torstai 25. tammikuuta 2018

Kova ja kevyt viikko vaihtoivat paikkaa

Tällä viikolla tuli vähän yhtäkkiä muutos rytmitykseen, kun keksin kysyä sopiiko pitää kevyt viikko jo tässä ohjelman kolmannella viikolla. Lähden huomenna suoraan töistä riiuureissulle Berliiniin, kotiin palaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Koska tapaan miesystäväni seuraavan kerran maaliskuussa, en aio uhrata vähästä yhteisestä ajastamme yhtään lenkkeilyyn. Siispä treeniaikaa oli  tällä viikolla maanantaista torstaihin. Se olisi ollut melkeinpä tekemätön paikka kovaksi viikoksi; neljään päivään 2-3 juoksulenkkiä ja 1 muu aerobinen sekä salitreeni ja astangajooga. Etenkin ajatellen sitä, että sunnuntaina juoksin pitkiksen ja tein astangaharjoituksen, ja edellinen lepopäivä on ollut viime perjantai. Lisäksi tälläkin viikolla oli kaksi iltavuoroa, jolloin olin Tampereella iltakahdeksalta. Vaikka iltajuoksu sopiikin eikä vaikuta uneen, en usko että välttämättä jaksaisin sitä jos pohjalla on samana aamuna tehty treeni.

Valmentajalle sopi viikkojen vaihto päikseen. Nyt oli siis palauttava, mutta ihan riittämiin oli tekemistä. Ohjelmassa 2 x 45 min kevyt juoksulenkki, 1 h muu aerobinen, liikkuvuus ja kehonhuolto. Maanantaina totesin että juoksupitkis ja astanga ei sovi samaan päivään. Vaikka sunnuntain lenkki oli helpon tuntuinen ja olisin jaksanut vaikka kuinka kauan (13,25 km, 1 h 53 min, keskisyke 140, keskivauhti 8.33) taisi rasitusta olla sen verran ett astangan pitkät venytykset vetivät pohkeet ihan jumiin. Maanantaina jätin juoksun väliin ja kävin salilla polkemassa 45 min. Kevyttä rullaavaa liikettä, keskisyke 105. Ihmettelin vaan uutta pyörää, kolmessa vartissa etenin vain 11,5 km! Pyörässä on kivoja ohjelmia, voi valita maiseman missä pyöräilee. Jossain vuoristossa ajelin, tosin melko tasaisella reitillä. Siksikin kilometrimäärä on kummallinen, ymmärtäisin sen jos olisi pitänyt paahtaa isoja ylämäkiä, mutta kun pyöritystahti pysyi suunnilleen samana ja tasot vaihtelivat vain välillä 3-7. 3 oli tosi kevyttä alamäkipyöräilyä mutta 7 loiva ylämäki, jossa syke ei noussut kuin tasolle 110. 

Tiistai oli lenkkipäivä, ja sunnuntain fiilis jatkui. Aamulla pakkasta oli 17 astetta mutta iltapäivällä enää 4. Lenkkeilin töitten jälkeen 43 minuuttia, ihana tyyni sää ja kevyen tuntuinen kulku. Keskivauhti oli inasen tavallista nopeampi eli 8,27. Mutta mutta: viimeinen viides kilsa keskivauhdilla 9.05, eli ilman sitä tai tasaisella mentynä keskivauhti olisi näyttänyt paljon paremmalta. Mutta tämä, niinkuin niin moni muukin Orivedellä juostu lenkki, loppui tuohon kuvassa näkyvään ylämäkeen. Jota on jo selän takana jonkin matkaa... Inhottavan hivuttavaa nousua, jota on hissuteltava superhitaasti jos haluaa sykkeen pysyvän aisoissa. Keskisyke tänään 139.

