Eilinen hieno auringonpaiste meni ohi. Olen ollut koko viikon todella väsynyt Lahden reissun jäljiltä. Lisäksi työviikko oli kuusipäiväinen, koska olin eilenkin töissä. Siirsin siis suosiolla pitkiksen tälle päivälle. Lenkki oli sama kuin kuukausi sitten, Kalevasta Linnainmaalle ja Teiskontietä takaisin. Fiilis oli kyllä täysin eri. Kuukausi sitten meno oli hidasta mutta helpon tuntuista, keskisyke 151 keskivauhdilla 8.20. Tie oli luminen mutta melko hyvin pitävä.
Tänään vain ensimmäinen ja viimeinen kilsa olivat helppoja. Alkupuolikas tuntui olevan pelkkää ylämäkeä, syke kolkutteli jatkuvasti 160 tuntumassa. Tie oli hyvä, melkein koko matka sulaa (alempi kuva). Paluumatka olikin toisenlaista, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkyy niin Teiskontie oli umpijäässä eikä ihan hirveästi hiekkaa näkynyt. Pinnanmuodoltaan lenkin toinen puolikas oli alamäkivoittoinen, ja kyllä siellä välillä oli sitä helppoa ja kevyttä menoa. Viimeinen kilsa oli alamäkeä, liukkauden takia siihen meni 8.02 mutta vauhtia lienee luvassa lisää kunhan tiet sulavat.
Kokonaissaldo oli 1 h 26 min, keskisyke 156 keskivauhdilla 8.13. Vauhti siis vain 7 sekuntia nopeampi kuin mitä talven mittaan on ollut suurin osa lenkeistä. Mutta uskon siihen että sitä tulee lisää, kunhan pääsen virkeänä sulalle asfaltille :)
Viikon liikuntasaldo jäi tavallista vähemmäksi, treenikertoja tuli vain kolme joista kaksi juoksua. Tiistaina kävin salilla astangajoogassa, ja sen seurauksena takareidet olivat kaksi päivää niin kipeät että kävelykin sattui ihan kunnolla. Olen käynyt astangan alkeis- ja alkeisjatkotunneilla aiemmin, mutta edelliskerrasta on 7-8 vuotta. Hyvin kuitenkin liikkeet palautuivat mieleen. Tosin salin versio oli lyhyempi kuin ne missä aiemmin kävin. Tunnin kesto on 55 minuuttia eikä puolitoista tuntia, joten kaikkia sarjan liikkeitä ei ehditä tehdä. Myöskään alku- ja loppumantroja ei tehdä.
Suhtaudun kuntokeskuksen astangajoogaan vähän kaksijakoisesti. Toisaalta se oli ihanaa, olin kaivannut sitä ehkä enemmän kuin mitä tiesin. Liikkeet tehtiin virtaviivaisesti, ja opettaja liikkui sen mukaan mihin suuntaan kasvot olivat, eli suunnasta riippumatta hän oli aina porukan edessä. Vähän jäin kaipaamaan astangan syvintä olemusta. Aiempi kokemukseni on, että ohjaaja korosti aina sitä, että mennään asanoita kohti sen mukaan miltä tänään tuntuu. Tuo kehon kuunteleminen loisti poissaolollaan tiistaina. Ohjaaja toki sanoi, että jalasta voi ottaa kiinni mistä saa, säärestä tai nilkasta tai isovarpaasta. Mutta kaipasin sitä, että muistutettaisiin siitä ettei kaikkien tarvitse taipua asanoihin samalla tavalla, vaan jokaisen liikkuvuus ja päivän kunto vaihtelevat. Silti, aion pyrkiä käymään astangassa kerran viikossa, jos en pääse tiistaina keskustan salille niin menen lauantaina Hervantaan. Etenkin Hervanta-käynteihin voinee yhdistää pitkiksen :)
Huomenna alkaa uusi viikko, ja pitkästä aikaa tai oikeastaan ensimmäistä kertaa koko talvena teen tehotreenin pidempänä vk-lenkkinä, en intervalleina. Suunnittelin jääväni bussista pois Teiskontien päässä, josta juoksisin kotiin. Matkaa on viitisen kilometriä. Mutta koska Teiskontien kunto on mikä on, teenkin niin että jään pois siinä missä suunnittelin mutta lähden Jankan suuntaan eli sinne sulille teille, jossa tänään menin lenkin alkupuoliskon. Noin 5,5 km on kokonaismatka, josta ensimmäisen kilometrin menen verkkaa. Huonosta treeniviikosta huolimatta iloisin mielin kohta uutta viikkoa ja lehden lupaamia aurinkoisia päiviä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti