Toivoton torstai. Siltä tuntui aamulla. Teen pääsääntöisesti päivätyötä kahdeksasta neljään, tänään oli vaihteeksi iltavuoro ja siis aamulla olisi ollut aikaa käydä lenkillä. Mutta mutta... En jaksanut nousta. Kello soi 9.00, torkutin pari kertaa ja siisin herätyksen puoli tuntia eteenpäin. Kello soi 9.30, torkutin pari kertaa ja siirsin herätyksen tuntia eteenpäin. Kello soi 10.30, torkutin pari kertaa ja nousin ylös.
Koko päivän on ollut kaksijakoinen olo. Luovuttajaolo, koska en noussut ylös ja virkistynyt lenkillä. Luuseriolo, luulenko selviäväni ensi vuonna maratonin alle viiteen tuntiin jos skippaan lenkkejä? Missä on itsekuri, missä omistautuneisuus, missä päättäväisyys?
Samaan aikaan tuntuu siltä, että ei maailma kaadu tähän yhteen päivään. Kumpi on pahempi ja kumpi parempi, lähteä lenkille väsyneenä ja reidet jumissa edellispäivän lihaskuntotreenistä, kenties huomaten että ei kulje, vai nukkua pitkään ja mennä viikonloppuna pitkis pidempänä kuin alunperin ajatteli?
Mietin, että tarkka juoksuohjelma voisi olla hyvä. Olen joskus treenannut tossu.comin ohjeella, siinä tosin huonoa oli se että viikossa oli aina 5 juoksulenkkiä eikä yhtään lihaskuntotreeniä. Lisäksi useimmat ohjelmat ovat 12-26 viikkoa, eli pitäisi kai olla tavoitepäivämäärä selvillä. Tuskin kannattaa vetää läpi x viikon maratonohjelmaa aloittaakseen sen heti uudelleen alusta niin että juoksutapahtuma osuu jakson keskelle. Ohjelmissa on se huono puoli, että en pysty tekemään tiettyjä treenejä tiettyinä päivinä. Työni on liikkuvaa, ja päivinä kuten tänään jolloin ei ole jääkaappia tai mikroa lähettyvillä, on päivän eväiden oltava sellaiset mitä voi kuljettaa laukussa ja säilyttää lämpimässä. Aika pitkälti mennään hedelmien ja proteiinipatukoiden voimin, joten tällaisina päivinä ei välttämättä ole energiaa raskaaseen salitreeniin tai kovavauhtiseen lenkkiin.
Ajattelin, että ehkä on turha potea huonoa omaatuntoa (kunhan tällainen ei tule tavaksi). Osa on aamuvirkkuja, jotka postaavat facebookin juoksuryhmiin kuvia kello 05 startanneista aamulenkeistä. Minä olen aamutorkku, joka kaiken lisäksi on aamulla nälkäinen ja tarvii vähän syötävää ennen minkäänlaista treeniä. Tämä on minun elämäni, minun harrastukseni, eikä sitä tarvitse toteuttaa niin kuin muut. On opittava olemaan itselleen armollinen ja uskottava siihen, että mikään ei mennyt pilalle vaikka tämän päivän lenkki jäi tekemättä. Ja hei, tulee tällekin viikolle joka tapauksessa vähintään neljä treenikertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti