Kohti Karhunkierrosta, viikko 22: elämäni pisimmät vedot ja erinäisiä pohdintoja

Koivuissa jo vihertää :) Tällä viikolla noudatin treeniohjelmaa vain osittain mutta samalla koin suuria onnistumisen hetkiä.

Hukkasin bussikorttini pääsiäislauantaina, minkä vuoksi jouduin pari päivää kulkemaan junalla. Tiistaina oli iltavuoro, niin pääsin taajamajunalla Oriveden keskustaan. Keskiviikkona aamulla juna jäi asemalle, tein sieltä kävelylenkin töihin. 4,3 km / 45 min / keskisyke 115. Osittain koin huonoa omaatuntoa siitä, että laitoin mittarin käyntiin ja tein tämmöisestä kävelystä treenin. Mutta samalla, miksi ei? Joku hölkkää 45 minuuttia keskisykkeellä 115, miksi se kelpaa ehdottomasti treeniksi mutta  kävely kenties ei? Miksi puolen tunnin työmatkapyöräily lasketaan treenimääriin, mutta kävelyä ei? Onko edelleen vallalla ajatusmaailma, että kävely on hyväksyttävää treeniä vain jos vedetään vauhdikkaasti sauvojen kanssa mäkisessä maastossa? Milloin kävely on hyötyliikuntaa, milloin treeniä? Itselläni on sellainen periaate, että kun kävelen puolitoista kilometriä bussipysäkiltä kotiin, se on hyötyliikuntaa. Tai jos kävelen aamulla bussiasemalle, matka kestää puoli tuntia ja se on hyötyliikuntaa. Treeniksi se menee silloin, jos oletettu kesto on kolmen vartin luokkaa. Saa esittää vasta-argumentteja! :)

Keskiviikkona illalla menin salille, alkuun soutua puoli tuntia ja perään 40-minuuttinen The TRIP. Spinningillä korvaan juoksuvedot 3 x 5 x 150 metriä. Soudussa huomasin, että pakara ja takareisi kestävät soutua, ahkera venyttely on siis ollut avuksi. 

Perjantai oli jännittävä päivä. Pisimmät juoksuvedot ovat olleet sellaisessa sarjassa, missä on menty 10, 8, 6, 4, 2 ja 1 minuuttia. Nyt ohjelmassa oli 3 x 1,6 km. Olin etukäteen varsin kauhuissani. Hittolainen, reilu puolitoista kilsaa on hirveän pitkä matka! Jaksanko edes yhtä, saati kolmea? Alkuverkka oli kauhea, pohkeissa painoi. Ensimmäinen veto alkoi ylämäkeen, taas mietin että voisinko joskus mennä Teiskontietä toiseen suuntaan, saisin nuo pari ärsyttävää nousua alamäiksi. Toinen veto alkoi alamäkeen, muuten suuri osa oli hiekkatietä, loppuun loiva alamäki. Kolmas alkoi lyhyellä jyrkällä alamäellä mutta loppu oli tasaista asfalttia. Hämmentävää, en joutunut pysähtämään liikennevaloihin ennen kuin loppuverryttelyn lopussa. Vedot eivät olleet helppoja, noin 300 metrin kohdalla alkoi tuntua että pohkeet on ihan lopussa, ja aika taajaan tuijottelin matkamittaria. Lopussa olin kuitenkin iloinen: jaksoin! Vetojen välissä 2 minuuttia kävelyä. Ja, mikä mukavinta, vauhti on kiihtynyt veto vedolta. Ensimmäinen vauhdilla 7.41 keskisykkeellä 155, kesto 12 min 19 sek, toinen 7.28 / 157, kesto 11 min 58 sek ja kolmas 7.13 / 159, kesto 11 min 36 sek. 

Olosuhteiden pakosta jouduin tekemään pitkiksen lauantaina. Sunnuntaina lähdin Orivedelle teatteriin, joten olisin joutunut lähtemään lenkille aikaisin aamulla ehtiäkseni käydä suihkussa ja tehdä ruuan ennen klo 16 alkavaa esitystä (bussi lähti klo 14). Takaisin Tampereella olin iltakahdeksalta. Perjantain vedot eivät olleet optimaalinen lähtökohta kahden ja puolen tunnin lenkkeilylle Kaupin mäkisissä maastoissa. Ohjelmassa oli 193-196 minuuttia mutta lenkki jäi 40 minuuttia lyhyemmäksi. Kiersin kilpaviitosen kahdesti, kuntokolmosen kertaalleen ja helpon kolmosen kertaalleen, sitten hölkkäsin kotiin Kalevaan. Ihan täysiä kierroksia en liene tehnyt, tai sitten reitit ovat kylttien kertomaa lyhyempiä, sillä matkaa kertyi 15,2 km / 2 h 32 min. Menin hölkkä-kävelyä, eli vuorotellen 5 minuuttia hölkkää ja 2 minuuttia kävelyä. Kuva antaa osviittaa maastosta, tässä on kolmanneksi pahin mäki kilpaviitosella. Kun se tai joku muista pahoista tuli eteen kävelypätkän jälkeen, en tasan jaksanut hölkätä viittä minuuttia. Tein lyhyen kävelypätkän tarvittaessa, mutta sitten nipistin ne sekunnit pois seuraavasta kävelypätkästä. Muistutus itselle, jos ulkona on 20 astetta lämmintä niin puoli litraa juomaa on liian vähän. Ainakin Kauppiin. 

Iloisen siitä, että jalka kesti tämän viikon juoksulenkit. Tänään on lonkankoukistajissa jumitusta mutta se on normaalia väsymistä pitkiksestä, samoin kuin säärien etuosan ja pohkeiden tuntemukset. 

Kuulisin mieluusti kommentteja, onko asfalttipuolimaraton 18.5. (eli HCR) liian lähellä, kun viikkoa myöhemmin 25.5. on Karhunkierroksen 34 km? HCR houkuttaisi kovasti, kun nyt on osallistumisia myynnissä päivittäin. Ehdinkö palautua, kun oletus on että puolikkaalla kuluisi kaksi ja puoli tuntia? Ja oletus on, että Karhunkierrokseen käytän 6-7 tuntia? Lähtisin ilman muuta puolikkaalle, jos välissä olisi kaksi viikkoa, nyt on olo että viikko on ehkä sittenkin liian vähän.

Olen myös miettinyt elämää Karhunkierroksen jälkeen. Sitä että kesän treenaisin ilman ohjelmaa ja tavoitetta. Keskittyen ehkä GoGon kesähaasteeseen, jos kyseessä on sama kuin viime kesänä eli saa palkintoja sen mukaan montako kohtaa sadasta vaihtoehdosta tekee :) Maanantaina juttelin kaverini kanssa, kun ajoimme pois siskoni synttärijuhlista. Hän kertoi, kuinka on loukkaantumisten jälkeen treenannut fiiliksen mukaan. Olen nyt jo ainakin 6 talvea peräkkäin vetänyt juoksuohjelmaa seuraten. Entä jos vuodelle 2020 laittaisin tavoitteen syksylle? Silloin ei olisi "pakkoa" juosta marraskuusta toukokuuhun, vaan talven voisi keskittyä vaikkapa hankkimaan lihasvoimaa salilla. Keväällä voisi palata juoksubaanoille, jolloin ehtisi hyvin löytää juoksukunnon ennen syksyä. Silloin tulisi myös liikuttua tasaisemmin, kun kesä ei alkaisi palautumisella ja sillä, että pää on liikuntavihaamistilassa maratonin tai vastaavan jäljiltä. 

Näin tällä erää. Ensi viikolle olisi taas tarjolla 4 lenkkiä. Kilsan vedot (5 kpl) lienevät lasten leikkiä nyt, kun selvisin 1,6-kilsaisista... Toinen tehotreeni olisi lyhyet mäkivedot 15-16 minuuttia. Lisäksi hölkkä 32-33 minuuttia sekä pitkis 213-216 minuuttia. Lyhyen hölkän saatan korvata pyöräilyllä; kävin pumppaamassa renkaat täyteen liikkeessä (enkä saanut neuvontaa vaikka sanoin etten ole varma osaanko käyttää jalkapumppua, en sitten tiedä onko niissä tarpeeksi ilmaa, siksi syytä aloittaa lyhyellä lenkillä) joten pyöräilykausi voi alkaa. Siis jossei sada räntää... Huomenna aion mennä yhdistelmään bodycombat + yinjooga, oi oi se on kiva tapa aloittaa uusi viikko :) 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 21: lihasjumia vai vamman alku?