Eilen oli surkea juoksupäivä. Koska muu aerobinen jäi kolmeen varttiin, päätin nyt juosta tunnin. Koko päivän oli tuiskuttanut lunta, sateen muuttuessa koko ajan vetisemmäksi. Siinä pöperölumessa, vesisateessa ja vastatuulessa juostessa mietitytti, että onko tässä mitään järkeä. Keskisykkeeksi sain 138 mutta vauhti oli melkein puoli minuuttia tiistaita hitaampi, 8.53. Kävi taas mielessä että olisikohan minusta juoksumatolla menijäksi...

Tänään aamulla kävin astangajoogassa. On se aina tukalampaa aamuisin kuin iltaisin, mutta ei niin paha mitä syksyn muutamassa aamuharjoituksessa. Tasapaino löytyi melko hyvin eikä ollut pahaa huojuntaa. Venyttelyä olen tehnyt joka ilta, tänään ehkä riittää kun on tehtynä nuo superpitkät venytykset.

Tästä sitten kaupunkilomalle Berliiniin, ja ensi viikolla taas kilsojen keräämistä! Parempi näin siksikin, että ensi viikon lauantaina on Running Academyn tiimipäivä Kuopiossa. Pääohjelman lisäksi tarjolla on sunnuntaina vapaaehtoinen yhteislenkki. Menen mukaan jos suinkin vauhti on yhtään mukavuusalueellani. Kivempi osallistua, kun ei mene viikon treenitunnit yli. Ensi viikolla siis luvassa salitreeni, astangajooga, 2 x 45 min kevyt juoksu, pitkisjuoksu ja yksi sauvakävely.  


lauantai 20. tammikuuta 2018

Pakkasjuoksua: kamalan ihanaa vai ihanan kamalaa

Iltapäivän hämärää Tampereelta. Lunta on enemmän kuin vuosikausiin, ja tällä viikolla on ollut ensimmäiset pakkaskelit, tarkoittaen että lämpömittari on näyttänyt vähintään -5. Omituista, mutta joka toinen päivä on ollut tuulista ja joka toinen päivä tyyntä. Tiistaina lenkkeilin taas rautatieasemalta kodin viereen ruokakauppaan, kuinkas sattuikin että oli vastatuuli. Jo parinsadan metrin jälkeen mietin että onko tässä mitään järkeä, kun puskee jaloilla ja puskee käsillä mutta mihinkään ei pääse. Viimeinen kilsa meni alkuun nähden sivusuuntaan niin tuulikin häiritsi vähemmän. Tavallisesti teen pienen mutkan jossain kohtaa lenkkiä että saan 45 minuuttia, nyt en, sai jäädä 38 minuuttiin. 

Viime viikolla mietin pitkisten muokkaamista, ja teinkin keskiviikkona niin että sauvakävelin 1 h 17 min, en puoltatoista tuntia. Tarkoitus on kipitellä sunnuntaina 1 h 45 min. Saa nyt nähdä miten käy, on päänsärkyä ja väsymystä ja myös sellainen olo että saattaa olla hiukan lämpöä. Viime vuonna ei ollut yhtään flunssaa, ei edes sitä perinteistä viikon pätkää joka yleensä tulee marrakuussa. Tosin, kun kelit on olleet mitä on, niin ehkä kroppani ja flunssavirukset luulevat että nyt on marraskuu...

Torstaina tein salitreenin, taas oli aamusta väljää niin sain tehdä liikkeet siinä järjestyksessä kun halusin ja ilman jonottamista. Vatsalihasliikkeistä toinen on paha, pitäisi roikkua ja siinä nostaa jalkoja. Totesin viime viikolla, että "roikuntahäkki" on huono. en tahdo ylettyä korkeimmalle kohdalle ja matalammilla pienoilla käsien asento jäisi tosi leveäksi. Lisäksi kädet hikoavat ja niissä on huonosti voimaa. Tällä kertaa koitin roikkua puolapuissa. Pysyin helpommin, tosin ne olivat niin matalat että jalkojen alkuasento oli jonkinlainen kyykky. Tosi raskas liike myös tämmöisenä versiona. Sen sijaan yhden jalan jalkaprässi sujui vasemman jalan osalta helpommin kuin viime viikolla.

