Kisa 1/3: Bodom Trail - Onnistuminen!

1.48,24! Se on virallinen loppuaika. Aika tarkalle meni oman kellon kanssa, vain kolme sekuntia eroa :) Viime vuonna oli enemmän eroa, oma kello 1.56,40 ja virallinen 1.55, 41. Mutta oli miten oli, parannusta viimevuotiseen tuli yli 7 minuuttia! Aika kova, vaikka itse sanonkin :)

Eilisiltana en saanut unta. Tämä päivä jännitti. Odotin tulosparannusta, samalla jännitin että entä jos sitä ei tule. Olenko saanut peruskuntoa ja vauhtikestävyyttä syksyn, talven ja kevään aikana? 

Aamulla oli hyvä fiilis. Aurinko paistoi, jo varhain oli lämmintä. Kahdeksan jälkeen lähdin pyöräilemään Tikkurilaan, josta oli bussikuljetus kisapaikalle. Tosi kivaa, että  (edestakainen) kuljetus oli järjestetty, vieläpä edulliseen hintaan. 

Olin viimeisessä lähtöryhmässä, eli Pirttimäkeen saapumisen jälkeen oli noin tunti aikaa ennen lähtöä. Hyvä aika verrytellä ja jonottaa vessaan :D Tunnelma ympärillä oli iloinen. Vähän jännitin myös lähtöryhmää: entä jos olen porukan hitain, jos jään ryhmästä ja eksyn? 

Alkumatka oli hiekkatietä. Lähdin liikkeelle reippaasti mutta varovasti. Ennen lähtöä yksi naisten sarjan suosikeista muistutti haastattelussa, että alun puolitoistakilometrisellä hiekkatiellä ei pidä juosta jalkoja altaan, muuten tulee vaikea retki. 

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 6.44. Syke oli jo heti lähdön jälkeen 168, koko matkalle keskisykkeeksi tuli 170. Reilut kolme kilometriä oli helppoa ja letka liikkui sujuvasti. Sen jälkeen vauhti hidastui, kilsat 4-10 menivät vauhdilla 9.00-10.19. Sen verran seurailin mittaria, että tiesin olevani viime vuotta edellä. Silloin keskivauhti koko matkalle oli 9.40. 

Letkassa juostiin pari kertaa harhaan, ei paljoa, vain muutaman kymmenen metriä. Porukka ehkä katseli vain jalkojaan ja seurasi edessä olevaa selkää. Nopeasti joku huomasi että nyt ei enää näy reittimerkkejä niin sitten palattiin takaisin ja etsittiin oikea suunta. Loppumatkalla kompastuin juureen, en silloin vielä kaatunut. Vähän myöhemmin olin yhtäkkiä mahallani maassa, onneksi kaaduin pehmeälle purulle :D 

En seurannut aikaa matkalla, joten en tiennyt ennen kuin maalissa että paljonko tuli kohennusta. Sitten kyllä hymyilytti kun näin lukemat. Hetken käveleskelin ja sitten istuin nurmikolle. Siinä alkoi itkettää. Oikeasti, melkein 8 minuuttia parempi aika, ja matka kuitenkin "vain" 12 km. Näin paljon olen kehittynyt vuodessa. Keskisykekin oli reilusti matalampi, vuosi sitten 178, nyt 170.

Tapahtumasta jäi tosi hyvä mieli. Ylämäet pääosin käveltiin letkassa, mutta jaksoin juosta loppuun asti, omasta mielestä juoksuvauhti pysyi aika samana koko ajan, oli juoksuosuus sitten pitkä tai lyhyt. Muutamassa kohdassa olisin päässyt lujempaa; kuraisimmissa paikoissa letka paikoin pysähtyi kun jotkut miettivät mikä olisi paras tapa mennä kurakohdan yli. Jossain kohdassa ohitin yhden arpojan "mitenkähän tästä pitäisi mennä" ja huikkasin ohimennessäni "läpi vaan!" :) Sinänsä ei haitannut vaikka muutamissa tasaisemmissakin paikoissa käveltiin. En usko että kauhean paljoa jäi vauhtivarastoon. Voi olla että kävelypätkien ansiosta jaksoin juosta lopun tasaiset pätkät. Keskivauhdiksi tuli 8.57.

En ollut ottanut ruokailua kisan jälkeen, epäilin ettei lämmin ruoka maistu niin pakkasin reppuun evästä. Kisapaikalla oli myös tarjolla banaaneja, suolakeksejä, proteiinijuomaa ja urheilujuomaa. Hyvin pärjäsin kotiin asti! 

Paluukuljetus lähti kahden jälkeen, eli siihen oli melkein parin tunnin odotus. Lopussa alkoi olla vähän huono olo; alue oli kauttaaltaan auringonpaahteessa, varjopaikkoja ei oikein ollut. Bussimatkalla haukottelin aika lailla ja kotona meninkin suihkun ja ruokailun jälkeen parin tunnin päiväunille. Illalla iski päänsärky, joka ei tunnu menevän millään ohi. Aurinkolasit oli mutta hattu olisi ollut kova sana! Lihaskipua ja -jäykkyyttä ei ole ainakaan vielä, mutta päänsäryn takia on tuskan hikinen ja vähän oksettava olo. Toivottavasti se siitä tasaantuu pian. 

Mutta siis tänäkin vuonna mitä mainioin tapahtuma ja todella hyvin toimivat järjestelyt. Jo tässä mietin että ensi vuonna uudelleen...