Viime viikolla bongasin leskenlehden, nyt sinivuokkoja. Mutta kas että onnistuin kuvaamaan juuri nuo varjossa olevat :D 

Maanantaina olin yinjoogassa venyttelemässä. Huomasin useammassakin liikkeessä, että vasen puoli on enemmän jumissa, etenkin pakaran ja lonkan seutu. Eilen illalla venyttelin kotona, lisäksi hieroin pakaraa piikkipallolla. Selkeitä kipukohtia on useita sekä keskellä pakaraa että sivussa. Viikon loppua kohti edetessä tapahtui sellaista, että kävellessä(kin) alkoi vaivata. Etenkin jalan nosto ja siirto eteen tuntuu, ei varsinaisesti kivuliaalta mutta kuitenkin.

Tiistaina juoksin viikon lyhyen lenkin. Piti olla 39-40 minuuttia, oli 27. Jalat lähti menemään niin annoin mennä, keskivauhdiksi tuli 7.38. Välillä piti kiristää vauhtia kun ohittelin kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia. Niinhän siinä monesti käy, että kun ensimmäinen kilometri lähtee oletettua vauhdikkaammin (7.45), sitten sitä lakkaa piittaamasta. Kuitenkin matkaa oli vain 3,6 km, niin ekan kilsan jälkeen ei huvita alkaa hidastamaan. 

Torstaina kävin Kaupissa, josta aloituskuvan sinivuokot. Oli siellä tätäkin:

Vähän liukasta alkuverkkaa 20 minuuttia, ei koko aikaa, koska Kuntokolmosen alkupää oli sulaa. Ja kuvan latupätkällä oli kohtia, joissa mahtui hölkkäämään pientareella. Ohjelmassa oli mäkivetoja 2 km. Olin ajatellut juosta Vesitornin lenkillä pitkää mäkeä ylös ja alas, suunnitelma meni uusiksi kun mäki oli reunasta reunaan jäässä. Eipä siinä mitään, Kuntokolmonen menee vieressä niin hyppäsin sille. En laskenut montako kertaa menin ylös ja alas, yksi pätkä oli reilut 100 metriä, ehkä 130. Tämä mäki:

Oikein inhottava, alussa tasaisen nousevaa mutta lopussa jyrkkenevä tömpäre. Ylhäällä tasasin aina hetken hengitystä, ehkä 20 sekuntia, sitten hölkkäilin alas ja taas ylös. Putkeen koko 2 km / 23 minuuttia. Sitten kävelyn ja hölkän vuorottelua kohti kotia 17 minuuttia, näin tuli tunti täyteen. Jokaisen vedon jälkeen tuntui siltä, että olen aivan puhki. Kotiin tultua taas tuntui siltä, että en ole lenkillä käynytkään. 

Venyttelin torstaina illalla pitkään, silti perjantai oli paha päivä. Kroppa oli aivan jumissa, etenkin takaketju. Päätin lähteä leppoisalle tunnin kävelylenkille, toiveena että se avaisi lihaksia. Muuten se niin tekikin, mutta vasen pakara on nyt se ongelmatapaus. 

Pitkistä olin suunnitellut tähän päivään eli lauantaiksi, koska sunnuntaina lähden siskoni syntymäpäiville Sammattiin. Jos sunnuntai olisi ollut vapaa, olisin siirtänyt pitkiksen sinne. Nyt totesin pakaran vaivaavan istuessa ja kävellessä sen verran, että vaihdan sisäliikuntaan. Olin ajatellut sisäsoutua 45 minuuttia ja pyöräilyä tunnin, soutu piti kuitenkin lopettaa puoleen tuntiin. Alku meni hyvin, mutta noin vartin kohdalla alkoi olla tuntemuksia. Mitä pidemmän aikaa meni, sen polttavammaksi kipu muuttui. Jätin soudun sikseen ja kokeilin pyörää, se olikin pakaraystävällisempi laji, ei tuntunut mitään. Täytyy nyt seurata tilannetta, että onko kyseessä paikallinen jumitus vai pukkaako jonkinsortin vammaa. Hyvä merkki on toki se, että pyöräily sujui. Olen jo suunnitellut ulkopyöräilyä, täytyy vaan ensin käydä pyöräliikkessä hakemassa Poweri-Paawon renkaat täyteen ilmaa. Kotonani on ihan peruspumppu, ja sen kanssa on turhan raskasta pumppailla kun takarengas on täysin tyhjä ja eturengas maksimissaan puolillaan. Viime keväänä maksoin liikkessä 2 €, joten pieni vaiva on kiikuttaa fillari asuinkatuni toiseen päähän :) Että ainakin tässä vaiheessa on varasuunnitelma, jos käy niin että koipi ei suvaitse juoksua eikä kävelyä. Aion myös varata ajan hierojalle, nyt kun lentopallokausi on ohi niin hänellä saattaa olla vähemmän täyttä, ja lisäksi työvuoroihini jokseenkin sopivia vapaita aikoja. 

