 |
| Hraunfossar |
Tämän kesän lomareissu suuntautui Islantiin, neljän naisen voimin valloitimme saaren. 10 päivän reissuun kuului saaren kiertäminen autolla, niin että 7 yötä yövyttäisiin teltassa maastossa ja leirintäalueilla, ja 2 viimeistä yötä oltaisiin majatalossa Reykjavikissa. Aika hyvin toteutui. 4 sadeyötä kestettiin teltassa, sitten oli pakko ottaa ylimääräinen majataloyö koska teltta alkoi päästää vettä sisälle. Kun saimme kamppeet kuiviksi niin pari viimeistä yötä meni taas hyvin. Ainoa vaan että oli hirveän kylmä, melkein aina yölämpötila oli vain 2-3 astetta. Tarkoittaa sitä, että pyjamahousujen alla oli pitkät kalsarit ja jalassa villasukat. Yläkerrassa merinovillapaita, fleecetakki ja untuvatakki, unohtamatta pipoa päässä!
Viikossa kun etenimme 2000 kilometriä niin aika paljon oli autossa istumista. Pari ekaa päivää oli kunnon ajopäiviä, pääsimme pohjoiseen Mývatnin aluelle. Piti jäädä Akureyriin toisena iltana ja mennä kolmantena päivänä Mývatnille, mutta päätimme ajaa 100 km pidemmälle jolloin pystyimme jäämään kahdeksi yöksi samaan paikkaan. Kun jäi yksi teltan purkaminen ja kasaaminen pois, oli aikaa liikunnalle.
Olimme suunnitelleet vaeltavamme Dimmuborgiriin mutta toisin kävi. Grjólagjá-luolan kohdalla missasimme merkityn reitin ja lähdimme taivaltamaan ryteikön läpi kohti Hverfelliä. Se on sammuneen tulivuoren kraateri. Porukasta kaksi hermostui jossain kohtaa ja kääntyi takaisin. Sovittiin, että ajavat autolla Hverfellin juurelle ja kiivetään sitten kraaterin laelle yhdessä. No, niinhän siinä kävi että me kaksi osuimme merkitylle polulle vain 150 metrin päässä eroamispaikasta. Kraaterille oli matkaa kymmenisen minuuttia. Totesimme, että odotusaika on turhan pitkä joten kiipeämme noin 600-metrisen nousun. Kävimme ylhäällä ja kipitimme alas. Banaanin ja skyriä välipalaksi ja kavereita odottamaan.
 |
| Anna ja Henna aseistautuivat ötököitä vastaan |
 |
| Hverfellin kraateri |
Kun kaverit saapuivat paikalle, kiipesimme uudelleen kraaterin laelle. Lähdimme kävelemään sen ympäri. Halkaisija oli noin kilometri ja ympärysmitta noin kolme kilometriä. Mäkiä ja kovaa tuulta oli laen täydeltä! Matkamittarini sanoi, että matkaa koko vaellukselle kertyi 10,09 km johon meni aikaa 2 h 18 min. Keskisyke 124 reitillä, jossa nousua oli 305 ja laskua 320 metriä. Alas päästyä totesimme, että menemme Dimmuborgiriin autolla. Sen verran oli takapuolet ja reidet kovilla noissa nousuissa.
Tämä vaellus tapahtui sunnuntaina. Toisen vuoro oli torstaina. Olimme ajaneet tiistaina etelään ja yöpyneet Skaftafellin kansallispuistossa. Koska satoi, päätimme jättää lenkkeilyn siellä väliin, ajaa Hellaan ja ostaa sieltä bussiliput Landmannalaugariin. Meidän vuokra-Toyota Corollalla ei ollut mitään asiaa sisämaahan... Keskiviikkoiltana saavuimme perille, ja aikaisin torstaiaamuna lähdimme noin viiden kilometrin vaellukselle. Aika kova maasto oli taas, ensin 3,5 kilsaa ylämäkeen ja sitten 2,5 kilsaa alamäkeen. Kyllä sai alamäessäkin varoa, sellaisessa Mordorin kivikossa mentiin... 4,88 km aikaan 1 h 19 min. Nousua 160 ja laskua 165 metriä.
