Pirkan Hölkkä 2017

Pus! <3 

Kuva kertonee olennaisen. Numerolappukausi päättyi Pirkan Hölkkään, maaliin pääsin ja varsin hyvillä mielin. 

Aamuun asti jännitin, saanko reissuun seuraa. Juoksukaverini on ollut flunssassa, ja mietti kestääkö terveys. Hän päätti lähteä, olimme puhuneet että jos tuntuu pahalta niin on ihan okei jättää kesken. Kaverilla oli sauvat mukana, hän käveli ja minä hölkkäsin samaa vauhtia. Näin mentiin 14 km, kunnes hän ilmoitti keskeyttävänsä seuraavalla huoltopisteellä noin puolen kilometrin päässä. Hän sanoi minulle että lähde menemään omaa tahtia. Niin tein. Toki ensin tuli paljon kävelyä koska oli juomapiste ja heti perään ylämäkiä.

15 kilsan kohdalla pääsin kunnolla juoksemaan. Tulimme polkuosuudelle, ja ilokseni huomasin että juoksutossuilla on meno päällä. Jo heti tässä pääsin jopa ohittamaan ihmisiä, wau! Viidentoista kilsan ja Taivalpirtin huoltopisteen (reilu 19 km) välissä ohitin varmaan parikymmentä henkilöä, suurin osa tosin oli sauvakävelijöitä, mutta silti. Kerrankin näin päin että minä pääsin ohittelemaan! Kahdenkympin jälkeen oli jopa pieni flow. Olin päättänyt etukäteen, että kävelen ylämäet, jotta voimat riittää loppuun asti. Jalat olisi halunneet viedä, mutta kerrankin toteutin suunnitelmaa ja kävelin. Tasaisella ja alamäissä meno oli kevyttä ja helppoa. Missään vaiheessa ei tullut olo, että noutaja olisi lähellä. 

Taivalpirtiltä olin soittanut ystävälleni, joka sanoi tulevansa Sääksjärvelle vastaan ja juoksevansa loppumatkan kanssani. Niinpä viimeiset 8 km sain taas juosta seurassa. Syke ehkä vähän nousi kun juteltiin paljon, mutta edelleen jaksoin. Huoltopisteiden tarjonta riitti, vasta viimeisellä pisteellä otin yhden energiageelin. Ei se kevyitä jalkoja antanut viimeiselle kolmelle kilometrille mutta tekipä sen että yli kymmenestä mentiin ohi vieläkin! Viimeinen hivuttava ylämäki mentiin juosten, ystäväni edelle sanoen "pysy perässä, kyllä sinä jaksat". Viimeisessä mutkassa ennen maaliin kääntymistä sanoin, että yhtään en pysty kiristämään vauhtia. Maaliin kääntyessä katsoin taakseni; ei sieltä enää ketään tule! 

Aika ei sinänsä ollut kummoinen, 4.51,58 virallisissa tuloksissa. Mutta se fiilis! Eka 11 km vei aikaa 1 h 46 min, mutta sanoin kaverilleni että tuntuu siltä kuin olisi vasta lähdetty matkaan. Kuulumisia vaihdettiin kauniissa maisemissa. Kaverin keskeytyksen jälkeen menin 10 km yksin. Ohitin monia, ja Taivalpirtin jälkeen menin pitkiä pätkiä yksin. Ketään ei kuulunut takana, ketään ei näkynyt edessä. Onneksi oli riittävästi sekä sinisiä nauhoja että kylttejä, niin en eksynyt reitiltä :D Ja lopuksi kaverin kanssa 8 km, jossa ohiteltiin lisää. Välillä joku kuului tulevan takaa, mutta aina päästiin tasamaalla karkuun. Pari kilsaa ennen maalia osoitin ystävälleni kahta miestä, joista toinen käveli sauvojen kanssa ja toinen ilman, että nuo me kyllä ohitetaan vielä. En tiedä kuulivatko he sanani, koska seuraavassa alamäessä juoksivat ja pääsivät jonkin matkaa edelle. Mutta mepä tulimme takaa ja menimme siinä viimeisessä ylämäessä ohi ja pidettiin heidät takana loppuun asti :D Loppuaikani ei siis ollut erityisen hyvä, mutta tärkeintä oli se että rauhallisen alun ansiosta jaksoin juosta loppuun asti. Vasta viimeisellä kahdella ja puolella kilometrillä tuijottelin matkamittaria aika tiuhaan, että koska tämä loppuu. Voimat tuntuivat loppuvan 200 metriä ennen maalia, mutta samalla oli olo että lyhyelle maalisuoralle käännyttäessä olisin voinut kehittää vielä pienen kirin, jos olisi ollut joku pyrkimässä ohi. 