Bongaa kuvasta kuu! Olen joskus ajatellut olevani niin sanotusti kuuhullu, ja nukkuvani huonosti ne muutamat yöt täydenkuun ympärillä. Tällä viikolla on ollut toisin. Parina yönä unet jäivät vähiin, mutta se johtui siitä että en malttanut lopettaa Criminal Mindsin tuijottamista (kausi 13 saapui kirjastosta)... Olen kuitenkin nukahtanut joka ilta nopeasti, ja aamuisin on tuntunut siltä että uni on ollut sikeää. Yksi syy nukkumisen parantumiseen voi olla myös se, että parisuhdetilanne on selkiytynyt. Miesystäväni jättää nykyisen työnsä ja muuttaa Suomeen, toivon mukaan kesällä. Toki on jännittävää, koska sitten alamme elää arkea yhdessä, ei pelkästään loma-aikoja. Ja siitä on jo aika kauan, kun viimeksi asuin jonkun kanssa. Samalla on kiva että lentäminen vähenee eikä suhdetta tarvitse hoitaa Whatsappin ja Skypen välityksellä :) 

Mitä teidän kevääseen kuuluu, joko numerolappukausi on korkattu? Olin vähän miettinyt HCR:ää kun sinne on paljon paikkoja myynnissä, en nyt taida kuitenkaan uskaltaa ostaa lippua. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 20: mihin ne päivät meni?

Bongaa aloituskuvasta leskenlehti! Ja huom, olen vielä rajannut kuvaa pienemmäksi! :D Kevään ensimmäisen kukkasen näin tänään, lopultakin, hartaan ojanpohjien tuijottelun jälkeen :) 

Tämä viikko meni varsin vauhdilla. Alkuviikosta kirjastossa oli superhulina, koska ennakkoäänestys oli vielä käynnissä. Olin aika poikki työpäivien jälkeen. Kun käy tuplamäärä ja ylikin ihmisiä tavalliseen päivään nähden, siinä saa olla tarkkana. Kuka tahansa on potentiaalinen asiakas, joten kaikkia tervehditään ja seurataan meneekö henkilö äänestyskopille vai tuleeko kirjaston tiskille. 

Treeniviikko alkoi tiistaina, pääsin taas ylös sängystä riittävän aikaisin ehtiäkseni aamusalille. Olin ajatellut tehdä puolituntisen lenkin juoksumatolla, mutta koska mattojen kimpussa oli mies työkalupakin kanssa vaihdoin lennosta pyöräilyyn. 33 minuuttia pyöräilyä ja päälle vartti vatsalihastreeniä. 

Keskiviikolle olimme suunnitelleet tunnin lenkin ystäväni kanssa, mutta koska hän oli ollut kipeänä niin kävimme kahvilla. Sen jälkeen en ollut ollenkaan juoksutuulella, mutta päätin kävellä bussipysäkiltä kotiin (55 minuuttia).

Torstaina oli intervallien vuoro, juoksin illalla töiden jälkeen rautatieasemalta kotiin. 10 minuuttia verryttelyä, jonka jälkeen 2 x 3 minuuttia, 2 x 2 minuuttia, 2 x 1 minuutti, 2 x 2 minuuttia ja 2 x 1 minuutti, väliin 2 minuuttia kävelyä. Vauhdit olivat kovin vaihtelevia, johtuen maastonmuodoista. Pari vetoa meni kokonaan reiluun ylämäkeen, pari puoliksi alamäkeen, valtaosa kuitenkin tasaisella. Joka tapauksessa vetojen vauhdit vaihtelivat välillä 5.59 - 6.49. Hauskaa sinänsä, nopein ei ollut mikään minuutin vedoista vaan kaksiminuuttinen. Tiedän miksi näin: keskellä vetoa jouduin pysähtymään liikennevaloihin varsin pitkäksi aikaa, joten valoista päästyäni kiristin vauhtia saadakseni sykettä taas ylös. 