Tänään oli työpäivä, ja koska kirjaston sulkemisen ja bussin lähdön välillä oli tunti, niin ennätin tehdä toisen lyhyemmän lenkin. En tietenkään päässyt liikkelle heti kahdelta, mutta jo 14.07. Ihan en saanut kolmea varttia täyteen, mutta 42 minuuttia kuitenkin. Ehdin vielä hakea repun töistä ja kävellä bussiasemalle. En enää uskalla olla asemalla myöhässä, luulen että aikataulua on muutettu niin että bussit lähtevät Jyväskylästä aikaisemmin, sillä nykyään ne ovat Orivedellä pääsääntöisesti aikataulussa, tai korkeintaan pari minuuttia myöhässä (aiemman 10 minuutin sijasta). 

Huomenna olisi siis pitkiksen ja astangajoogan päivä, mutta katsotaan nyt miten käy. Alkuillasta torkahdin sohvalle (vaikka nukuin aamubussissa noin 35 minuuttia), nyt kehoa kuumottaa ja pää oon raskas. Päänsärkyyn otin lääkkeen aiemmin. Toivottavasti ei tule mitään tautia pilaamaan hyvin sujuvaa pk-aikaa. 

Viikon kaksi juoksulenkkiä ovat olleet aika raskaita. Tänään ei tuullut, mutta silti vauhti on taas tosi hidas ja syke nousee helposti. Ehkä on taas kropalle outoa juosta lumella; se mitä Tampereella on ollut aiemmin tänä talvena on sulanut parissa päivässä pois. Varmaan pakkanenkin vaikuttaa siihen, että olo tuntuu hengästyneemmältä kuin nollakelissä. Ei siis voi sanoa, että tämän viikon lenkit olisivat tähän mennessä olleet erityisen nautittavia. Enemmänkin pakkopullaa. Tiistaina mietin, että kai tästäkin vastatuulitaaperruksesta on jotain hyötyö toukokuisessa Helsingissä...


sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Ensimmäinen määräviikko

No niin, juoksuohjelmassa on siirrytty osioon pk2, jossa aletaan kerätä määrää. Toisaalta hauskaa päästä pitkistelemään mutta toisaalta ehkä hiukan huolestuttavaa, koska ohjelman nimi on "vauhtia maratonille" mutta kilometrimäärä jää aika pieneksi. Viikot 1-3 ovat samaa, sisältäen 2 x 45 minuuttia kevyttä hölkkää, 2 x 1,5 h pitkis joista toinen hölkäten ja toinen tehden jotain muuta aerobista, 1-2 salitreeniä. 

Maanantaina hölkkäsin 45 minuuttia, 5.35 km. Tiistaina salitreeni uudella ohjelmalla, oli raskaampi kuin edellinen. Liikkeitä 8 kpl mutta sen verran tehokkaita että hiki lensi. Mm. yhden jalan jalkaprässi ja vatsaliikkeet niin että jalkoja rullataan jumppapallon päällä vatsan alle. 48 minuuttia kesti, kävin salilla aamulla niin ei ollut ruuhkaa. Keskiviikkona ensimmäinen pitkis sauvakävellen. Uudet kävelysauvani ovat 120-senttiset, tuntuvat paremmilta kuin aiemmat. Perjantaina oli toinen 45-minuuttinen, 5.07 km. Oli raskasta, pohkeet painoivat tonnin ja isommassa ylämäessä jouduin kävelemään. Hölkkäpitkis oli eilen illalla, puolessatoista tunnissa pääsin 10,3 km. Eli vaikka on määräviikko niin juoksukilsoja on vain 20,7. Sauvakävelystä tuli 9,6 lisää eli koko saldo on 30,3. Tänään illalla vielä astangajooga, ensimmäinen kerta joulutauon jälkeen. 

