perjantai 8. heinäkuuta 2016

Juoksulenkillä kahden kuukauden tauon jälkeen

Eilen se tapahtui: juoksin! :) Ensimmäistä kertaa sitten surullisen HCR:n 14.5. 

Fysioterapiaa on takana viisi kertaa. Eilen kävelin fysioterapeutin luo, matkaa oli 4,6 km. Sanoin että lonkka ei ole kipuillut pyöräillessä, mutta ei ärtynyt myöskään siitä että kävelin perheeni kanssa ensin yhtenä päivänä Korkeasaaressa ja toisena Suomenlinnassa. Mietin, uskaltaisinko juosta kotiin. Fysioterapeutti oli taas kerran hyvin kannustava ja rohkaisi kokeilemaan. Liikkuvuustesti näytti että se puoli on kunnossa, vasen takareisi oli hiukan kireämpi mutta siinäkin lukema asettui normaaliin. 

Lähdin siis juosten ruokakauppaan, matkaa kertyi 3,3 km. Ensimmäinen kilometri oli asfalttia ja loppu hiekkatietä. Alussa oli vähän alamäkeä ja iloitsin kuinka kivalta tuntui. Aika pian huomasin kuitenkin, että jännittää. Kuulostelin koko ajan, onko lonkassa tuntemuksia. Ei ollut. 

Kaupasta kävelin reilun kilometrin kotiin. Illalla tein taas pitkiä venytyksiä ja huomasin, että lonkassa ei tunnu vieläkään kipua. Uskaltauduin ajattelemaan, että voisiko se olla parantunut. 

Tänään tuntuu täystyrmätyltä. Tätäkö juoksemattomuus teettää, että nyt lonkka on ainoa paikka johon ei satu, selkä, kyljet, pakarat, sisäreidet jumittavat... :D Muuten olen vallan iloinen. Eilinen lenkki kesti 26 minuuttia 17 sekuntia, keskisyke oli 150 ja keskivauhti 7.54 eli samoissa lukemissa ollaan kuin ennen taukoa. Telakalla oloa kesti kahta päivää vaille kaksi kuukautta, mutta näköjään juoksukunto ei ehtinyt kadota siinä ajassa. Voi tietysti olla liian aikaista sanoa varmaksi yhden lyhyen lenkin perusteella.

Eli tästä se taas alkaa, tai pikemminkin jatkuu. Varovasti tietenkin. Ajattelin juosta alkuun vain 1-2 kertaa viikossa, muuten jatkan pyöräilyä sekä salitreeniä ja pilatesta/joogaa. Salilla näyttää olevan myös venyttelytunteja, menen ainakin kokeilemaan myös niitä. 

8 kommenttia:

  1. Jee!

    Vamman jälkeen on aina vähän tympeää lähteä ekaa kertaa juoksemaan, kun kokoajan kuulostelee, että joko kohta sattuu ja onko tuntemuksia. Ei pysty keskittymään itse juoksemiseen, kun ajatukset on siellä lonkassa/polvessa/mihin nyt sattuukaan. Mutta kyllä se siitä iloksi muuttuu! Varovasti kun aloittelee, niin kroppa tottuu vähitellen taas juoksuun. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En tiedä tekikö lenkki parempaa kropalle vai päälle mutta kovasti helpotti :) Lihakset meni kyllä yllättävän jumiin, onneksi nyt tietää että se on nopeasti ohimenevää.

      Poista
  2. Hienoa, mahtavia uutisia! Toivottavasti meno jatkuu hyvänä ja ennen kaikkea kivuttomana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tuntuu tosi hyvältä! Fyssarilähetteestä jää vielä 4 käyntiä varalle, voin käydä myöhemmin hakemassa lisää liikevinkkejä ja liikkuvuusharjoituksia, kun ne nyt jäävät osaksi rutiineja :)

      Poista
  3. Onnea juoksujen jatkamisesta! JEE! Kyllä se siitä etenee! Kuintoutat vaan kroppaa ja teet ahkerasti lihaskuntoa niin juoksun jälkeen olon ei pitäisi olla niin kipeä. Kyllä se jumitus hellittää. Minullakin on jalat aivan jumissa mäkisissä maastoissa juoksemisesta. Mutta olo on mitä ihanin kunnon "puuskutusjuoksun" jälkeen. Tsemppiä tuleviin juoksuihin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin eilen salilla joogassa ja venyttelytunnilla, tänään on jo ihan erilainen olo :) Kovasti tekisi mieli vaan juosta ja juosta mutta pakko himmata ja lähteä varovasti liikkeelle. Ei tuo lonkka ihan vielä täysin kunnossa ole, huomaa yksittäisissä tasapainoliikkeissä että vasemmalla puolella tuntuu väsymistä, oikealla ei. Mutta suunta on oikea ja edistystä tulee koko ajan, jee! Ensi viikolla lähden pururadalle, siinä on 1,5 kilsan matkalla pari kunnon ylämäkeä ja pari yhtä isoa alamäkeä, mutta onpa pehmeä alusta ja lyhyt matka :D

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos! Yllättävän kauan on mennyt, toivottavasti olen viisastunut ja vältän jatkossa moiset vammat.

      Poista