Perjantaina olin piiiiiitkästä aikaa GoGolla baletissa, voi että oli taas ihanaa! Ja voi että kun tuntui reisissä ja pakaroissa lauantaina! :D Huomaan että puolierot alkavat taas erottua selvemmin; vasen jalka väsyy tukijalkana nopeammin, etenkin konttausasennossa. Kunhan ei vaan enteilisi seuraavaa bursiittia tai muuta vastaavaa. Lienee syytä käydä lähiaikoina urheiluhierojalla tai osteopaatilla tai jollakin. 

Lauantaina olin päivän ystäväni kanssa. Kävimme ensin sushilla ja sen jälkeen menimme Pirkkahalliin matkailu- eli viinimessuille. Olin saanut liput Oriveden kaupungilta kiitokseksi villasukkajuoksun järjestämisestä. Kiersimme toki kotimaan matkailun hallin sekä puutarhahallin ennen kuin menimme viinialueelle. Ja keräsin kassiin varsin paljon esitteitä. Ystäväni on pyöräillyt Saariston rengasreitin pariin kertaan, se voisi olla minunkin juttuni. Totesimme että myös Rannikkoreitti kiinnostaa kovasti. 

Viinimessuilla maistelimme kolme lasillista kuohuvaa, se oli aivan riittävästi. Saimme sellaisen seitinohuen hilpeän fiiliksen, mutta samalla olon että ei tarvitse ostaa lisää maistelulipukkeita. Tilanne olisi voinut olla toinen, jos maha ei olisi ollut sushia täynnä... Messujen jälkeen suuntasin lähimarkettiin ostamaan uutta läppäriä. Entinen palveli huimat 7 vuotta, toki viimeiset kuukaudet niin että sitä ei ole voinut liikuttaa. Kannesta on irronnut niin paljon muoviosia, että se ei pysy ylhäällä vaan täytyy pitää kirjapinoon tuettuna. Vähän aikaa sitten dvd-asema söi levyn, sain sen kaivettua ulos mutta sen jälkeen asema ei tunnistanut mitään levyjä. Olin miettinyt, että muuten ehkä olisi riittänyt ulkoinen dvd-asema, mutta koska kansi on rikki niin joka tapauksessa tarvitsen uuden koneen. Ei vaan enää kauheasti löydy sellaisia, joissa on dvd-asema. Ostin perus-HPn, eiköhän se riitä minun käyttötarpeisiini, Areenan katsomiseen, bloggaamiseen ja kirjastosta lainattujen tv-sarjojen tuijottamiseen. On muuten Criminal Mindsin 13. kausi odottamassa... Päivä meni ohi melkein huomaamatta.

Tänään nousin ylös kymmenen jälkeen, söin aamupalan, hengailin hetken ja lähdin lenkille. Katsoin että taas näyttää tuulevan sen verran, että oman mielihyväni takia on viisaampaa mennä sauvakävelemään kuin juoksemaan. Ohjelmassa oli 186-190 minuuttia, menin 182. Ensimmäisen tunnin aikana mietin, että tuliko puettua liikaa (ohut pitkähihainen paita + ohut takki). Toisen tunnin aikana suunta oli eri, siinä aloin palella. Kolmannen tunnin aikana aloin kaivata hanskoja, sormet kangistuivat. Paikka paikoin aurinko lämmitti, mutta tuuli oli kylmä. Lenkin jälkeen kävin suihkussa, tein ruuan, istuin hetken. Sitten kävelin Kaupinojan saunalle, kävimme ystäväni kanssa avannossa. Yksin en olisi lähtenyt, mutta kun kysyttiin seuraksi niin toki menin. Tiedän kyllä, että avanto tekee oikein hyvää sauvakävelyn väsyttämille kintuille. Mutta siinä meni tämäkin päivä että hups vaan.