Se, että jaksoin juosta loppuun asti, ja että nopein kilsa (7.22) oli kilsa numero 31, tuovat erityisen hyvän olon. Kerrankin oli niin, että en jo muutaman kilometrin jälkeen alkanut tuijottaa mittaria, että muuttuisipa kilometrimäärä nopeasti. Ja toinen asia: ensimmäinen Pirkan Hölkkäni vuonna 2013 kului aikaan 4.51,15 eli tänään "hävisin" siihen vain 45 sekuntia vaikka menin ekat 14 km kävelyvauhtia! Tämä antaa valtavasti uskoa omaan tekemiseen, ja motivoi ihan hirveän paljon. Toki voi olla, että jos olisin mennyt nuo 14 km kovempaa, sillä n. 163 keskisykkeellä mitä loppumatkan, niin loppuaika olisi voinut olla heikompi. Toisaalta, juomapullovyössäni oli energiageelejä ja rusinoita, eli jonkinlaista apua olisi ollut saatavilla.

En tiedä mitä apua tuohon keksisi... Jalat on kerrankin hyvässä kunnossa, vain yksi rakko yhdessä varpaassa eikä tunnu siltä että kynsiäkään heiluisi tämän reissun jälkeen. Mutta ne urheilurintsikat! Kuvassa vasemman olkavarren yläosa. Oikea puoli näyttää samalta, samoin molempien kainaloiden alunen, samoin kehoa kiertää punainen raita rintsikkatopin alareunan kohdalla. Kyllä on niin, että tuo vaate tuli nyt tiensä päähän. Ehkä se sitten oli liikaa käytössä kulunut, vaikka bapakalta tuntuikin. Loppumatkasta huomasin että vasenta kainalonalusta hiertää, mutta kaikki muu tuli yllätyksenä. On se kanssa, sen kerran kun kroppa kestää niin sitten pettää vaatteet!

Pirkan Hölkkä tapahtumana

Ilmoittautuminen aukesi elokuun alussa, ja heti laitettiin kaverin kanssa itsemme mukaan. Hinnaksi tuli 40 €. Ehdin jo huolestua että tuleeko numerolappua kotiin, se tuli keskiviikkona kun juoksu oli sunnuntaina.

Kuljetus ja lämmin ruoka oli mahdollista tilata etukäteen, kisapäivänä olisi ollut myös aamiaismahdollisuus Kauppahallissa. Käytin näistä vain kuljetusta lähtöalueelle, sitäkin siksi kun kyytini perui edellisiltana. Ihan mahtavaa, että kyytiin pääsi myös ilman etukäteisilmoittautumista, kunhan varasi kyytimaksun 5 € mukaan.

Jostain syystä kuvittelin, että reitti olisi mennyt enemmän poluilla. Aika paljon oli tiepätkiä, niin soraa, metsätietä kuin asfalttiakin. Toisaalta se on hyväkin asia. Alusta ei ole liian pehmeä, eli aloittelijakin uskaltaa varmasti lähteä mukaan kun ei ole pelkkää pehmeää polkua. Maaston vaihtelu on kivaa. Yhteistä kaikelle on hienot maisemat. Erityismaininta reitin merkkaamisesta, aina pelkään eksymistä ja ennen kisaa näin painajaisen aiheesta. Siniset nauhat erottuivat helposti, eikä yksin juostessa tullut missään risteyksessä sellaista oloa että mihinkähän suuntaan pitäisi mennä. Loppuosan kuntoratapätkälle käännyttäessä saimme kuulla toivotuksen "tervetuloa Hervantaan!" :)

Huolto toimi hyvin matkan ajan, pisteitä oli 6. Kilsat n. 6, 10, 14,5, 19,7, 26 ja 29. Joka pisteellä oli vettä ja ihanaa että monessa myös mehua. Yhdessä join urheilujuomaa, muuten vettä ja mehua. Myös mustikkasoppaa ja suolakurkkua oli useammassa paikassa. Taivalpirtillä olisi saanut banaania, mutta oli kiire soittaa ystävälle niin erehdyin menemään siitä ohi. Huoltopisteillä talkoolaiset tarjosivat kyllä kaikkea ja noin muutenkin oli hyvä tsemppausmeininki. Maaliin olisin kaivannut muutakin kuin vettä ja mehua. Lämpimän keiton oli toki voinut ostaa etukäteen, mutta ainakaan minun kehoni ei halua ruokaa heti pitkän suorituksen jälkeen. Olisi ollut kiva saada edes palautusjuoma tai banaani.

Kaikkinensa tykkään Pirkan Hölkän tunnelmasta. Tänä vuonna meitä oli 1200, joista varmasti osa oli juoksemassa tosissaan ja rikkomassa ennätyksiä. Paljon on kuitenkin myös fiilistelijöitä, jotka ovat mukana vähintään kahden sukupolven voimin. Tapahtumasta jää leppoisa maku.

Mutta nyt palauttelemaan ja sen jälkeen kohti uutta peruskuntokautta. Lokakuu saattaa olla kokonaan vapaa juoksusta, aion vielä ulkoiluttaa Poweri-Paawoa (renkaan korjaus vei maanantaina vain 2 tuntia) sekä käydä salilla niin venyttelytunneilla kuin uusia jumppia kokeilemassa. Tekee varmaan ihan hyvää nollata pää juoksusta, ennen kuin uusi pk-kausi ja uusi Running Academy - valmennus alkavat.

Tsemppiä teille joilla kisakausi vielä jatkuu!