Tästä on nyt kiinnostavaa lähteä seuraamaan, kasvaako kilometrimäärä yhtään kahdella seuraavalla viikolla. Tarkoitukseni on mennä tuo ei-juosten tehtävä pitkis sauvakävellen, koska puolitoista tuntia on aika pitkä aika istua salilla kuntopyörän päällä. Enkä tiedä jaksanko uida niin pitkää aikaa. Vaikka juoksureitit vaihtelee vähän, niin ei maasto kuitenkaan ole niin erilaista että siitä tulisi merkittävää eroa. Vauhti oli tällä viikolla hitusen hitaampi kuin aiemmin talvella, voi johtua siitä että on ensimmäinen pakkasviikko. 

Juoksuhaasteeseen kuittaan kohdat juokse pakkassäällä (maanantai) ja juokse lumessa (lauantai). Kuten kuvasta näkyy, ei sitä lunta paljoa ole mutta sen verran kuitenkin että maa on valkoisena. Ja jää peitossa, eli nastureiden sijaan menin maastokengillä.

Ensi viikon ohjelma on aikalailla selvä. Maanantaina lähden töiden jälkeen Helsinkiin teatteriin, joten siitä tulee liikunnasta vapaa päivä. Lauantai on työpäivä, joten juoksupitkis on viikon ainoana vapaapäivänä sunnuntaina. Lyhyet lenkit juoksen työmatkoina ja salitreenin teen iltavuoropäivän aamuna. Sauvakävelypitkis puolen viikon maissa, etteivät ole liian lähekkäin. 

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Raskas kevyt viikko

Moni varmasti tietää tunteen, mitä on seurata kun some pullistelee riemua vuoden vaihtumisesta, siitä että on saanut ensimmäisellä viikolla kasaan jo 50 tai x kilsaa, tai että joululomalla on juossut liki joka päivä. Moni tietää, mitä on kärvistellä ja olla juoksematta. Ei, en ole telakalla, mutta ohjelmassa on viikko 8 joka on kevyt viikko. Tarkoittaa kahta juoksulenkkiä, yhtä pilates- /core-treeniä ja yhtä liikkuvuusharjoitusta. Palauttavaa / kevyttä pk:ta voi tehdä ohjelmasta ohi, mutta ei juosten. Maanantaina tein kaverin kanssa kolmen vartin koirienulkoilutuskävelyn.

Perjantaina oli vapaapäivä töistä, kävin Hervannan GoGolla liikkuvuus/venyttelytunnilla. Vaikka olen venytellyt kotonakin niin taas huomasin että aika lailla on kankeata, etenkin lonkan seudulla. Nyt iloitsin siitä, että tunti oli mitä lupasi. Aiemmin muutama venyttely/liikkuvuus olikin pelkkää rullailua, nyt kalenterissa on rullailutunnit erikseen ja liikkuvuus/venyttelyt erikseen. 

Eilen sain Juoksuhaasteeseen toisen merkinnän, kohdan 28 eli "yhdistä juoksuharjoitus johonkin toiseen liikuntaan". Menin bussilla Hervantaan yogalates-tunnille. Oli sama ohjaaja kuin viikkoa aiemmin, joten sisältökin oli melkein sama. Joogaosuus taisi olla täsmälleen sama, pilatespuolella oli muutama eri liike. 

Olin suunnitellut juoksevani kotiin, mukana oli vain avaimet, bussikortti ja salikortti, ei mitään ylimääräistä kannettavaa. Paidan vaihdoin; ajattelin että t-paita on takin alla liian vähän joten vaihdoin merinovillapaidan päälle ja kuljetin t-paidan takin taskussa. Ohjelmassa oli reipas 6-10 km. Alkuverryttelyksi kiersin Hervannan keskustaa kilometrin verran. Tässä jo tuntui oudolta; mittari näytti kilometriajaksi 8.03 vaikka syke oli 136 eli samaa kuin puoli minuuttia hitaammilla pk-vauhdeilla. Reipasta kertyi 6,6 km, ja vaikka matka olikin suurimmaksi osaksi alamäkeä niin ihmettelin silti mittarin lukemia: keskivauhti 6.57! En muista koska olisin mennyt omaan tasoon nähden noin kovaa... Alussa oli kaksi kilometriä yli seiskan vauhdilla, loput neljä kokonaista alle. Olihan se taas epätasaista, vaihteluväli 6.48 - 7.12. Hitain kilsa oli hitain siksi, että oli ratikkatyömaan vierellä, ja jalkakäytävä oli aika sohjoinen. Oli myös muutama risteys eli jouduin olemaan varovainen ja katselemaan sivulle. Matkalla satoi lunta, ensin isompia rättejä ja sitten pientä terävää joka tukki silmät. Lumisade loppui tietenkin sitten kun olin päässyt kotiin...

Mutta siis hyvillä mielin kohti toista pk-jaksoa joka alkaa huomenna. Ensimmäinen jakso tutustutti minut vk-lenkkeihin, juuri niihin jotka ovat puuttuneet ohjelmastani. Joskus aiemmin suunnittelin, että pitää alkaa juosta pidempiä vetoja kuin 6-minuuttisia. Tässä niitä on tullut, varsinainen intervalli kerran viikkoon (paitsi kevyillä viikoilla) ja reipas lenkki kerran viikossa. Seuraavat kolme viikkoa on kilometrien keräämistä, tulee 3 pk-juoksua per viikko + toisena pitkiksenä puolitoista tuntia jotenkin muuten kuin juosten tehtynä. Kas mitä aloituskuvassa onkaan, ne ovat uudet kävelysauvani! Ostin tänään Kalevan Prismasta kun oli erä tarjolla hintaan 7,99 €! Tarjouslapussa tosin luki että käyttäjän pituus 175 cm, no minä olen 169 cm mutta nämä 120-senttiset tuntuvat paremmilta kuin aiemmat 115-senttiset. Uusien kanssa käsi tulee melkein suoraan kulmaan, aiemmissa jäi jonkin verran vajaaksi. UKK-instituutin sivuilla oli kaksi mittaustapaa jotka ainakin minulle antavat eri tuloksen. Pääperiaate on oma pituus - 50 cm, josta minun kohdallani tulee 119 cm. Toinen vaihtoehto on mitata 0,68 x oma pituus, josta minulle tulee 114 cm. No, viikolla käyn testaamassa ovatko 120-senttiset käytännössäkin paremman tuntuiset. 

PS. Osaako joku neuvoa blogin ulkoasun muuttamisessa? Olen jo useamman kerran vaihtanut teeman muokkaamiskohdassa tekstin taustan valkoiseksi, tallentanut ja painanut "käytä blogissa" -painiketta. Yhä vaan tausta on noin tumma! 


keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Juoksuhaaste 2018 korkattu!

Ei auta, nyt tulee samanlainen aloituskuva kuin viime postaukseen. Tampereella on karmea keli, joka toinen päivä sataa vettä, joka toinen päivä räntää, lämpötila vaihtelee vähän nollan molemmin puolin. Tänään onneton olin liikkeellä tavallisilla lenkkareilla. Syy selvä; eilen oli nastalenkkarit jalassa vaikka en lenkkeillyt, työmatkoilla totesin että oli aika lailla sulaa. Näköjään yöllä on jäätynyt taas. 

Aamusta asti on ollut kummallinen päivä. En tajunnut, että kun vuosi vaihtuu niin bussiaikataulut muuttuvat. Klo 7 lähtevä bussi lähteekin nykyään klo 6.55. Tajusin asian klo 6.58 saapuessani linja-autoasemalle ja huomatessani laiturin numero 6 olevan tyhjä. Hetken mietin että mitä nyt. Teenkö kävelylenkin keskustan alueella ja odotan kello kahdeksan bussia? Ei, niin en tee. Kävellessä tulee hiki, ja sitten bussissa palelee kun ei ole vaihtovaatteita. Totesin, että ehdin kävellä rautatieasemalle, josta lähtee juna klo 7.09. Orivedellä voisin mennä asemalta keskustaan palvelubussilla. Paitsi että... Jo kohta lähdön jälkeen kuulutettiin, että joudutaan hidastamaan koska edellä menee tavarajuna vaikeuksissa. Oltiin perillä 8 minuuttia myöhässä, ja palvelubussi mennyt menojaan. Siispä kävelemään 3 km töihin, selässä reppu jossa eväät ja 7 palautettavaa kirjaston kirjaa... Aseman piha paksussa jäässä, en meinannut päästä eteenpäin. Sitten kilsa ylämäkeä, kilsa alamäkeä, kilsa ylämäkeä ja olin perillä. Ihan piruuttani laitoin mittauksen päälle, ja kyllä kuulkaa meni 33 ja puoli minuuttia aikaa 3,1 kilometrin matkaan. Mietin että tässä taisi olla päivä lenkit. Yön nukuin huonosti ja liian vähän aikaa, olin laskenut sen varaan että saan otettua aamubussissa torkut. 

Iltapäivällä olisin voinut torkkua kotimatkalla mutta en saanut unta. Olin kuitenkin lenkkivaatteissa, ihan siltä varalta että jospa huvittaisi juosta. Ja huvittihan se. Tämä on palautteluviikko, joten juoksulenkkejä on vain kaksi. Tälle päivälle valitsin "lenkki kävellen tai rennosti hölkäten 45 min". Paitsi ettei se kovinkaan rentoa ollut tuollaisella peilijäällä ja osittaisessa loskasohjossa. Eksyinkin vähän matkalla, joten 45 minuuttia kesti tänään 53 minuuttia :D Olin tehnyt taktiikan: bussipysäkiltä Linnainmaan Citymarketille, siitä kohti Rissoa, käännös Atalan suuntaan ja käännös Linnainmaalle. Ensimmäinen osuus meni suunnitelman mukaan. Mutta Rissossa mietin, että enpä käänny vielä tuosta oikealle, tulee liian lyhyt lenkki. Jatkoin eteenpäin, mutta eipä tullut enää risteyksiä. Puolen tunnin kohdalla oli pakko kääntyä ympäri, ja mennä sittenkin siitä ohittamastani risteyksestä. Seurailin sivusilmällä bussipysäkkejä, että olen kaupunkibussien reitillä. Jossain kohtaa alkoi tulla epäusko, kun tuli autoille tienviittoja Lahden moottoritielle, ja pienemmät viitat kertoivat menosuuntani olevan Leinola ja Holvasti. Pysähdyin fundeeraamaan. Onneksi selän takaa tuli linjan 8 bussi, jonka näin kääntyvän vähän matkan päästä. Kerran vielä pysähdyin katsomaan bussipysäkin kartasta, että kumpaa tietä kannattaa mennä. Pääsin onneksi perille kauppaan :) Sieltä sitten bussilla kotiin. 

Ihan kivaa joo, mutta oli siinä välillä huumori koetuksella. Pimeää, loskaa, jäätä, ylämäkeä. Ja kun nousin niin korkealle, niin eiväthän nuo kauppojen mainostolpat näkyneet sinne, ei siis ollut mitään maamerkkejä mitä seurata. 

Juoksuhaasteessa tämä olisi käynyt myös kohtaan "juokse paikkaan, jossa et ole ennen käynyt"; osa matkasta oli uutta, osa tuttua. Haluan kuitenkin säästää tuon myöhemmäksi. Siksi haaste avataan kohdalla 12: "Juokse työmatka tai osa siitä. Jos et ole töissä, juokse vaikka kauppamatka." Tässä oli nyt vähän molempia :)