Ensi viikko on juoksu- (tai siis aerobisen) treenin osalta helpompi. Viikon pitkis tekee "välilyhennyksen", ollen 158-163 minuuttia. On muuten ensimmäinen lyhennys koko ohjelmassa, aina ennen pitkis on pidentynyt muutaman minuutin viikko viikolta. Intervalleja ei ole, vaan mäkijuoksu 2 km. Tästä en vielä tiedä, miten tekisin. Varmastikin mäkivetoja, mutta millaisia? Ehkä matkaltaan pidempiä mutta lukumäärältään vähäisempiä kuin aiemmin. Lyhyitä lenkkejä ensi viikolla on yksi, 39-40 minuuttia. Sen verran tiedän, että maanantaina menen yinjoogaan. Kroppa kaipaa lisää piiiiiitkiä venytyksiä. Perjantai on pääsiäisvapaa, joten pitkiksen voisi vaihteeksi tehdä jonain muuna päivänä kuin sunnuntaina. Tiistain ja keskiviikon olen iltavuorossa, yritän jaksaa jompanakumpana herätä ajoissa ja mennä aamusalille, toinen on sitten lyhyen lenkin päivä. Katsotaan sitten viikon päästä, miten palikat asettuivat kohdilleen.

Viime aikoina silmiini on osunut aika paljon postauksia ja muita kirjoituksia fiilisliikkumisesta. Mietin, että jospa kokeilisi Karhunkierroksen jälkeen sellaista. Kesät olen yleensäkin mennyt ilman ohjelmaa, mutta osaisiko sitä jatkaa syksyllä? Hmm. 

Kohti Karhunkierrosta, viikko 19: vain lyhyitä treenejä

Tämä viikko oli lauantaihin asti hyvä. Sunnuntai olisi ollut pitkispäivä, mutta migreeni päätti toisin. Lähdetään kuitenkin liikkeelle alusta.

Maanantai oli kehonhuoltopäivä, kun pitkästä aikaa kävin yinjoogassa. Siinä taas konkreettisesti huomasi venyttelyn auttavan. Alkuun tuntui että ei veny yhtään, mutta kun samassa asennossa pysytään pari minuuttia, hengitetään rauhassa ja syvään, niin jo vain jumit antavat periksi. Venyttelen paljon kotona, mutta vaikka mukamas teen pitkiä venytyksiä niin yinjoogassa huomaa että tosi pitkät ovat niitä jotka rentouttavat kehoa.

Tiistaina tein työmatkalla vauhdikkaan juoksun. Alkuverkkaa 8 minuuttia, sitten vauhdikkaampaa 22 minuuttia. Alkuverkan keskivauhti oli 8.01 keskisykkeellä 135, eli talven pk-sykkeet mutta puoli minuuttia reippaampi tahti. Vauhdikas juoksu oli aika kova setti, keskisyke 158 keskivauhdilla 7.08. En olisi jaksanut paljoa kauempaa, vaikka kiva olikin mennä vaihteeksi sivu- ja myötätuuleen. Olin tosi väsynyt, nukuin bussimatkan Orivedeltä Tampereelle. Olin ajatellut jäädä pois matkan varrella mutta en jaksanut herätä. Linja-autoasemalla mietin, onko tässä lenkissä mitään järkeä. Että heräsin hetki sitten, pää on vielä sumussa, ja pitäisi juosta vahdikkaasti. No, muutaman minuutin kävelin että pääsin ison valoristeyksen ohi, sitten lähdin juoksemaan. 

Keskiviikkona oli kahden treenin päivä. Aamulla kävin lyhyellä lenkillä, 35 minuuttia / 4,2 km. Kerrankin jaksoin herätä niin että ehdin lenkille, aamupalalle ja suihkuun ennen iltavuoroon lähtöä. Töiden jälkeen piipahdin salille. Alkulämmittelynä 7 minuuttia soutua ja muutama minuutti keppijumppaa. Päälle 6 liikettä, joita kaikkia 5 minuuttia. Kaikkea ei putkeen, vaan toistoja niin monta kuin jaksaa, sitten tauko ja uudestaan. Liikkeinä jalkaprässi (painoa laitteessa 50 kg), porraskone, maastaveto 25 kg levypainolla, hauiskääntö 6 kg käsipainolla, vatsalihakset jumppapallolla sekä pystysoutu 20 kg tangolla. Ensimmäinen liike oli jalkaprässi, ja heti alussa tuntui siltä että jalat on ihan tyhjät. Olen kyllä välillä miettinyt, että seuraamani maratonohjelma ei sisällä selkeitä kevyitä viikkoja. Noin joka kolmas viikko on kolme lenkkiä, mutta pitkis on aina pidempi kuin edellisviikolla, ei esim. puolitoistatuntinen.

