Uutta virtaa tossuissa - vai juoksijassa?

Huhtikuu. 

Kolmas päivä ja yksi juoksulenkki takana. Olin taas viikonlopun Orivedellä ja kuinka sattuikaan lauantaiksi upea aurinkoinen lämmin päivä, juuri sopivasti kun se oli ainoa mahdollinen pitkispäivä. Kipittelin niin sanotun Penttilän lenkin, kokonaispituus oli 17.53 km. Matkasta noin 7 km oli kuvan kaltaisilla hiekka/sorateillä. Jäisiä varjopaikkoja oli vain pari, muuten oli pehmeää. Harmi ettei kuvasta näy, kuinka välillä kenkä tuntui uppoavan tiehen. Alempi kuva on ehkä hiukan avaavampi. Otin sen juomatauolla selkä menosuuntaan, eli siis juoksin tämänkin mäen ylös :)

Tiesin reitin mäkiseksi, olen sitä juossut aika monta kertaa kumpaankin suuntaan. Kuvittelin että näin päin mennessä olisi enemmän alamäkeä, no, aika tasoihin meni, mittari väittää nousua olleen 195 metriä ja laskua 190 metriä. Syke oli korkea, manailin kun en saanut sitä pysymään kohtuullisissa lukemissa vaan keskiarvoksi tuli 157. Siihen on kylläkin hyvä selitys: mäkisen maaston lisäksi vauhti, tuli nimittäin nopein lenkki tällä treenikaudella eli syyskuun alusta, keskivauhti 7.41! Aiempi "ennätys" oli noin kympin peruslenkiltä 7.42. Oliko lie auringon syy mutta tossu tuntui kiskovan eteenpäin. Päätin antaa mennä ja olla piittaamatta sykkeestä, ei se kuitenkaan niin korkea ollut. Paitsi viimeisellä kolmella kilometrillä, kun oli neljä ylämäkeä joissa jouduin ohittamaan kävelijöitä, siis spurttaamaan reilusti ohi etten jää roikkumaan ihan heidän eteensä :)

Perjantai oli kolea päivä ja myös haikea. Päivällä saattelimme suvun vanhimman, 80-vuotiaan äidinisän haudan lepoon. Menetys ei tullut yllätyksenä ja viimeisten viikkojen myötä se oli pikemminkin helpotus. Vaari sai lähteä melkein suorilta jaloilta eikä joutunut makaamaan sairaalan sängyssä kuukausia kykenemättä kävelemään. Kun olimme menossa kirkolle, näimme pellolla vaarin talon lähellä kurkiparin. Kun arkkua laskettiin hautaan, kirkon takaiselta pellolta kuului kurkien huuto. En voinut vastustaa ajatusta, että vaari ja vuonna 2001 kuollut mummu olivat tulleet paikalle lintuina :)

Hautajaisten jälkeen olimme tietysti valtavan väsyneitä. Lähdimme äitini kanssa kävelylle, mentiin 8.6 km aikaan 1 h 20 min. Paljon tietysti puhuttiin, ja mietittiin varsinkin sitä että nyt ei ole enää vanhoja kummankaan puolella, ei äidin eikä isän. Vanhimmat ovat vähän yli 70-vuotiaita, mikä tietysti tuo uskoa siihen että seuraaviin hautajaisiin on pitkä aika. 

Lenkin jälkeen oli kevyempi, pirteämpi olo. Rauhallinen ulkoilu teki hyvää. Uskon taas mittaria kun se sanoo keskisykkeen olleen 120. 

Joutsenia maalaismaisemassa.

Viikon vauhtitreeni oli ohjelmassa tiistaina. Tein itselleni ihan uuden jutun, jonka bongasin Jonnalta Lenkkareiden viemää - blogista. Siinä mentiin vuorotellen juoksua ja kävelyä, ensin 10 minuuttia juosten ja 5 kävellen, sitten 8/4, 6/3, 4/2, 2/1, 1/0,5, 1/0,5, 1/0,5 minuuttia. Alkuverkka venähti, reilut 2 km ja 18 minuuttia. Halusin mennä verryttelyssä riittävän pitkälle, että pääsin liikennevaloista ohi eivätkä ne osuneet vauhtijuoksuun. Valojen jälkeen päätin että seuraava tasaluku on hyvä aloitus itse intervalleille. Yllätyin jo ensimmäisessä, 10 minuutin vedossa. Pääsin paljon pidemmälle kuin olin olettanut, ja jo mietin että täytyy varmaan muuttaa reittisuunnitelmaa. Sen verran seurasin mittaria että kilometri täyttyi aikaan 6.30. Viiden minuutin kävelykin vei yllättävän kauas... 8 minuutin juoksupätkässä kilometri meni aikaan 6.20, ja vedon jälkeen huomasin olevani siinä kohdassa, jossa etukäteen kuvittelin olevani viimeisen vedon jälkeen, josta loppuverryttelen pari kilsaa juosten kotiin. Jatkoin siis Vantaanjoen vartta enkä kääntynyt Tikkurilaan :) Kolmas veto meni aika lujaa, ihan en saanut kilometriä täyteen mutta alle 100 metriä jäi puuttumaan. Ehkä ensi kerralla saan koko kilometrin täyteen kuudessa minuutissa. 

Aika hyvin onnistuin painelemaan sykemittaria, vain kaksi kierroksista jäi sekunnin vajaaksi, muut vaihtuivat tasan oikean minuuttiluvun kohdalla. Viimeiset vedot, kahden minuutin sekä kolme yhden minuutin vetoa tein jo kotia kohti, jolloin loppuverkan mitaksi jäi 1,61km. Kokonaismatka oli 10,79 km ja aikaa meni 1 h 20 min keskisykkeella 160. 

Tykkäsin tästä tosi paljon! Oli tosi kivaa huomata aliarvioineensa pahasti sen matkan minkä pääsee yhden vedon aikana. Lisäksi huomasin, että kilometri täyttyi melko vaivattomasti. Se antaa vahvaa luottamusta siihen, että joskus lähiaikoina uskallan kokeilla tonnin vetoja. Tämän perusteella esimerkiksi 3 x 1000 m ei tunnu ollenkaan liian kamalalta!

Lihaskuntoa tein tällä viikolla yhden kerran, keskiviikkoaamuna. 

Maaliskuun kilometrimäärä yllätti. Vuositavoite 1500 km tarkoittaa keskimäärin 125 kilsan kuukausia. Tammikuu jäi hiukan vajaaksi (117,9 km) mutta se kuittaantui helmikuussa (138,9 km). Maaliskuun saldo on itseäni hämmästyttävä ja ilahduttava 154.6 km! Hämmästyttävä siksi, että mukaan mahtuu yksi vain kahden lenkin viikko, jossa pk-lenkki oli vain 6,1 km ja polkupitkis 15,6 km. On siellä sitten tosin yksi 43 km viikkokin. 

Tästä taas hyvillä mielin eteenpäin. Kuukauden päästä alkaa numerolappukausi, joten lenkit taitavat olla tämän loppuajan aika pitkälti vk:ta / intervalleja sekä pitkiksiä. Taitaa olla aika jättää pk-taivallus vähemmälle, mutta ei toki unohduksiin.