sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kisa 2/3: HCR - puolittainen onnistuminen

Siinä se nyt on, hieno mitali maaliinpääsyn merkiksi! 

Tästä retkestä jäi todella ristiriitaiset fiilikset. Jännitin lonkan kuntoa: tiistaina tein juoksuvetoja (tuttu sarja 10/5 min, 8/4 min jne.) ja sen jälkeen lonkka on ollut kipeä koko ajan. Venyttelin ja hieroin sitä vielä ennen lauantain starttia, mutta se mokoma kipeytyi neljän kilometrin kohdalla. Kaverit olivat kannustamassa vajaan 9 km:n kohdalla ja huikkasin heille että ennätysvauhdissa ollaan mutta en tiedä kestääkö kinttu maaliin asti. 

13 km oli sitten raja, jossa juoksu loppui. Kipu oli kertakaikkiaan liian kova. Pystyin juoksemaan vain 100-200 metriä kerralla. 15 km:n kohdalla soitin, että joudun ehkä jättämään kesken. No, todettiin kuitenkin että koska en ole kartalla enkä tiedä mistä menee julkisia, niin sama vaikka kävelisin maaliin. Alamäissä "juoksin", mutta 50 metriä alkoi olla raja minkä pystyin etenemään ennen kuin oli pakko kävellä. Maaliin pääsin mutta pettymys oli todella kova. Lysähdin polvilleni itkemään ja itku oli niin rajua että toimitsija tuli kysymään onko kaikki ok. Sanoin niin kuin asia oli, että olen äärettömän pettynyt koska mahdollisuudet oli vaikka mihin mutta lonkka ei kestänyt. Itkin lisää kun tapasin kaverit myöhemmin. Itse asiassa itkin vielä tänäänkin. 


Mutta kyllä tästäkin löytyy niitä iloisia asioita. Vaikka menin yli kolmanneksen matkasta pääosin kävellen, tuli uusi puolikkaan enkka. Onhan se edelleen vaatimaton, virallinen loppuaika 2.35,35. Edellinen ennätys oli syksyn 2014 Ruisrääkistä, 2.44,21, silloin kävelin viimeiset neljä kilsaa pahan kylkipistoksen takia. Eli yhdeksän minuuttia parempi aika vaikka kävelin paljon enemmän! Ja hei, äiti laittoi viestin että voitin Kirsi Alm-Siiran! :)

Juoksuosuuden kilometrivauhteihin olin tyytyväinen, ensimmäiset 13 km näyttävät tältä:

7.09 (alkuruuhka)
6.37
6.49
6.28
6.39
7.09 (juomapiste)
7.04
6.49
6.47
6.47
6.55
6.48
7.11 

Paljon kilsoja alle seitsemän minuutin, eikä tuntunut ollenkaan siltä että olisin mennyt liian kovaa. Kuulin kuinka joku sanoi Kisahallissa, että eka kymppi on tasaista ja sitten alkaa mäet. Ajatus oli, etten juokse jalkoja alta ekalla kympillä. Loput 8 km menivät kilometriaikoihin 7.25-8.28. Kävelin niin lujaa kuin pääsin ja sain mukaan sen verran niitä lyhyitä juoksupätkiä, että yhtään hirveän hidasta kilometriä ei tullut. Keskivauhdiksi tuli 7.19. Keskisyke oli 156 mutta se on osin virheellinen. Puolen tunnin jälkeen syke oli juostessa välillä 133 ja myöhemmin kävellessä alimmillaan 82 eli mittari reistaili. 

Harmittaa, koska kaikki edellytykset olivat mennä tavoiteajan 2.15 alle. Iloitsen kuitenkin siitä, että myös tämä kisa näytti siltä että talven aikana on tullut lisää vauhtia. Edelleen tuntuu siltä, että olen tehnyt asioita oikein. Ajatukset siirtyvät jo osittain ensi syksyyn ja talveen: tiedän että olen oikealla tiellä ja jos jatkan samoin niin ensi kesänä olen taas entistä kovemmassa vauhdissa.

Yö oli vaikea, ei löytynyt hyvää nukkumisasentoa. Jalkaan sattui. En pystynyt kääntymään vasemmalta kyljeltä oikealle vaan piti ensin nostaa yläkroppa käsien varaan ja siitä ponnistaa. Tänään olen kulkenut pahasti ontuen. Eilen suihkutin lonkkaa kylmällä vedellä ja tänään olen pitänyt siinä kylmäpakkausta. Heti huomenna täytyy varata lääkäri, lisäksi on mentävä joko fysioterapeutille tai urheiluhierojalle. Nyt täytyy selvittää, mikä on vialla, onko kyseessä rasitusvamma vai ovatko keskikropan ja pakaran lihakset vaan niin jumissa. 

Eilen tuli mieleen ajatus, että on täysin mahdollista että en juokse Tukholmassa. Katsotaan, mitä lääkäri sanoo. Aion kuitenkin juosta vielä monen monta vuotta, joten väkisin en lähde matkaan rikkomaan paikkoja. Jos vaihtoehtona on jättää maraton kesäkuussa väliin tai juosta se ja olla puoli vuotta telakalla, valitsen ensimmäisen vaihtoehdon. Ja jos pääsen juoksemaan, on valmistauduttava siihen että kivun iskiessä keskeytän. Kisoja tulee aina uusia, mutta minua ja kehoani on vain yksi. 

Ja muuten, päätin että heti kun lääkäri kertoo mikä lonkkaa vaivaa, niin ilmoittaudun ensi vuoden HCR:lle. Tykkäsin uudesta reitistä, oli kiva juosta enemmän kaupunkialueella. Eikä tarvinnut katsoa niitä, jotka ovat joko bussipysäkillä tai maaliin tulossa kun itsellä on takana vasta muutama kilsa... En kokenut uutta reittiä ollenkaan niin mäkiseksi kuin mitä aiempi oli, voi tosin johtua siitä että jouduin kävelemään niin paljon... 

10 kommenttia:

  1. Voi surku, harmittaa sun puolesta! Mulla oli ekalla puolikkaalla lonkan limapussin tulehdus vaivana, ja viimeiset kilometrit oli silloin yhtä tuskaa, fantasioin vaan heittäväni oikean jalan Aurajokeen... Jos sulla on sama vaiva, niin juoksukuntoon toipuminen saattaa kestää, mutta peli ei ole suinkaan menetetty! Tsemppiä jatkoon, toivottavasti lääkäristä ja fyssarista on apua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nyt illalla huomasin että turvotus on aikamoinen, luun kohdalla iho on jopa "leveämmällä" kuin reiden paksuin kohta. Vähän kyllä pelkään että on jotain vikaa eikä pelkästään lihaskireyttä. Mutta sellainen alue että tuskin mitään on rikki, voisin kuvitella että tulehdus on hyvinkin mahdollinen selitys. Eilen loppumatkalla pelotti että pettääkö jalka alta, tuntui tosi oudolta ja pätkät "juoksin" vinossa niin että lonkka liikkuisi mahdollisimman vähän. Toivottavasti saan lääkäriajan nopeasti. Johan tässä melkein neljä vuotta menikin niin että ainoa vaiva oli irronneet varpaankynnet, siitä täytyy olla kiitollinen.

      Poista
  2. Olipas rankka kokemus tuo HCR. Toivottavasti saat lääkäriltä apua ja vaiva alkaa pian helpottaa. Tietenkin on tärkeää kuunnella niin lääkäriä kuin omaa vointia ja tehdä jatkosuunnitelmia sen mukaan. HCR kuulostaa kivalta tapahtumalta, täytyy harkita sitä ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasitusvamma, eli sen mukaan on nyt elettävä. Tukholma on todennäköisesti ensimmäinen DNS. Mutta sitten syksymmällä ainakin johonkin puolikkaalle, ehkä kokonaiselle. Tule ihmeessä mukaan ensi vuonna, on tosi hieno tapahtuma! :)

      Poista
  3. Uskomatton sisupakkaus olet!
    Toivottavasti sieltä ei löydy mitään vakavampaa, vaan että saat itsesi kuntoon Tukholmaan.
    Nyt mä pidän sulle peukkuja pystyssä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin työterveyslääkärillä, sain diagnoosin ja lääkekuurin mutta en minkäänlaisia treeniohjeita. Sen verran toki tajuan itsekin että niin kauan kun sattuu ja liikun ontumalla niin ei ole asiaa lenkille. Toisaalta kunto ei varmasti katoa muutamassa viikossa. Mutta voi olla että päätös Tukholmassa juoksemisesta tai juoksematta jättämisestä tapahtuu vasta kisapäivän aamuna.

      Poista
  4. Onnittelut kaikesta huolimatta uudesta enkasta :) Toivottavasti syy kivulle löytyy! Kerro sitten heti, kun olet saanut kuulla diagnoosin. Tsempit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sain diagnoosiksi tenniskyynärpään, arvaan että lääkäri ei tarkoittanut sitä kirjaimellisesti vaan yleisti rasitusvamman. Tulehduskipulääkkeitä ja kylmää, niillä nyt mennään. Kyllä tässä sisuuntuu kun aina ennätyshaussa menee jokin vikaan, tulihan nytkin enkka mutta kun varaa oli paljon enempään... No, syksyllä uusi yritys jossain! :)

      Poista
  5. Olipa valitettavalla tavalla dramaattinen HCR. Itse olen tullut siihen tulokseen, että sijoitusten ja ennätysten puute johtuu vain sarjojen liian pienestä määrästä. Jos voisin osallistua sarjaan "liian vanhat ja liian myöhään vailla liikuntataustaa aloittaneet ja kaiken lisäksi värin harjoitelleet" voisin jopa voittaa. Ja sinähän voitit nyt ainakin sarjan "päivätyössä käyvät ja samalla kahta kiinnostavaa blogia kirjoittavat ja lonkkakivusta huolimatta tavoitteeseensa hellittämättä sinnittelevät".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä! Nyt on helppo pitää itseään voittajana :D Mä voin osallistua myös tuohon "liian vanhat ja liian myöhään aloittaneet" - sarjaan, tosin mulla on lapsuudesta pallopelitaustaa ja aikuisiältä näitä tyypillisiä lajeja eli kävelyä ja body pumppia eli en pääse osastoon "vailla liikuntataustaa". Nyt tuli kokeiltua väärin harjoittelua, jospa ensi talvena vähentäisi kevyellä viikolla juoksun määrää eikä ottaisi tunteja pois muista lajeista.

      Poista