No niin, elämä jatkuu Bodom Trailin jälkeen :)
En tiedä sainko Bodomilta pahan nestehukan vai keskivaikean auringonpistoksen, ilta meni maatessa. Ensin nukuin kahden tunnin päikkärit, sitten kärsin muutaman tunnin hillittömästä päänsärystä joka ei meinannut mennä ohi vaikka otin useamman särkylääkkeen. Kahteen kertaan oksensin. Sitten makasin sohvalla, kylmällä vedellä kasteltu pyyhe naamalla ja kuuntelin äänikirjaa. Yle Areenassa on kuunneltavissa, kun Matti Rämö lukee ensimmäistä pyöräilykirjaansa Rengasrikkoja Saharassa.
Perjantaiaamuna lähdin töihin, aamupäivän oli vielä lievää päänsärkyä mutta sen jälkeen olo normalisoitui. Päivän mittaan alkoikin sitten odotettu lihasten jäykistyminen. Olin mennyt aamulla junalla töihin koska tuntui että viiden kilometrin ylämäkivoittoinen työmatkapyöräily on liikaa. Iltapäivällä myöhästyin junasta ja koska en viitsinyt seistä laiturilla yhdeksää minuuttia odottamassa seuraavaa niin lähdin kävellen kotiin. Ajattelin, että siinä lihakset varmaan vertyy.
Niin taisi käydä. Lauantaikin oli työpäivä, ja silloin pyöräily töihin ja kotiin sujui. En kuitenkaan lähtenyt lenkille ennen kuin vasta tänään. Nukuin aamulla pitkään joten lenkki osui pahimpaan helleaikaan, iltapäivälle yhden kahden aikoihin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuuli kävi mutta ei se paljoa viilentänyt. Olin ajatellut juosta noin kympin ja saldoksi tuli 10,5 km aikaan 1 h 21 min. Keskivauhti oli 7.41 ja syke 157. Syke taas vähän korkea mutta syytän lämpöä ja reitin ylämäkiä. Olen huomannut ettei kilometrivauhti kauheasti hidastu vaikka koko kilsa olisi ylämäkeä, hissuttelun sijaan pikemminkin loikin mäet ylös päkiöillä. Syke nousee korkealle mutta yleensä myös laskee seuraavassa alamäessä.
Lenkin jälkeen katsoin jääkiekkopelin ja sitten lähdin vielä pyöräilemään. Toteutin "haaveen" ja poljin lentokentän ympäri :) Googlen kartta ei ollut paras mahdollinen, kotona kirjoitin kaksi reittivaihtoehtoa paperille ja osoittautui että molemmat menivät Siltaniityntien kautta. Kas kummaa, tie olikin soratie, joka oli suljettu puomilla!
Ei siinä, pyörä mahtui puomin ali niin jatkoin matkaa. Välillä mietin, että tämä ei taatusti ole mikään "virallinen" lentokentän ympäriajoreitti. Jossain kohtaa mietin, että mahtaako tie tulla sinne minne kartan perusteella päättelin sen tulevan, Vanhalle Tuusulantielle lähelle pajutilaa. Onneksi vastaan tuli juoksija, vakuutuin että tie menee jonnekin. Meni se siihen pajutilan risteykseen.
Ensi kerralla menen kierroksen toiseen suuntaan ja niin, että lähden kohti lentokenttää Ruskeasannasta. Googlen kartta ei kertonut, pääseekö huoltoteitä pitkin pyörällä. Mutta menen katsomaan, meneekö kentän ympäri asfalttilenkki ja pääseekö sen ympäri ilman että täytyy ajella Tuusulan metsissä :) Tälle lenkille tuli mittaa 28,95 km, aikaa meni 1 h 38 min. Keskisyke hyvä 138. Vaikka taas manailin muutamaan kertaan, että on mun vaihteeton mummokiituri aika raskas polkea, etenkin ylämäissä ja etenkin vastatuuleen... Jostain kun saisi halvalla hyvän maantiepyörän niin johan kiinnostaisi tehdä huomattavasti pidempiä pyöräilyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti