lauantai 12. maaliskuuta 2016

Määrää mutta myös laatua

Kas vain, taas on viikko vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta. Niin ne päivät viuhuvat ohi, töissä ja lenkkeillessä.

Edellinen postaus päättyi pitkikseen Messukeskuksesta kotiin. Se oli väsyttävä lenkki, joten sunnuntaina kävin palauttelemassa salilla. Pyöräilin puoli tuntia kevyellä vastuksella, keskisyke oli 113. Sen jälkeen tein puolituntisen punttitreenin ylä- ja keskikropalle. 

Maanantai oli lepopäivä, tiistaina iltavuoro töissä niin kipitin aamulla vauhtikestävyyttä. Oli tosi raskas lenkki. Sama 6.3 km kuin kolme viikkoa sitten, keskivauhti sekunnin kovempi eli 6.35. Mutta keskisyke oli hiukan korkeampi eli 172 (viimeksi 169), kuitenkin tuntui paljon pahemmalta. Edelliskerralla tuntui että oli lopussa kiristämisen varaa, nyt ei yhtään. Mietin että aamupala taisi olla liian pieni, ja jo edellispäivän syöminen liian vähäistä ja liian pitkillä ateriaväleillä. Energia ei riittänyt koko ajaksi.

Keskiviikkona oli myös iltapainotteinen työpäivä, joten suuntasin aamulla salille. 38 minuuttia sisälsi koko kehon treenin niin että pääosin tein viiden toiston sarjoja suht isoilla painoilla. 

Torstaina palasin kevyeen pk-juoksuun, saldona 6,74 km keskivauhdilla 8.06 ja keskisykkeellä 150. Illan pimentyessä oli kiva hissutella menemään, tietkin olivat pääosin sulana. 

Eilen perjantaina pidin lomapäivän, pääsin siis tekemään pitkiksen arkipäivänä. Kaunis auringonpaiste saatteli juoksijaa. Olin päättänyt reitin etukäteen mutta en ollut varma kuinka pitkä lenkistä tulee. Matkan varrella laskin että noin 18 km, sitten tuumasin että ei riitä, nyt mennään talven pisin. Tein sitten loppuun pari koukeroa niin että sain 20 kilsaa rikki. Saaliina 20,02 km aikaan 2 h 37 min, keskisyke 152 ja keskivauhti 7.53. Lenkki oli aika hyvä mutta aika kaksijakoinen.

Ensimmäinen 10 km oli sulaa asfalttia ja lenkkarit liikkuivat melkein itsekseen. Juoksu oli kevyttä. Tunsin kyllä jossain vaiheessa että kainalossa hiertää, näköjään oli hiertänyt selässäkin... Sen verran alhaalla ovat jäljet että syyllinen ei taida olla sykevyö vaan urheilurintsikat, tai siis toppimalli mitä käytän. Auts! Tätä on tapahtunut melkein jokaisella pitkiksellä koko talven, riippumatta siitä mikä tukevista topeista on käytössä.

Jälkimmäinen kymppi oli raskas. Aloituskuvasta ei näy kuinka sohjoinen pinta oli. Menin siis joenvartta, se 5 km oli todella hankala. Sohjoa, vettä, kuraa... Syke oli koko ajan yli 150, jopa yli 155. Vauhti tuntui hiljaisemmalta kuin asfaltilla ja sitä se oli. Koko lenkillä oli vain kolme yli kahdeksanminuuttista kilometriä ja niistä yksi oli ensimmäisen kympin aikana, Silti jälkimmäisellä kympillä kilometriajat olivat kymmenisen sekuntia hitaampia. Vaikka menin viimeisen vitosen asfaltilla, eivät sykkeet laskeneet tai vauhti kasvanut. Silti tuntuu hyvältä, että taas tuli pitkis alle kahdeksan minuutin keskivauhdilla.

Tänään olisi ollut vielä kirkkaampi auringonpaiste mutta lenkkeily jäi väliin. Sen verran eilinen väsytti jalkoja, vaikka venyttelin illalla kahteen kertaan. Sen verran olin ulkona että pyöräilin ruokakauppaan ja salille. Salilla oli taas tuttu ohjelma, ensin puoli tuntia kevyttä pyöräilyä - keskisyke suorastaan hämmästyttävä 101 - ja sitten 37 minuuttia punttia ylä- ja keskikropalle. 

Huominen on kysymysmerkki, Polarin harjoitusohjelma ehdottaa tälle viikolle vielä yhtä kevyttä hölkkää. Jos on yhtä kaunista kuin tänään niin taitaa olla pakko lähteä ulos :) Mutta ei paineita, tälle viikolle on kertynyt kolmella juoksulenkillä jo 33.1 km. Ja mikä tärkeintä, viikon treeni on ollut monipuolista, vuorotellen kevyttä ja raskasta. 

Tässä vaiheessa juoksukilsoja on koossa 323.2 / 1500 eli hyvässä vauhdissa ollaan! 

4 kommenttia:

  1. Treenisi vaikuttavat kyllä hyviltä, kuten myös kilometrimäärät. Ihanaa, kun alkaa vihdoin olla kauniita kevätpäiviä. Ne houkuttelevat väkisinkin ulkoilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa että pääsee ulos valoisaan aikaan :) Ja kun tietää että valon määrä tästä vaan lisääntyy! Tänään oli vähän viileä tuuli mutta ajattelin että kohta riittää t-paita takin alle, tai pelkkä pitkähihainen eikä takkia ollenkaan...

      Poista
  2. Auts mitä vekkejä! Mulla tuli tuollaiset joulukuisella maratonilla, kun sykevyö hiertyi ihoa vasten urheilutopin kuminauhan alla. Mulla on vieläkin himmeä viiva muistona maratonilta rintojeni alla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen kauan kestää parantua! Äskettäin ajattelin että pitää tässäkin ajatella positiivisesti ja olla onnellinen siitä että ainoat "juoksuvammat" tähän asti on olleet hiertymiä ja irronneita kynsiä. Mutta silti, mikä olisi se taikakeino ettei hiertäisi, vaseliinia on kokeiltu mutta ei auttanut.

      Poista