 |
| Islannin Mordor |
Torstaille saimme toisenkin vaelluksen. Lähdimme yöksi kuumalle joelle, jonne pääseminen vaatii joko kuntoa tai suurta päättäväisyyttä. Parkkialueelta joelle on 3,5 kilometriä, ja polku kulkee vuoren seinää ylöspäin. Kannoimme joelle telttakamat vain huomataksemme, että joka puolella on telttailun kieltävät merkit. Emme luovuttaneet, vaan lähdimme patikointipolulle. Pystytimme teltan ensimmäisen mäen taakse, niin ettei sitä nähnyt ihan suoraan joelta :D Ei antanut luonne periksi raahata telttakamoja - ja juhannusjuomaksi hankittua 3 litran punaviinipänikkää - takaisin alas. Ja hei, perjantaina pysähdyimme vesiputouksille, ja Skogafossin luona kävelimme 400 porrasta putouksen ylle!
 |
| Jaksaa jaksaa... |
 |
| Kuuma joki |
Kotiin tulimme sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Nukkumaan pääsin 2.30, ja herätys oli klo 8.30. Vähän meni työpäivä sumussa... Viime yönäkin valvoin yhteen asti. Mieli tekisi juoksemaan, mutta en lähde ennen kuin saan väsymyksen pois. Vaikka reissussa nukuttiin näennäisesti hyvin, noin klo 22.30-8.00, oli varsinkin telttailu kovin levotonta. Toisinaan tuuli niin kovaa, että pelkäsimme teltan lentävän tiehensä. Sadekuurot hakkasivat teltan pintaa, ja kylmyys hiipi makuupussiin. Automatkoilla ei oikein saanut päikkäreitä, kun aina jonkun piti ajaa ja toisen lukea karttaa. Lisäksi pysähtelimme kuumiin lähteisiin, uimahalleihin sekä nähtävyyksille.
Kiva oli reissu mutta kiva on olla taas kotona. Olisi kyllä pitänyt kotiutua jo lauantaina että oltaisiin saatu yksi toipumispäivä ennen töihin menoa :D Loppuun vielä muutama fiilsitelykuva hienoista maisemista:
 |
| Vik. Tänne meren rannalle jäi sydämeni ja pääni |
 |
| Seljalandfoss. Putouksen takana meni polku jossa taatusti kastui |
 |
| Godafoss |
 |
| Mannerlaatat kohtaavat Thingvellirin kansallispuistossa |
 |
| Merivesi oli kylmää... |
 |
| ... mutta kuumissa altaissa ja lähteissä tarkeni! |
 |
| Etsi kuvasta lammas tai kaksi. Ihmisasukkaita saarella on 330 000, lampaita 481 000. |
 |
| Reykjavikissa paistoi tietysti aurinko, sisätiloissa kun yövyttiin |
 |
| Paluumatka lentokentälle. Ei huonot näkymät auton sivuikkunasta |
Näyttääpä upealta! Islanti on hiipinyt vaivihkaa ajatuksiini kiinnostavana matkakohteena, eivätkä tällaiset postaukset varsinaisesti matkakuumetta lievitä. :D Ehkä joskus!
VastaaPoistaSuosittelen, hieno maa! Alussa tosin meinasi iskeä maisemaähky kun vedettiin ekat 1000 km kahteen päivään :D Nelikostamme kaksi on käynyt Islannissa aiemmin, toissakesänä. Olivat silloin vain eteläosassa niin saivat nyt hekin uusia elämyksiä. Luin jokin aika sitten Matti Rämön kirjan Polkupyörällä Islannissa, se oli se ihan viimeinen niitti siihen että pakko oli päästä sinne. Nyt sitten mietitäänkin että mihin seuraavaksi, vaeltamaan Barcelonaan tai kaupunkilomalle Krakovaan ja Wieniin tai pyöräilemään Ahvenanmaalle tai tai tai...
PoistaVaikuttaa hienolta reissulta!
VastaaPoistaJoko olet päässyt juoksemaan ja oletko tulossa Paavolle huomenna? :)
Tänään kävin juoksemassa 45 minuuttia, aika raskasta oli... En tule huomenna, ihan kauhea väsymys ollut päällä koko viikon. Vaikka aikaero oli vain 3 tuntia niin silti ei meinaa saada unta vaan tulee öisin valvottua yli yhteen saakka :( Paavo kyllä houkuttelee tapahtumana, taidan laittaa sen ensi vuoden kalenteriin. Pirkan Hölkkä on nyt päätetty vaeltelun innoittamana, olisin jo ilmoittautunut mutta se alkaakin vasta elokuun alussa :0
PoistaMoikka,
VastaaPoistaluin vanhempia postauksia liittyen lonkkavaivaasi. Itse olen kärsinyt pitkään samasta vaivasta ja nyt varmaankin alkoi juoksutauko. On nimittäin pelkkä istuminen ja nukkuminen yhtä tuskaa.