Torstaina kipittelin lyhyitä vetoja. Alkuverkkaa 13 minuuttia, sitten 3 x 5 x noin 150 metriä. Noin siksi, että katsoin verkan aikana että neljä lyhtypylvään väliä on about 150 metriä. En siis seurannut tarkkaa matkaa kellosta vaan laskin lyhtypylväitä. Neljän pylväsvälin juoksun jälkeen yksi väli kävelyä, viidennen vedon jälkeen kolme minuuttia kävelyä. Tämä oli aika hauskaa, keskivauhdiksi tuli 7.48 vaikka kävelyä oli paljon. Maksimisyke on ollut 167, vaikka yhdenkään vedon jälkeen ei tuntunut siltä että onneksi se loppui. 

Perjantai oli liikuntavapaa, lähdin suoraan töistä Helsinkiin teatteriin, ja olin sieltä kotona vasta varttia yli yhden yöllä. Lauantaina nukuin pitkään. Periaatteessa olisin ehtinyt tehdä pitkiksen siinä, mutta olimme menossa ystäväni kanssa avantoon iltapäivällä ja siitä juhlimaan kevättä, joten tein pitkiksen sijaan isomman siivouksen. Kevätjuhlintamme oli lopulta varsin maltillista, kotiuduin jo iltayhdentoista jälkeen ja selvin päin :)

Tänään olisin voinut ulkoilla, mutta migreeni päätti toisin. Aamulla heräsin särkyyn klo 5.30. Otin lääkkeet ja nukuin lisää. Heräsin puoli kahdentoista maissa. Söin banaanin, vähän myöhemmin mannapuuroa mansikoilla. Iltapäivällä jogurttia ja mysliä. Sitten iskikin seuraava kohtaus, ja toisen setin lääkkeitä otin varttia yli kolme. Siitä asti olen manaillut pitkiksen puutetta. Ja mitä pidemmälle ilta menee, sitä enemmän toinen puoli harmittelee, etten ole mennyt lenkille. Toinen puoli yrittää olla järkevä. Migreenin kohtauslääkkeet ovat kolmiolääkkeitä, joten ei liene tervettä urheilla kun on ottanut niitä kaksi 9 tunnin aikana. Lisäksi on ollut sekä päänsäryn että lääkkeiden aiheuttama kuvotus, minkä takia syömiset olivat aika vähäiset ennen puolta seitsemää illalla. Että ei jogurtin, myslin, mannapuuron ja banaanin voimalla lenkkeillä kolmea tuntia, ei ehkä edes puoltatoista. Lisäksi, kun aivot ovat lääkkeiden jäljiltä tahmeat, ja huone suunnilleen pyörii kun laittaa silmät kiinni, ei ole viisasta lähteä rehkimään. Samalla tuo valittajapuoli yrittää miettiä, saisinko tältä päivältä jääneen pitkiksen ensi viikolle, ja harmittelee kun siinä on neljä iltavuoropäivää joihin ei pitkis mahdu. Ja siihen ainoalle aamuvuorolle olen sopinut tunnin lenkin kaverini kanssa. Onneksi ei-valittajapuoli on voitolla, muistuttaen että olen kuitenkin treenannut nyt 19 viikkoa, joten siihen on mahtunut jo aika monta pitkistä. Mitään ei ole menetetty, ellei nyt sitten käy niin että migreeni sotkee jokaisen jäljellä olevan pitkiksen ennen Karhunkierrosta. Siihen en kuitenkaan usko, sen verran tasaisesti kohtauksia tulee eri päivinä. Ja jos se tulee minä tahansa muuna päivänä kuin sunnuntaina, sen "tuhoama" treeni siirtyy helposti toiseen päivään.

Saapa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan, räntää ja lunta kai... Voi ei, juuri kun on päässyt lenkkeilemään ilman hanskoja ja pitkiä kalsareita! :D