banaani. Olo oli hyvä, mutta kahden jälkeen olin vähän huolissani. Aamupalasta oli yli kolme tuntia, mutta maha tuntui olevan edelleen ihan täynnä. Ei puhettakaan, että olisin voinut syödä tankkausbanaanin. Siemailin siis vain vettä siihen asti, että jätin laukun vaatesäilytykseen. Siitä lyhyt kävelymatka Keskustorille, ja siellä puistossa alkuverkkaa.

Sade alkoi juuri kun porukka oli ryhmittynyt lähtöviivalle. Päälläni oli t-paita ja ohuenohut juoksutakki, tosin aika pian tajusin että sateesta huolimatta on liian kuuma, tällaisena hikoiluautomaattina olisin pärjännyt t-paidalla. 

Olin tehnyt juoksuun taktiikan. Puolentoista viikon takainen vk 30 minuuttia meni 7.04 tahdilla. Ajattelin että se on liian kovaa kahden ja puolen tunnin ajaksi. Suunnitelma oli mennä n. 7.15 tahtia oletuksella, että sitä jaksan koko matkan ja lopussa on ehkä varaa kiristää. Arvatkaa vaan että noudatinko tätä? En tietenkään! Lähdin heti paukusta porukan mukana. Vaikka alussa sai kävellä ruuhkassa parissa kohtaa, meni ensimmäinen kilometri aikaan 6.52. Neljän kilsan kohdalla mittari näytti keskivauhdiksi 7.01, ja siinä kohtaa mieleen hiipi pieni pelko: tätä vauhtia noutaja tulee mutta koska? Järki käski hidastamaan mutta annoin vaan mennä koska tuntui hyvältä. Kilsat 1-14 meni aika lailla niin kovaa kuin pääsi, eli tavoitevauhtia tai reilusti alle. Seitsemäs kilsa oli hitaampi, 7.24, johtuen yhdestä isommasta ylämäestä josta kävelin osan. Muuten vauhti oli 6.41 - 7.16. Keskisyke oli 166 - 176. 

Neljätoista kilsaa se kesti, se oma (liian) kova vauhti. Viidestoista kilsa hidastui puolella minuutilla (7.43), mistä vielä kiristin kuudennentoista (7.27). Tällä kertaa 17 km oli se rajapyykki, joka "tuhosi" kaiken. Jo vähän ennen kuudentoista piippausta tunsin oikeassa kyljessä tutun vihlaisun: joko taas alkaa pistää!? Ei vielä, vasta seitsemässätoista. Ketutti, kun alkoi alamäki ja jouduin kävelemään etukumarassa. Tietysti alamäessä, jossa olisin voinut vielä kiristää vauhtia! Pistos ei ollut niin raju kuin Ruisrääkissä muutama vuosi sitten, silloin en pystynyt juoksemaan askeltakaan viimeisten kilometrien aikana. Nyt sain väliin juoksupätkiä, ja silloin mittari näytti vauhdiksi 7.04 - 7.20. Kävelypätkiä tuli kuitenkin niin paljon, että viimeiset 5 kilsaa kestivät 7.39 - 7.56. Siinä meni kahden ja puolen tunnin alitus. Tuijotin mittarin keskivauhtia, alussa se oli 7.04, sitten 7.07, 7.15... Kun lukemaksi vaihtui 7.17, tiesin että se oli siinä. Juuri sillä keskivauhdilla olisin päässyt alle kahden ja puolen tunnin, mutta ei mitään saumaa kiristää. Juuri ja juuri sain juostua viimeiset sadat metrit Koskikeskuksen rannasta Laukontorille ja Laukosiltaa maaliin. 

Join palautusruokapussista juoman ja kävin Ratinassa suihkussa. Kuulostelin oloa; pakarat, pohkeet ja etureidet on ihan kipeinä. Mutta mikä tärkeintä, ne kestivät maaliin asti (perjantaina menen taas urheiluhierojalle). Virallinen loppuaika oli 2.38,45. Ajallisesti ei ollut parhain puolikkaani mutta tuntemuksiltaan kyllä. Viimeiset viisi kilsaa olivat pettymys, mutta mitä voi olettaa jos on haukkonut henkeä koko matkan? Ensimmäisellä kilometrillä keskisyke oli vain 146, mutta siinäkin maksimi 171. Kolmella ensimmäisellä ja kolmella viimeisellä kilsalla keskisyke oli alle 170, muuten yli. Maksimisyke tällä reissulla oli 181. Jos olisin tehnyt sen oman juoksun, lähtenyt noin 7.15 tahdilla ja saanut useita 16-alkuisia sykelukemia, olisin saattanut välttyä pistokselta ja päästä maaliin nopeammin. Jos olisin saanut mentyä koko matkan tasaisen tappavaa vauhtia, olisin alittanut kaksi ja puoli tuntia. Nythän tuo on karmean epätasaista, nopein kilsa 6.41 (yhdeksäs) ja hitain 7.56 (kahdeskymmenes). 

Kaikesta pieleen menneestä huolimatta en ole pettynyt. Olen oikeastaan ylpeä: uskalsin lähteä kovaa, lähes äärirajoilla. Tällä kertaa veto kesti 14 kilometriä, ensi kerralla se riittää varmasti pidemmälle. Jotain olen tehnyt harjoittelussa oikein, ja antaahan tämä suuntaviivoja tulevaan. Täytyy uskaltaa tehdä enemmän vk-juoksua, tähän asti olen pitäytynyt ehkä liikaa intervalleissa ja juossut reippasti sen korkeintaan 6-10 minuuttia. 

Tänään olenkin taas ihan romuna... :D Illalla oli vaikea saada unta, olin kyllä väsynyt mutta pohjetta jumitti eikä jaloille löytynyt hyvää asentoa. Isovarpaiden kynnet ovat arat, varmaan johtuu siitäkin että sukat ja lenkkarit tuli litimäriksi jo alkumatkalla. Eilen taktikoin, jätin käymättä ruokakaupassa, eli tänään on lähdettävä liikkeelle. Taidan ihan piruuttani mennä portaat alas täältä kuudennesta kerroksesta :D Lähikauppani on Prisma, joten siellä tulee liikuttua hyvä matka sisääntuloportilta maitohyllylle ja maitohyllyltä kassalle :) Lisäksi illalla alkaa kansalaisopiston astangajooga, ihanaa ja kamalaa. Ihanaa siksi koska tykkään lajista, kamalaa siksi että olen eilisen jäljiltä jumissa ja kankea kuin mikä. Täytyy sanoa ohjaajalle, että jos hänellä on tapana työntää tai vetää oppilaita pidemmälle venytykseen, niin jättää sen tänään väliin minun kohdallani.