Antaisitko vinkkejä vaivaan? Olen itse menossa nyt toiselle fysioterapeutille ensi viikolla, katsotaan josko siitä olisi apua.
Kuinka kauan jouduit pitämään taukoa juoksusta/kävelystä? (itse käyn myös salilla ja poljen työmatkoja)
Parhaat jumppaliikkeet ja lääkkeet? Auttoiko kylmägeelit, voltaren mitään?
Ja muutenkin parhaat vinkit ja mitä itse tekisit toisin jne :)
Kiitos kovasti jos viitsit vastata!
Moikka!
PoistaMinulla juoksutaukoa tuli 4 kk. Ehkä olisin päässyt vähemmällä jos olisin vähentänyt juoksua heti vaivan alkaessa. Jätin pois salitreenit ja palauttavan kuntopyöräilyn sekä yhden juoksulenkin. Mutta kipitin parituntisen pitkiksen ja pitkiä vetoja (lenkin kesto yleensä 1 h 20 min). Neljä viikkoa meni niin että kaksi lenkkiä per viikko, ajallisesti n. 3,5 tuntia. Lonkka oli kipeä aina vasta seuraavana päivänä. Kunnes viidennellä viikolla siihen sattui koko ajan. Lähdin silti puolimaratonille, mikä jälkiviisaana todeten oli virhe. Lonkkaan turposi nyrkinkokoinen pallo enkä pystynyt kahteen viikkoon nukkumaan vasemmalla kyljellä.
Työterveyslääkäri sanoi että "sulla on tenniskyynärpää" - lonkassa! Viikon söin kipulääkettä (Pronaxen) kunnes menin urheilulääkärille joka diagnosoi bursiitin ja kirjoitti lähetteen fysioterapiaan. Söin vielä toisen viikon kipulääkettä ja sen jälkeen pystyin kävelemään ja pyöräilemään. Mutta esim. joogaa lonkka ei kestänyt pariin kuukauteen, huomasin selvästi niissä liikkeissä missä piti seistä yhdellä jalalla.
Fysioterapiassa keskityttiin toiminnalliseen kuntoutukseen. Fyssari venytti lonkankoukistajia ja etureisiä, mutta hierontaa teki vain parilla kerralla. Muuten olin tilan kuntosalissa tekemässä liikkeitä, sain koko kropalle saliohjelman. Kotona venytin koukistajia niin, että toinen jalka on polviseisonnassa, toinen edessä niin että molemmissa polvissa on 90 asteen kulma. Tätä päivittäin ja vähintään minuutti per puoli, usein pidin pidempäänkin. Jo parissa kolmessa viikossa tuli paljon lisää liikkuvuutta. Sain myös vinkin, että kun seisoo portaalla niin toinen jalka voi heilua ilmassa, tulee niveleen liikettä ilman rasitusta.
Toivottavasti vaivasi helpottaa, tuo on kyllä viheliäistä! Itse olen iloinen siitä, että maltoin pitää riittävän pitkän juoksutauon, enää ei ole ollut ongelmia. Salilla teen yhä alkulämmittelyssä kepin kanssa fyssarin neuvoman liikkeet, että keppi ja kädet ojentuvat eteen samalla kun toinen jalka ojentuu taakse. Yhden jalan liikkeet kehittävät lihastasapainoa mutta samalla täytyy kontrolloida lonkkaa että se pysyy paikallaan. Urheilulääkärin mukaan keskikroppani lihaksisto ei ollut riittävän vahva juoksemiini kilometreihin (vaikka niitä oli vain 30-45 per viikko), samoin koko kropan lihastasapaino kaipasi vahvistusta. Aloinkin käydä kuntoutusvaiheessa pilateksessa jonka olen nyt vaihtanut astangajoogaan.
Tottakai vastaan, on ilo jos voi omilla kokemuksilla auttaa toista! :)