lauantai 14. huhtikuuta 2018

Treenikauden kovimmat viikot

Viime viikko oli ensimmäinen kolmesta kovasta, tai itselleni liki superkovasta. Pitkis + 2 vauhtikestävyyttä on aikamoinen setti. Viikko sitten lauantaina päätin antaa mennä, juosta pitkiksen sellaisella vauhdilla että meno tuntuu reippaalta mutta syke pysyy tasolla 150-155. Siinä onnistuin, 1 h 45 min, 13.23 km keskivauhdilla 7.57, keskisykkeellä 152. Olin jo unohtanut viime kevään olosuhteet, sen että Tampereella Irjalan ja Ruotulan puoli on jäässä, kun taas Kaukajärven, Messukylän ja Jankan seutu on sulaa. Niinpä kilometrivauhdit vaihtelivat tavallista enemmän. Ensimmäinen puolikas lenkistä meni noin puoli minuuttia hitaammilla vauhdeilla kuin jälkipuoli, vaikka loppumatkasta olikin vastatuuli. 

Viime viikko sisälsi liikuntaa joka päivä: maanantaina vk 4 x 10 min, tiistaina salitreeni, keskiviikkona vk 45 min, to astangajooga (enemmänkin kehonhuoltoa koska teemana selkä, suurin osa ajasta istuttiin tai maattiin ja kierrettiin selkärankaa kaikkiin mahdollisiis suuntiin), pe kevyt lenkki 44 min, la pitkis 1 h 45 min ja su astangajooga (toinen kehonhuolto, koska teemana lonkat). Hyvältä tuntui, meno oli suhteellisen helppoa. Lauantaina mietin että vähintään tätä vauhtia pitää jaksaa toukokuussa nelisen tuntia lisää, sitten pääsen maratonin maaliin annetussa määräajassa...

Tämä viikko onkin sitten ollut vaikeampi. Maanantaina tein 5-minuuttisia vetoja kahden minuutin kävelypalautuksella. Ohjelmassa oli 8 vetoa, mutta ehdin tehdä 6 kokonaista ja yhden 3,5-minuuttisen. Meillä oli tapaaminen ystäväni kanssa, ja jouduin jättämään treenin vajaaksi ehtiäkseni tapaamiseen. Tämä treeni oli vielä varsin hyvän tuntuinen. Toki katselin vedoissa kelloa jo parin minuutin jälkeen, että joko kohta loppuu, mutta jaksoin juosta kaikki niin loppua kohti vauhti ei hidastunut. 

Tiistaina oli lepopäivä, koska töissä oli iltakokous, tarkoittaa että bussimatkoineen päivästä tuli 11,5-tuntinen. Keskiviikkona olin taas aamusalilla ennen iltavuoroon menoa. Torstaina oli kahden treenin päivä. Koska Lapin loman ja sairastelun jälkeen olin poissa kolmelta joogatunnilta, olen käynyt korvaamassa poissaoloja. Korvaaminen ei ole pakollista mutta haluan tehdä sen. Aamulla menin joogaan, ja illalla juoksin junalta kotiin viikon toisen vk:n. 10 minuutin verkka + 25 minuuttia tasavauhtista reipasta. Reippaan vauhti 7.31, tuntui aika raskaalta. Voi johtua siitä, että venytin takareisiä joogassa aika reippaasti ja ne vähän kiristivät illalla. 

Perjantaina piti mennä kevyt 45-minuuttinen lenkki ystävän kanssa, mutta hän perui sairastuttuaan. Tein päätöksen pitää liikunnasta vapaan päivän, ja mennä lopultakin Lielahteen urheilukaupoille. Olin sitä suunnitellut jo kuukausia, mutta en ollut saanut mentyä. Nyt kävin ja löysinkin kassillisen tavaraa. Stadium Outletista mukaan tarttui uudet juoksukengät, jee! Toivoin löytäväni sellaiset mutta pakkoa ei ollut. Edelliset New Balancet on loppuun juostut, näistä saan toivottavasti kisakengät kesäksi. Vielä en kokeillut, odotan että tiet kuivuvat ja hiekat pestään pois. 75 € on kohtuullinen hinta kengistä, olkoonkin että nämä eivät taida olla uusinta mallia (cush 720). Ostin myös pipon 2 €:lla ja Karhun treenipaidan vitosella :) Seuraavaksi suuntasin Budget Sportiin, jossa oli poistomyynnissä takki hintaan 10 €, ja sukat tarjouksessa 3,95 €. Nyt on ihana ohut juoksutakki, ehkä hikoileminen vähän vähenee :) 

Tänään kävin pitkiksellä. Ajatuksena oli mennä 2 tuntia niin, että syke olisi ollut alle 140. Toiveajattelua... Ensimmäinen kilometri meni näin mutta siihen loppui. Ensin katsoin että jos syke pysyisi alle 145 (ei onnistunut), sitten alle 150. Mietin, onko tällaisessa lenkissä järkeä. Meno on tahmeaa, vauhti suunnilleen sama kuin talvihangissa (8.17) mutta syke reilusti korkeampi eli 146. Toisaalta, viikko sitten keskisyke oli 6 pykälää korkeampi vaikka vauhti oli 20 sekuntia nopeampi. Ja sillä erotuksella, että viikko sitten puolet reitistä oli jäässä, tänään oli kokonaan sulaa. Olisin varmaankin jättänyt lenkin lyhyemmäksi, mutta tämä oli ainoa kerta kun en ottanut bussikorttia mukaan. Eikä ollut myöskään käteistä bussirahaksi, kaupungin busseissa ei voi maksaa kortilla. Niinpä tepsuttelin kotiin tai siis ruokakaupalle asti, manailin että hitto kun osui huono päivä nyt, kun olisi ollut yksi tärkeimmistä pitkiksistä. Kovin montaa niitä ei enää ehdi ennen Helsinkiä. Saldona 14 km / 1 h 56 min. 

Huomenna astangajooga, ja jos ehdin niin teen perjantailta jääneen kevyen lenkin kävellen. Ensi viikko on vielä kova, sitten on kevyen vuoro, jonka jälkeen 3 viikon valmistautumisjakso. Ensimmäiseen valmistautumisviikkoon tulee kova lenkki, ystäväni laittoi alkuviikosta viestin että mennäänkö taas Bodom Nightiin? No mennään, varsinkin kun tälle päivälle löytyi alennuskoodi ja päästiin mukaan 10 € halvemmalla kuin mitä normaalihinta tähän aikaan olisi. Nyt vaan täytyy alkaa etsiä otsalamppua, kaipa niitä saa vielä tähän vuodenaikaan. Viime kerralla totesin että nykyisen lamppuni teho ei riitä, iltayhdentoista jälkeen en enää erottanut, onko polun pinta pehmeä vai kova. 

Kaksijakoisin fiiliksin kohti uutta viikkoa. Tämä viikko, etenkin pitkis, vei uskoa maratonprojektista. Tuommoinen kaksituntinen ei paina kehossa, mutta kun pitäisi saada vauhtia lisää. Ja tänään tuntui siltä, että ei vaan jaksa. Sitä paitsi on se ihan eri juttu lönkötellä 6 tuntia kuin 2 tuntia. Toivottavasti ensi viikolla olisi siistimmät kadut, tänään jouduin pysähtelemään useamman kerran ja kaivamaan kiviä pois kengistä. Uudet turkoosin sukat olivat mustuneet aika lailla, samoin kädet olivat ihan hiekkaiset ja kurkku on tuntunut kuivalta koko päivän ja illan. Vaikka en voi sysätä pitkiksen huonoa tuntemusta katupölyn ja tuulen syyksi, ainakaan kokonaan. Mutta silti jännä, että tuli huono lenkki vaikka viikolla oli kaksi kokonaan liikunnatonta päivää. Viikon päästä uudet kujeet, toivottavasti paremmalla fiiliksellä. Haluaisin juosta noin puolikkaan pituisen lenkin, ja mieluusti kevään nopeinta vauhtia. Saa nähdä miten käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti