sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Onko maratonin jälkeen elämää? Kyllä on!

Alkuviikosta olin vähän ulalla - tiedä sitten onko se mikään uusi asia meikäläisen kohdalla... :D Lauantaina olin liikkeellä liki 6 tuntia, mutta jo keskiviikkona alkoi tuntua siltä että tekisi mieli lenkille. Varpaat kyllä estivät sen vielä; isovarpaan viereiset keräsivät niin paljon nestettä että olivat turvonneet ja punaiset. Parina yönä jouduin pitämään kylmäpakkausta niiden päällä, ja aamuisin suihkutin kylmää vettä. Silti, oikean jalan varvas vuoti nestettä pitkin päivää, aina kun olin ollut vähän aikaa jaloillani, joko seisten tai kävellen. Torstaina tilanne oli jo parempi, punoitus vähentynyt ja vuotaminen lakannut. Vasemmassa jalassa kynsi kyllä heiluu mutta on sivuilta kiinni niin ehkä se siinä pysyy vielä jonkin aikaa. 

Pääsin kuitenkin aloittamaan liikunnan jo tällä viikolla. Lajivalikoimassa oli pelkkää pyöräilyä, ihan siksi koska Pirkan Pyöräily ja 134 kilometriä odottaa kahden viikon päässä. Tiiviin juoksukauden jälkeen on syytä totutella takapuolta pyörän satulaan. Torstaiaamuna pyöräilin tunnin verran salilla. Sisällä siksi, koska Poweri-Paawon takarengas oli melkein tyhjä enkä osannut täyttää sitä. Eikä jalat kestäneet sen vertaa kävelyä että olisin kiikuttanut sitä huoltoon ennen lauantaita... Torstaina poljin tasaiseen rauhalliseen tahtiin.

Perjantaina oli vuorossa TRIP kuntosalilla. Ohjelma numero 12, joka sisälsi niin hurjia mutkia ja spiraaleita ja jyrkkiä alamäkiä että aika paljon katselin lattiaa :D Hiki virtasi, kun koko ohjelman ajan vuorottelivat vauhdikkaat sprintit ja raskaat nousut. Ei menty niin että kokonainen kappale nousua, vaan jokaisessa biisissä oli sekä seisaallaan ylämäkeen polkemista että alamäkeen spurttailua. Kyllä jo ensimmäisissä ylämäissä tuntui, ettei reisissä oikein ole voimaa. 

Eilen sain pyörän kuntoon, ja tänään kävin fillaroimassa ulkona. Aloituskuvassa näyttää hämäävän hyvältä. Ikävä kyllä Tampereella tilanne on se, että kevyen liikenteen väylät ovat karmeassa kunnossa. Jokaisessa risteyksessä on korkeat rotvallin reunat, eli on pakko ajaa todella hitaasti. Teillä on halkeamia ja mikä pahinta, esimerkiksi Nekalassa oli yhden tien varressa useita kohtia, joissa yhtäkkiä asfaltti oli pois noin metrin matkalta, tilalla hiekkaa tai sepeliä. Paha paikka on esimerkiksi laskea Messukylästä kohti Hervannan valtaväylää, on pakko jarruttaa ja melkein pysäyttää vauhti. Minä ainakaan en uskalla ajaa sepeliin lujaa, koska viime kesänä Linnainmaalla rengas puhkesi kun tein niin. Tunnin verran ulkoilutin Poweri-Paawoa. Olisi tehnyt mieli olla kauemminkin, mutta mietin että syytä ottaa kevyesti kun maratonista on vasta viikko. Sitä paitsi tänään oli kova tuuli, eikä ole järkeä vääntää kun kuitenkin palautuminen lienee vielä vaiheessa.


Odotan kesäkuun alkua. GoGolla alkaa mahtava "100 days of summer" - haaste. Idea on simppeli, 100 päivää aikaa suorittaa 100 tehtävää. Tai vähemmän, palkinnon saa jo 20 kohdasta. En usko pääseväni sataan, otin tavoitteeksi 60 pistettä jolla saa palkinnoksi treenikassin. Katselin kohtia, niin 20 saan jo sillä mitä olen tehnyt tähän asti. Toiset parikymmentä tulee myös aika helpolla, esim. pyöräilemällä salille, käyttämällä express-saleja joissa on vain aerobiset laitteet, osallistumalla ulkotunneille jne. Loput noin 20 vaatii epämukavuusalueelle menoa, esim. erilaisia puolituntisia hikijumppia tai tanssillisia jumppia. Katsotaan sitten syyskuussa, miten meni! :) Silti "pitää" myös juosta ja pyöräillä kesällä, että on elokuussa puolimaratonkunnossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti