Siinäpä olennainen: pääsin maaliin, juoksukausi päättyi.
Pirkan Hölkän aloitusaikaa oli myöhennetty tunnilla, lähtö tapahtui klo 10. Tarkoittaa sitä, että sain nukkua tunnin pidempään. Aamupalaksi mysliä ja sokeripitoista jogurttia, lempitrikoot jalkaan ja lähtö puoli kahdeksan maissa kohti Keskustoria, josta oli bussikuljetus Valkeakoskelle. Perille tultiin noin klo 8.45. Ensimmäisenä tietysti vessaan, koska vielä ei ollut paljoa jonoa. Sitten sisälle Paviljonkiin, jossa söin eväsbanaanin ja vähän myöhemmin puolikkaan energiapatukan (en jaksanut kokonaista). Puoli kymmenen maissa jätin repun varustesäilytykseen, sen jälkeen tein kevyttä hölkkää ja muutamia nopeita venyttelyjä. Ennen lähtöä oli myös ohjattu alkulämmittely.
Startti oli tasan kymmeneltä. Lähdin joukon takaosasta, alle viiden tunnin aikaa tavoittelevien "karsinasta". Vähän aikaa saikin kävellä ennen kuin baana aukesi. Alussa on asfalttia, ja tietysti myös ylämäkiä. Lähdin taas liikkeelle sillä linjalla, että kävelen ylämäet, josko sitten jaksaisin juosta niitä lopussa. Katselin seurattavia selkiä, ja asetuin tamperelaisen Team Raholan peesiin. Välillä olin perässä ja välillä edellä, kunnes loppumatkasta jäin jälkeen.
Ensimmäinen 11 km meni noin aikaan 1 h 35 min. Se olikin ainoa hyvin kulkenut pätkä. Meno tuntui kevyeltä, ja välillä olisin ehkä halunnut mennä lujempaakin. En kuitenkaan uskaltanut kiristää vauhtia, koska tiesin että matkaa on jäljellä vähintään kolme tuntia. Kymmenen kilometrin kohdalla iski nälkä. Ja ihan todellinen nälkä, sellainen että maha murisi. Ensimmäinen huolto oli ollut kuuden kilometrin kohdalla Leppäjärventiellä, mutta siinä oli vain vettä ja urheilujuomaa. Toinen huolto Rutajärvellä tuli sopivasti 10,8 kilsan kohdalla. Sitä lähestyessä kaivoin esiin toisen puolikkaan energiapatukasta ja söin sen. Huollossa otin vettä lukuunottamatta kaikkea mitä oli tarjolla: mehua, marjakeittoa ja suolakurkkua. Pätkä tästä huollosta seuraavaan, Vähä-Kausjärvelle oli reissun ehkä vaikein kohta, mietin jopa keskeyttämistä. Päässä heitti, huimasi, mietin että nyt humahti lisäenergiat verenkiertoon. Huolto oli 14,5 kilometrissä, ja muistin että kohta sen jälkeen alkaa polkuosuus, viitisen kilometriä silkkaa polkujuoksua. Tässä kohtaa tarjolla oli vettä ja mhua, jatkoin mehulinjalla. Polun jälkeen hetki metsätietä ja taas huoltoon syömään, Taivalpirtille 19,4 kilsaan. Mehua ja marjakeittoa kului, otin kaksi mukillista kumpaakin. Ja eteenpäin!
Parinkympin jälkeen tultiin asutukseen, ei tiheään mutta kuitenkin sellaiseen että juostaan sora- ja asfalttitien reunassa, ja varotaan tiellä liikkuvia autoja. Tätä riittää riittämistään... Ja ylämäkiä on! Mietin, että mitä taas teen täällä mäkisissä maastoissa, varsinkin nyt kun kesällä en juossut juuri ollenkaan, ja elokuun jumppasin saadakseni treenikassin. Oikeasti asfalttia ei ole niin paljon, se vain tuntuu kauhean pitkältä pätkältä. Vormiston huoltopisteellä 25,2 kilometrissä otin energiageelin. Piti ottamani vettä sen kanssa, mutta vesi olikin lämmitettyä niin en saanut koko mukillista alas. Siispä taas mehua ja marjakeittoa kehiin!
Hervanta on tuttu ja kohtalaisen rakas lenkkimaasto mutta tänään se oli harvinaisen ärsyttävä. Ensin ihana pitkä alamäki, sitten ylämäkeä ylämäen perään. Välillä teki mieli seisahtaa keskelle mäkeä; jalat olivat niin väsyneet että tuntui ettei jaksa edes kävellä. Jouduin kävelemään jo tasaisellakin. Viimeinen huolto Hervannassa 29,2 kilometrissä oli tiukan ylämäen päällä. Vielä viimeiset mehut ja marjakeitot, jotta jaksaa maaliin. Se on kuitenkin pääosin ylämäkeä... Pieniä polkupätkiä oli mukana, tuntui että niissä jaksoin hölkätä ylämäetkin, muuten en. Viimeinen alamäki oli onneksi pitkä, siinä puristin vauhtia ja koitin saada askeleen rullaamaan. Ohitin vielä muutamia ihmisiä. Viimeiset sadat metrit ovat ylämäkeä, pakko oli vielä kävellä mutta maaliin menin juosten. Mitali kädessä oli pakko istua hetkeksi alas ennen varusteiden hakua. Jalat olivat ja ovat edelleen kipeät. Vasemmassa jalassa alkoi varpaan suonenveto kolmessakympissä, se vaivaa edelleen. Parinkympin kohdalla alkoi satunnainen kylkipistos, se ei onneksi estänyt juoksua mutta viilteli aina välillä.
Nyt on superväsynyt olo, mutta myös melko tyytyväinen. Matkaa oli Polarini mukaan tasan 33 km, virallinen loppuaika on 4.52,40. Omalla mittarilla sain 3 sekuntia enemmän :D Huonoin aika kolmesta Hölkästäni mutta tasaista on ollut: ensimmäinen 4.51,15, toinen 4.51,58. Että siis vajaan minuutin jäin viime vuoden ajasta, luulin olleeni paljon hitaampi! Nyt tietysti vähän kaivelee... Muistin että paras aikani olisi ollut jotain 4.45, jos olisin muistanut oikein niin varmasti olisin jossain kohtaa saanut kiristettyä puolitoista minuuttia. Jossain alamäessä muutama vauhdikkaampi askel, huolloista liikkeelle hitusen nopeammin, lähdössä reunaan että pääsee ottamaan juoksuaskelia aikaisemmin...
Juoksukausi oli tässä, nyt touhuan kaikenlaista muuta ja seuraavaan kauteen alkaa treenit marraskuun puolivälissä. Varmasti lenkkeilen tässä välissä, mutta se on täysin fiiliksen mukaan, ei ohjelmaa noudattaen. Mietin, että valitsinko juoksuun väärät kengät. New Balanceni (Fuel Core Urge) ovat ihanat jalassa, mutta niissä on aika vähän vaimennusta. Olen juossut ja kävellyt niillä muutaman kuukauden aikana kohtalaisen paljon, eli eivät ole uusi tuttavuus jaloilleni. Ehkä kesäajan vähäinen juoksumäärä on osaltaan syynä sekin, että jalat ovat koko matkalta kipeät, huomattavasti kipeämmät kuin minkään asfalttimaratonin jälkeen. Kotimatkalla vaihdoin bussia Koskipuistossa, niin kaikki ikivanhat mummotkin kävelivät lujempaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti